Armo on valtava asia. Jeesukseen Kristukseen
uskova on armosta pelastunut uskon kautta, ei tekojen kautta. Pelastus on
Jumalan lahja. (ef.2:8-9) Uudestisyntyneestä ei voi tulla
syntymätöntä. (Joh.3:3-5) Kun Pyhä Henki on kastanut uskovan
Kristus-ruumiiseen uskoon tulon hetkellä, niin kastetusta ei voi tulla enää kastamatonta
(Room.6:3-5). Syntyneestä ei tule syntymätöntä eikä kastetusta
kastamatonta. Ihminen
ei ole niin suuri, että voisi repiä Jumalan laittaman Pyhän Hengen sinetin
pois, sinetin joka on uskovaan pantu lunastuksen päivään asti (Ef.4:30). Jeesus Kristus on sovittanut KAIKKI syntimme (1.Joh.2:2). Ihminen joka uskoo Jeesukseen, on pelastunut, hänellä on iankaikkinen elämä
(Joh.6:47).
Armo ei kuitenkaan ole lupalappu synnissä rypemiseen. Ajatus
on outo mutta sitä esiintyy. Raamattu sanoo:
”Sillä Jumalan armo on
ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me,
hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja
vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,” (Tiit.2:11-12)
”Kuinka siis on?
Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!”
(Room.6:15)
Uskovalla voi olla uutena luomuksena (2.Kor.5:17, Kol.3:1-10)
täysi pelastusvarmuus mikä perustuu Jumalan Sanaan. Mutta vaikka uskovalla ei pelastusvarmuutta
olisikaan, mutta uskoa on, se tietysti riittää. Pienen pieni usko riittää.
”Niin Herra sanoi:
"Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa
tälle silkkiäispuulle: 'Nouse juurinesi ja istuta itsesi mereen', ja se tottelisi
teitä.” (Luuk.17:6)
