4.Moos.19

Olen huomannut, että Vanhassa testamentissa on erittäin paljon erilaisia lakeja ja säädöksiä. Ne ovat Jumalan asettamia ja kertovat mm. Jumalan pyhyydestä. Näiden lakien ja säädösten pikkutarkka noudattaminen aiheuttaisi varmasti ennenaikaisesti harmaita hiuksia. Osa laista ja säädöksistä ovat sellaisia, että niiden noudattaminen tänä päivänä veisi vankilaan. 

Olen iloinen, että Jeesuksen ristintyön tähden kristityt eivät ole lain alla vaan armon alla (ks.Room.6:14-15). Vanhan testamentin laki ei ohjaa kristityn elämää vaan Jumalan Pyhä Henki, joka Vanhaa testamenttiakin lukiessa osoittaa Jeesukseen. Vanha testamentti on täynnä esikuvallisia rikkaita esimerkkejä jotka saavat täyttymyksensä Jeesuksessa; Hyvä esimerkki tästä on ensimmäisen pääsiäisen karitsa ja sen veri (2.Moos.12). Kun Johannes Kastaja jakeessa Joh.1:29 nähdessään Jeesuksen sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!", on se läpileikkaus lähes koko Raamatusta, aina ensimmäisen pääsiäisen Karitsan veren suojasta (2.Moos.12:13) Golgatan ristille (Joh.19:30) 

Nyt siis kun luemme esimerkiksi otsikon luvun 19 säädöksiä puhdistusvedestä, huomiomme ei jää siihen että saastuneena Herran pyhäkköön tullut tuli Vanhan testamentin aikaan kuolla (jae 13, ks. myös 3.Moos.15:31), vaan siihen mitä Jeesus tarjoaa tässä asiassa. Ja Jeesus tarjoaa jotakin paljon parampaa! "Sillä jos kauristen ja härkäin veri ja hiehon tuhka, saastaisten päälle vihmottuna, pyhittää lihanpuhtauteen, kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!" (Hebr.9:13-14). Jeesus vie huomiomme Häneen ja Hänessä on kaikki mitä tarvitsemme (ks.Kol.2:3).

4.Moos.18

 "Sillä jokainen esikoinen israelilaisten keskuudessa, niin ihmisten kuin karjankin, on minun omani; sinä päivänä, jona minä surmasin kaikki Egyptin maan esikoiset, minä pyhitin heidät itselleni." (4.Moos.8:17). "Ja katso, minä olen ottanut teidän veljenne, leeviläiset, israelilaisten keskuudesta teille lahjaksi, Herralle annettuina toimittamaan palvelusta ilmestysmajassa. Mutta sinä ja poikasi sinun kanssasi hoitakaa papinvirkaanne pitäen huolta kaikista alttarilla ja esiripun sisäpuolella suoritettavista tehtävistä, ja toimittakaa palvelusta siellä. Lahjana minä annan teille papinvirkanne; mutta syrjäinen, joka siihen ryhtyy, surmattakoon." (4.Moos.18:6-7)

Mainittakoon nyt erikseen, että tänä päivänä ei saa kohdella ketään väkivaltaisesti oli minkä ikäinen, rotuinen tai minkä tahansa uskon omaava. Kristityn sanoma on armo ja rakkaus Jeesuksessa Kristuksessa; se ei tee kenellekään pahaa. 

Israelilaiset olivat ja ovat Jumalan omaa kansaa. Israelilaisista Jumala erotti leeviläiset palvelemaan Jumalan pyhäkössä. Jumala antoi leeviläisille tehtävän ja elatuksen. Raamatussa sanotaan, että esimerkiksi israelilaisten kymmenykset Herra antoi leeviläisille perintöosaksi.

Tänä päivänä kun Jeesukseen uskova lähtee koko sydämisesti Herran työhön, hänen ei ehkä pitäisi pohtia, löytyykö tarpeeksi kymmenyksen maksajia. Hänen tulisi keskittyä kutsuna saamaansa tehtävään luottaen että kutsun antaja elättää hänet. Kyllähän Jumala sen tekee, jos Hän kerta tehtävän on antanut. Helposti ajattelemme seurakuntaa ja sen ihmissuhteita ja alamme epäillä Jumalan kykyä elättää palvelijansa. Saatamme kysyä, onko paikkani oikea?  Itsekin olen omalta osaltani epäillyt Herran kykyä elättää itseni ja perheeni. Mutta armollinen Jumala siirsi minut toiseen paikkaan palvelemaan. Kiitos Herralle, että epäilyksistä huolimatta saan edelleen palvella Häntä.

Ps. Niinkin voi käydä, että työ yhdessä paikassa tulee valmiiksi ja Herra siirtää toiseen paikkaan.

4.Moos.17

"Kun Mooses seuraavana päivänä meni lain majaan, niin katso, Aaronin sauva, joka oli siinä Leevin sukukunnan puolesta, oli alkanut versoa, siihen oli ilmestynyt silmuja, puhjennut kukkia ja kasvanut kypsiä manteleita." (4.Moos.17:8)

Mooses otti vastaan Israelin ruhtinaiden sauvat, nimesi ne ja vei Jumalan pyhäkköön Herran liitonarkin eteen. Se jonka sauva alkaisi viheriöimään, olisi Jumalan valitsema. Seuraavana päivänä  Aaronin sauvaan oli ilmestynyt silmuja, puhjennut kukkia ja kasvanut kypsiä manteleita. Kukin sai sauvansa takaisin. Kaikille oli selvää kenen viheriöivä sauva oli. Kuivan kuolleen sauvan vastaanottaminen varmasti puhutteli.

Kuinka kaunis Aaronin sauva olikaan! Jumala voi  Sanallaan luoda koko elämän kirjon. Jumala on  elämän antaja ja sen ylläpitäjä. 

4.Moos.16

Mooses ja Aaron olivat Jumalan tehtäviinsä valitsemia miehiä. Jumala oli kutsunut Moosesta: "Niin mene nyt, minä lähetän sinut faraon tykö, ja vie minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä." Mooses oli ikään kuin välimies israelilaisten ja Jumalan välissä. Jumala puhui Moosekselle, joka puolestaan puhui kansalle, "Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: 'Puhu israelilaisille ja sano heille..." 

Luvussa kuusitoista Jumalan omaa kansaa nousee Moosesta vastaan: kaksisataa viisikymmentä miestä, kansan päämiehiä, kansankokouksen jäseniä, arvokkaita miehiä. Näin suuri joukko niskoitteli ja kävi Mooseksen auktoriteettia vastaan (ks. 4.Moos. 16:2-3, Juud.1:11). Miksi? Psalmin kirjassa on vastaus: "Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan." (Ps.106:16). Todennäköisesti sama kateus ajoi Mirjamia jakeessa 4.Moos.12:2 sanomaan: "Ainoastaan Mooseksen kauttako Herra puhuu? Eikö hän puhu myös meidän kauttamme?"

Mooses sanoo jakeissa 4.Moos.16:8-10: "Ja Mooses puhui Koorahille: "Kuulkaa, te leeviläiset! Eikö teille jo riitä se, että Israelin Jumala on erottanut teidät Israelin seurakunnasta, sallinut teidän käydä hänen tykönsä toimittamaan palvelusta Herran asumuksessa ja seisomaan seurakunnan edessä palvelemassa heitä? Hän salli käydä tykönsä sinun ja kaikkien veljiesi, leeviläisten, sinun kanssasi; ja nyt te tavoittelette pappeuttakin."

Jumala on se joka antaa tehtävän Jumalan palvelemiseen (Ef.4:11). Jumala tietää parhaiten millainen ihminen mihinkin tehtävään tarvitaan. Jumala kutsuu ihmistä tehtävään (Hebr.5:4). Herran voideltua vastaan ei kannata käydä.