Tuom.2

"Ja kun koko sekin sukupolvi oli tullut kootuksi isiensä tykö, nousi heidän jälkeensä toinen sukupolvi, joka ei tuntenut Herraa eikä niitä tekoja, jotka hän oli Israelille tehnyt. Niin israelilaiset tekivät sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä, ja palvelivat baaleja" (Tuom.2:10-11)

On luonnollista, että uusi sukupolvi, joka ei tunne Herraa, tekee kaikkea jumalatonta. Kuinka he voisivat sisäistää ja toteuttaa Herran tahtoa, jos he eivät edes tunne Häntä! Mutta kuinka he voisivat tuntea Herran? Uusi sukupolvi voi tuntea Herran, jos heille kertoo Herrasta. Ilosanoma Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta on edelleen se tehtävä, joka uskovilla on: kertoa Jeesuksesta, joka elää ja pelastaa syntisiä ihmisiä. (ks. Matt.28:19-20, 1.Tim.1:15, 1.Tim. 2:4)

Tuom.1

"Ja Adoni-Besek pakeni, mutta he ajoivat häntä takaa ja ottivat hänet kiinni ja hakkasivat häneltä peukalot ja isotvarpaat. Silloin Adoni-Besek sanoi: "Seitsemänkymmentä kuningasta, joilta oli hakattu peukalot ja isotvarpaat, kokosi muruja minun pöytäni alta; niinkuin minä olen tehnyt, niin on Jumala minulle maksanut". Ja he veivät hänet Jerusalemiin, ja siellä hän kuoli." (Tuom.1:6-7)

Tämä on aika raju esimerkki siitä, kuinka pahan tekeminen toiselle voi kääntyä itseä vastaan. Eikä asia ole Raamatussa mikään vieras: "Hänen turmionhankkeensa kääntyy hänen omaan päähänsä, ja hänen vääryytensä lankeaa hänen päälaelleen." (ps.7:17).

Ajatus on, että jos toiselle tekee pahaa, siitä seuraa pahaa itselle. Mutta myös niin, että jos toiselle tekee hyvää, siitä seuraa hyvää itselle. Raamatussa sanotaan: "Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat." (Matt.7:12). 

Joos.24

"Hän sanoi: "Niin poistakaa nyt vieraat jumalat, joita on teidän keskuudessanne, ja taivuttakaa sydämenne Herran, Israelin Jumalan, puoleen"." (Joos.24:23, ks. 1.Sam.7:3).

Kun syntinen ihminen kääntyy Jumalan puoleen, on tapahtunut suuri asia: synnin kokovaltainen ote ihmisparasta on murtunut. Silloin tulee tehdä viisas päätös: kiinnittää sydän täydellä painolla Herraan, viskata orjuuttava saasta menemään ja alkaa palvella Herraa Jeesusta Kristusta. Tuo hetki, kun Jumala puhuttelee kaiken saastan keskellä, on ihmislapsen elämän tähtihetki; hetki jolloin Jumala tarjoaa vapautusta orjuudesta ja paljon vielä enemmän. 

Joos.23

"Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen, eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?" (Ps.44:21-22)

Joosuan kirjan luvussa 23 rohkaistaan pysymään Herrassa kiinni. "vaan että riiputte kiinni Herrassa, Jumalassanne, niinkuin olette tehneet aina tähän päivään asti." (Joos.23:8). 

Vieraiden jumalien nimiä on ihan turha edes mainita (ks. Joos.23:7). Keskittymällä ainoaan todelliseen oikeaan elävään Jumalaan tunnistamme väärät tekeleet. Oikeaa emme opi tutkimalla vääriä vaan tutkimalla oikeaa. Raamatussa sanotaan: "silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle." (Hebr.12:2)

Joos.22

Israelilaisten pitkä tie Egyptin orjuudesta Luvattuun maahan oli päättynyt. Luvattu maa oli valloitettu ja maa-ala oli jaettu eri sukukuntien kesken.

Ruubenilaiset, gaadilaiset ja toinen puoli Manassen sukukuntaa olivat jättäneet vaimonsa, lapsensa ja karjansa Jordanin itäpuolelle, mistä heille oli luvattu maa-ala, ja lähteneet valloittamaan Jordanin länsipuolista maata yhdessä muiden israelilaisten kanssa (5.Moos.3:18-20, Joos.4.12).

Raamatussa sanotaan: "-Kun te palaatte majoillenne, mukananne suuret rikkaudet ja suuri karjan paljous, suuri hopean, kullan, vasken, raudan ja vaatteiden paljous, jakakaa veljienne kanssa vihollisiltanne saatu saalis." (Joos.22:8). Minusta on hienoa, että ne jotka jäivät perheiden suojaksi, hoitamaan karjaa ja maata, saivat osuutensa "sotasaaliista". Se todistaa minulle sitä, että kyse oli Herran sodasta, eikä sotamiesten sankaruudesta (ks. myös 1.Sam.30:24).