Viimeisinä aikoina, pitää itsepäisesti roikkua uskossaan kiinni. Vaikka kaikki ympäriltä luopuisivat uskosta. Vaikka järki ja tahto sanovat, että lopeta jo, pakene, tässä helppo ratkaisu, etkö näe, kaikki tuhoutuvat. Vaikka pappi löisi hanksat tiskiin ja käskisi luopumaan. Vaikka joka media syytäisi valhetta. Vaikka silmien edessä tehtäisiin ihmetekoja valheen voimin. Vaikka varma loppu tuntuisi olevan jo sekunnin päässä, silti viimeiseen hetkeen asti on USKOTTAVA, että Jeesus Kristus on Herra, Pelastaja, Jumalan Poika.
Elämme tässä yltäkylläisyydessämme luopuneena Herrasta. Palvomme miljoonia epäjumalia. Meillä on kaikki, ja mikään ei tunnu riitävän. Vähät välitämme mistään. Kunhan himomme tyydyttyy. Jos joku puhuu helvetistä, niin ei kiinnosta. Jos joku puhuu taivaasta, niin vielä vähemmän kiinnostaa. Tämä aika on lopun aikoja. Nyt vielä voimme tehdä parannuksen. Viimeisen tuomion jälkeen ei parannusta voi enää tehdä vaikka haluaisi.
"...sillä hetki on lähellä."
Ilm. 1:3
Joskus sitä mietityttää...
Ihminen voi olla taloudellisesti tiukilla esimerkiksi 25 vuotta, kun hän maksaa asunnon ja auton lainan lyhennyksiä ja korkoja.
Ihminen voi olla taloudellisesti tiukilla esimerkiksi 25 vuotta, kun hän auttaa hädässä olevia.
Ihminen voi olla taloudellisesti tiukilla esimerkiksi 25 vuotta, kun hän auttaa hädässä olevia.
Pelastusrengas
Kun pelastusrengas heitetään merihätään joutuneelle ja hänet kiskotaan kuivalle maalle, niin ajatteleeko pelastettu että pelastuminen oli hänen omaa tekoaan?
Tilastoa
Minulla on edessäni tilasto maailman uskonnoista vuonna 2012. Tämän mukaan ateisteja on 2 % ja uskonnottomia 9 % maailman väestöstä ja heidän osuus on vähenemään päin. Kolme isointa ryhmää ovat kristityt, muslimit ja hindut. Kristittyjä on 33 %. Tällaisten mittaaminen on tietysti ongelmallista. On eri asia olla paperilla uskova kuin sydämessä uskova, mutta jotain tämä kuitenkin kertoo.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
