Ruut.1

Mooabilainen Ruut teki perustavaa laatua olevan päätöksen loppuelämäkseen. Leskeksi jäätyään Ruut sanoi kotipuoleensa Juudan Beetlehemiin palaavalle anopilleen: "Älä vaadi minua jättämään sinua ja kääntymään takaisin, pois sinun tyköäsi. Sillä mihin sinä menet, sinne minäkin menen, ja mihin sinä jäät, sinne minäkin jään; sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne tulla haudatuksi. Herra rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos muu kuin kuolema erottaa meidät." (Ruut.1:16-17, ks. myös 2:11-12)

Ihminen voi elämässään tehdä suuria päätöksiä. Minulle nämä jakeet puhuvat omistautumisesta. Myös jo uskoon tullut voi Jeesuksen seuraamisen suhteen  tehdä lujan päätöksen koko loppu elämäksi. Tai olisiko parempi sanoa, iankaikkisuudeksi, sillä Jumalan palvelus jatkuu myös Taivaassa.

Tuom.21

"Israelin miehet olivat vannoneet Mispassa ja sanoneet: "Ei kukaan meistä anna tytärtään benjaminilaiselle vaimoksi"" (Tuom.21:1).

Sattuneista syistä benjaminilaisista oli jäljellä vain miehiä (Tuom.20:46-48, 21:16). Kysymys kuului, miten suku jatkuisi (Tuom.21:7), ja vieläpä niin, ettei se sekoittuisi vieraisiin kansoihin?  

Raamattu suorana ja rehellisenä kirjana esittää paljon myös sellaisia esimerkkejä joita ei ole tarkoitus kopioida käytettäväksi tänä päivänä.  Israelin miehet olivat vannoneet, etteivät antaisi tyttäriään benjaminilaisille; Ratkaisuksi muodostui vaimon ryöstäminen (Tuom.21:19-23). Vaimon ryöstäminen, mikä myös oli väärin,  muodostui ratkaisuksi jolla kierrettiin vannottua asiaa.

Kyllä tällainen toiminta menee ns. venkoilun piikkiin. Sovelluksena tähän päivään tämän tekstin nostamana  opetuksena voisin sanoa, että etsikäämme Jumalan tahtoa (vrt. Tuom.21:25, Matt.6:33). Kaihda venkoilua, kaikenlaista tarkoitushakuista porsaanreijän etsimistä. Kulje suoraan ja keskellä. Maksa verot. Älä käytä pimeää työvoimaa. Anna osuutesi hyvään hyvästä. Älä käytä Herran työhön vääryydellä tai venkoulun kautta hankittua.

Tuom.20

"Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa." (Room.12:18)

Raamatussa kehoitetaan etsimään rauhaa ihmisten kanssa. Parhaiten  se onnistuu, jos ensin on rauha Jumalan kanssa. Kuitenkaan aina ei ole mahdollista elää rauhassa kaikkien  kanssa. Rauha ei ole kompromissia pahan kanssa. Rauha ei ole pahojen asioiden hyväksymistä tai katsomista läpi sormien.

Tuomarien kirjan luvussa kaksikymmentä kerrotaan sisällissodasta, missä veli nousi veljeä vastaan. Kymmeniä tuhansia ihmisiä kuoli. Elettiin niitä aikoja, joista seuraavassa luvussa sanottiin: "Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa; jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein." (Tuom.21:25) 

Hyvä ohje tähän päiväämme on: "Niin tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme." (Room.14:19). 

Tuom.19

Muistan kuinka lapsena olimme Saksassa. Isä oli levittänyt kartan auton konepellille ja tutki, kuinka  pääsisimme Hampurissa leirintäalueelle. Ei aikaakaan kun siihen pysähtyi paikallinen asukas neuvomaan. Vähän aikaa hän yritti selittää isälle reittiä kunnes ehdotti, että hän ajaisi omalla autollaan edellä ja näyttäisi missä leirintäalue on. Näin meille "muukalaisille" osoitettiin lähimmäisen rakkautta käytännössä.

Tällaista rakkautta ei ollut gibealaisissa, kun leeviläinen mies Efraimin vuoriston perukoilta matkallaan saapui kaupunkiin. "Ja he poikkesivat Gibeaan yöpyäkseen sinne. Hän tuli sinne ja istuutui kaupungin torille, mutta ei kukaan ottanut heitä yöksi huoneeseen." (Tuom.19:15, 18).

Gibea oli kuin Sodoma - vailla rakkautta. Gibean miehet halusivat, vaikka väkisin, homoseksiä kaupunkiin saapuneen miehen kanssa (ks. Tuom.19:22, vrt.1.Moos.19). Lopulta he raiskasivat miehen sivuvaimon joka kuoli saamiinsa vammoihin. Gibeaan saapunut mies oli israelilainen. Miehet Gibeassa olivat myös israelilaisia! Kuinka pohjaton onkaan jumalaton pahuus! Kuinka syvälle turmionteossa voikaan vajota (ks.Hoos.9:9) 

Tuom.18

"Hän vastasi: "Te olette ottaneet minun jumalani, jotka minä olen teettänyt, ja papin, ja menette matkoihinne. Mitä on minulla enää jäljellä? Ja kuinka te vielä kysytte minulta: 'Mikä sinun on'?"" (Tuom.18:24).  

Miikalla oli rituaalit, muotomenot ja itse tehty jumala. Hän palveli epäjumalaa elävän ja voimallisen Jumalan sijasta. Miika oli hengellisesti kuollut. Kun puupökkeli vietiin, hän kykyi: Mitä on minulla enää jäljellä?

Voi hyvä ihminen, kun sinä seuraavan kerran menet kirkkoon, etsi sieltä elävää Jumalaa. Kyllä Hänet sieltäkin voi löytää, niinkuin kaikkialta muualtakin missä olet ja liikut. Huuda Elävän Jumalan puoleen. Hän iskee tulen taivaalta elämäsi mustiin pisteisiin ja polttaa ne pois. Ja kun pappi puuhastelee rituaaliseissaan keskity sinä rukoukseen ja rukoile myös papin puolesta. Kirkkokahveilla voit sitten puhua Jeesuksesta Kristuksesta, Pelastajasta, johon uskomalla pääsee Taivaaseen - sillä voihan olla, että se asia on jotenkin jäänyt pois papin suusta...

Tuom.17

"Mutta hän antoi rahat takaisin äidilleen. Ja hänen äitinsä otti kaksisataa hopeasekeliä ja antoi ne kultasepälle, joka niistä teki veistetyn ja valetun jumalankuvan. Se oli sitten Miikan talossa. Sillä miehellä, Miikalla, oli siis jumalanhuone, ja hän teetti kasukan ja kotijumalien kuvia ja asetti yhden pojistaan itsellensä papiksi." (Tuom.17:4-5). Miika palkkasi myös vaeltavan leeviläisen papikseen (jakeet 10, 11). "Ja Miika sanoi: "Nyt minä tiedän, että Herra tekee minulle hyvää, sillä minulla on pappina leeviläinen"" (jae 13).

Oliko Miikan pyhäkössä kaikki kunnossa? Ei ollut. Moni asia Miikan pyhäkössä oli Jumalan Sanan vastainen. Kirjoitukset kielsivät mm. jumalankuvan tekemisen (2.Moos.20:4), syrjäisen ryhtymisen papinvirkaan (4.Moos.3:10) ja kotijumalat (1.Sam.15:23). Jollakin karmealla tavalla Miikan pyhäkkö näyttäytyy esikuvana tämän maailman halulle yhdistää eri uskonnot ja palvoa yhteisestä sopimuksesta kaikille sopivaa, tehtyä, jumaluutta. Tällaista Jumala ei missään nimessä siunaa.

Tuom.16

Tuomari Simsonilla oli Herran antamat yliluonnolliset voimat. Hänen heikko kohta oli hänen hiuksissaan, tai paremminkin hiustensa puutteessa; Jos hänen hiuksensa leikattiin, häneltä lähti voimat ja hän oli niinkuin kuka tahansa muu. Simsonilla oli myös toinen heikkous: alati sanoillaan ahdistavat naiset (Tuom. 14:17; 16:16-17). 

Kertomus Simsonista (Tuom.13-16) on hyvin erikoinen kertomus. Siinä on supersankarimaisia piirteitä. Kun ajattelen Raamatun henkilöitä, huomaan, että  Herra on käyttänyt tahtonsa toteuttamisessa hyvin erilaisia ihmisiä. Toivottavasti tänä päivänä Herra johdattaa itse kutakin tilanteisiin, joissa saamme olla Herran työtovereina (2.Kor.6:1), Hänen tahtonsa toteuttamisen välikappaleina.