Kieltoja ja käskyjä vai jotakin muuta

Monilla on käsitys, että Raamattu on ns. kieltojen kirja. Että jos sitten et tee niinkuin Raamatussa sanotaan, olet syntinen ja joudut helvettiin.

Tällainen kuva Raamatusta on valitettava. Tällöin tarvitaan alkeisopetusta Raamatusta. 

Kun Raamatun lukee kokonaan, huomaa, että siinä on Vanha testamentti (vanha liitto) ja Uusi testamentti (uusi liitto). Vanhassa testamentissa on paljon käskyjä, mm. 10 käskyä, joita monet ovat rippikouluissa päntänneet päähän.

Etenkin Uudesta testamentista käy ilmi, että Jeesus Kristus on lain täyttymys (Matt.5:17). Jeesukseen uskova on uudessa liitossa. Hän ei ole enää lain alla vaan armon alla (Room. 6:15). Jeesuksessa on anteeksiantamus Hänen kertakaikkisen ristin sovitustyön tähden (1.Joh.2:2). Nyt kun uskova lankeaa, hän kääntyy Jeesuksen Kristuksen puoleen ja voi luottaa saavansa anteeksi (1.Piet.2:24, Hebr.4:16).

Raamatussa sanotaan, että ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.” (Gal.5:1). Raamattu ei jätä päällemme mitään käskyjen taakkaa. Kaikki raskaat kantamukset, syntisäkit, perässä raahattavat kivireet, pitkät tai lyhyet käskyvihkot, aivan kaiken taakan ja oman yrittämisemme, voimme jättää Jeesukselle ja ottaa tilalle Hänen kevyt ja sovelias kantamus (Matt.11:28-30). Emme me ihmiset edes pystyisi täyttämään lakia. Riittää, että Jeesus teki sen.

1.Moos.50

Ensimmäisen Mooseksen kirjan viimeisissä luvuissa kerrotaan Jaakobin ja myöhemmin hänen poikansa Joosefin kuolemasta. Jaakob siunasi poikansa, antoi käskyn hautaamisestaan ja kuoli: ”Kun Jaakob oli antanut määräyksensä pojilleen, veti hän jalkansa vuoteeseen ja kuoli ja tuli otetuksi heimonsa tykö.” (1.Moos.49:33). Joosefista sanotaan: ”Minä kuolen, mutta Jumala pitää huolen teistä ja johdattaa teidät tästä maasta siihen maahan, jonka hän valalla vannoen on luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille.” (1.Moos.50:24). Myös Joosef antoi määräykset hautaamisestaan: ”Kun Jumala pitää huolen teistä, viekää silloin minun luuni täältä.” (jae 25). Myöhemmin Mooses laittoi käytäntöön tämän Joosefin käskyn (2.Moos.13:19).

On selvää, että vanhoja ihmisiä on ennen kunnioitettu, heitä on kuunneltu ja heillä on ollut auktoriteettia. Niin pitäisi olla tänäkin päivänä. Mutta onko näin? Tämän aikamme arvomaailma on perin vääristynyt siitä arvomaailmasta mikä vielä oli esim. 70 vuotta sitten. Hyvinvointivaltio on kasvanut ähkytilaan, jossa erilaiset luonnottomat lieveilmiöt ovat nostaneet päätään. Elämme arvosairaassa maailmassa. Jos joku haluaa kysyä, mistä arvoista puhun, niin ottakoon Raamatun käteensä. Kun Raamatussa sanotaan mikä on Jumalan tahto, niin tämä maailmamme huutaa vastakkaista asiaa Jumalan tahdolle. Se näkyy kaikessa, ja se on saatanan tekoa jumalattomien ihmisten kautta. 

Mutta Jeesus sanoo uskoville:

”Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” (Joh.16:33)

1.Moos.49

Raamatussa sanotaan, että Herramme on noussut Juudasta (Hebr.7:14). Matteuksen evankeliumin alussa on Jeesuksen syntykirja. Siitä näemme kuinka sukulinja etenee Juudan kautta. Ilmestyskirjassa jakeessa Ilm.5:5 puhutaan Jeesuksesta: ”katso, jalopeura Juudan sukukunnasta”. 

Tässä otsikon luvussa , 1.Moos.49, Jaakob siunaa poikansa ennen kuolemaansa. Yksi Jaakobin pojista on Juuda. Jakeessa 1.Moos.49:10 Jaakob ilmoittaa Juudasta: ”Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee hän, jonka se on ja jota kansat tottelevat.” (ks.Matt.2:6). Jakeessa Luuk.1:33 sanotaan Jeesuksesta: ”ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.”

Uskossa luettu Raamattu aukeaa. Palat loksahtelevat paikoilleen. Näin Pyhä Henki toimii kirkastaen Herraamme Jeesusta. Kun eksegetiikan tohtori  jumittuu tieteellisiin väittelyihin, Pyhä Henki vie oppimatonta eteen päin aivan omissa sfääreissään. Tämä on kertakaikkisen riemullinen asia ja suuri lohdun tuoja - emme ole oppineiden varassa vaan Kaikkivaltiaan Jaakobin Väkevän, Kaitsijan, Israelin kallion, Kristuksen varassa.

1.Moos.48

Luvussa 37 Jaakobille toimitettiin hänen poikansa Joosefin verinen paita. Jaakob luuli Joosefin kuolleen villipedon raateluun (37:33). Luvussa 45 Jaakob sai tietää, että Joosef sittenkin eli, Egyptissä. Jaakob sanoi: ”Nyt on minulla kyllin; poikani Joosef elää vielä, minä menen häntä katsomaan, ennenkuin kuolen.” (45:28).

Mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, antoi Jaakobille enemmän. Jaakob, jolle Jumala oli antanut nimen Israel, ei nähnyt ainoastaan Joosefia vaan myös hänen poikansa. ”Ja Israel sanoi Joosefille: ”En olisi uskonut saavani nähdä sinun kasvojasi; ja katso, Jumala on suonut minun nähdä sinun jälkeläisiäsikin.” (1.Moos.48:11).

Jumala antaa enemmän kuin pyydämme.

1.Moos.47

Egyptiin muuttaneen Jaakobin perheen miehet olivat paimenia. Jostain syystä paimenet olivat egyptiläisille kauhistus. Joosef diplomaattisena kehotti veljiä kysyttäessä vastaamaan faraolle: ”Me, sinun palvelijasi, olemme hoitaneet karjaa nuoruudestamme tähän asti, me niinkuin meidän isämmekin-”. (1.Moos.46:34).

Uudessa testamentissa Herran enkeli ilmestyi paimenille maailman parhaan uutisen kanssa: ”Mutta enkeli sanoi heille: ’Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.’” (Luuk.2:10-11).

Jeesus on hyvä paimen (Joh. 10). Jeesukseen uskovia ja Häntä seuraavia sanotaan kristityiksi (Ap.t.11:26).

1.Moos.46

Jaakob jälkeläisineen muutti Kanaanin maasta Egyptiin. Jumala sanoi Jaakobille: ”Minä ole Jumala, sinun isäsi Jumala; älä pelkää mennä Egyptiin, sillä minä teen sinut siellä suureksi kansaksi. Minä menen sinun kanssasi Egyptiin, ja minä myös johdatan sinut sieltä takaisin. Ja Joosefin käsi on sulkeva sinun silmäsi.” (jakeet 3 ja 4)

Niin tapahtui, mitä Jumala sanoi. Egyptin ajasta sanotaan: ”Mutta israelilaiset olivat hedelmälliset ja sikisivät, lisääntyivät ja enenivät hyvin suurilukuisiksi, niin että maa tuli heitä täyteen.” (2.Moos.1:7). Israelilaiset olivat Egyptissä 430 vuotta (2.Moos.12:40). Lupauksen mukaisesti Jumala johdatti kansan pois Egyptistä: ”Ja Herra kulki heidän edellänsä, päivällä pilvenpatsaassa johdattaaksensa heitä tietä myöten ja yöllä tulenpatsaassa valaistaksensa heidän kulkunsa, niin että he voivat vaeltaa sekä päivällä että yöllä.” (2.Moos.13:21).

Jumala on uskollinen lupauksilleen. Jumala on uskollinen myös seuraaville Jeesuksen sanoille: ”Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” (Joh.7:38)

1.Moos.45

Joosef oli seitsemäntoista vuotias, kun hänen veljensä myivät hänet ohikulkeville kauppiaille. Kolmetoista vuotta myöhemmin Joosefista tuli faraon, Egyptin kuninkaan, palvelija (1.Moos.37:2, 41:46). Vaikka Joosefin veljet olivat kohdanneet Joosefin Egyptissä jo useasti, eivät he kuitenkaan tunnistaneet häntä veljekseen.

Luvussa 45 Joosef ilmaisee itsensä veljilleen. ”Ja Joosef sanoi veljilleen: ’Minä olen Joosef. Vieläkö minun isäni elää?’ Mutta hänen veljensä eivät voineet vastata hänelle, niin hämmästyksissään he olivat hänen edessään.” (jae 3).

Myöskään Jaakob, Joosefin isä, ei aluksi uskonut, kun lapset kertoivat Joosefin elävän. ”Mutta hänen sydämensä pysyi kylmänä, sillä hän ei uskonut heitä.” (jae 26). Vasta kun Jaakob näki vaunut, jotka Joosef oli lähettänyt häntä noutamaan, hänen henkensä elpyi.

Jaakobille kuollut oli vironnut eloon, kadonnut oli jälleen löytynyt. Se on ilon päivä. (vrt. Luuk.15:24).

1.Moos.44

Jaakobilla oli 12 poikaa. Kaksi pojista oli Raakel-vaimosta: Joosef ja Benjamin. Joosef oli näistä kahdesta lapsesta vanhempi. Jaakob rakasti Raakelia.(1.Moos.29:18, 35:24). Kun Joosefin veljet olivat lähettäneet isälleen Joosefin pitkäliepeisen ihokkaan verisenä, luuli Jaakob, että villipedot olivat tappaneet hänet (1.Moos.37:33). Niinpä kuin Jaakobin muut lapset kertoivat isälleen Jaakobille, että Egyptin päämiehen mukaan Benjamininkin tuli lähteä toiselle viljanhakureissulle Egyptiin, torjui Jaakob asian. Hän sanoi:

”Ei minun poikani saa lähteä teidän kanssanne, sillä hänen veljensä on kuollut, ja hän on yksin jäljellä; jos onnettomuus kohtaa häntä matkalla, jolle aiotte lähteä, niin te saatatte minun harmaat hapseni vaipumaan murheella tuonelaan.” (1.Moos.42:38)

”Mutta nälänhätä oli maassa kova.” (1.Moos.43:1) Jaakob joutui taipumaan. Ikävän asian edessä hän pani toivonsa Jumalaan: ”Jumala, Kaikkivaltias, suokoon, että se mies tekisi teille laupeuden ja antaisi toisen veljenne ja Benjaminin palata kotiin teidän kanssanne. Mutta jos tulen lapsettomaksi, niin tulen lapsettomaksi.” (1.Moos.43:14).

Niinkuin Jaakob, mekin voimme panna toivomme Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen.