Iankaikkinen Elämä

"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän."

Tämän tajuaminen on se juttu, jolloin ikkunat haluaa avata ja vastustamaton huuto ikään kuin väkisin työntyy suusta ulos: ”Jeesus pelastaa! Herätkää! Usko Jeesukseen tuo ikuisen Elämän!” Tai syttyy valtava tarve pysäyttää ohikulkija, ja sanoa hänelle: ”Voi tiedätkö kuinka valtavasti Jeesus rakastaa sinua.” Näiden Johanneksen evankeliumin jakeiden (Joh.3:16) sanoma on kä-sit-tä-mät-tö-män valtava.

Minä näin yhden näyn, jossa olin korkealla kukkulan laella tai ikään kuin vuoren kielekkeellä. Näin kaukana alhaalla vaemmalla varjoisan laakson, jossa oli koko minun eletty elämäni kaikkinensa. Kaikki minun tekemiseni, menoni, ajatukseni, sähläilyni, menestykseni, kaikki olivat siellä. Mitään valonpilkahdusta ei kajastanut. Kaikki oli yhtä ja samaa tumman harmaata mössöä. Ja nyt näin edessäni loputtomiin avaraa taivasta, vuorijonojen huippuja, vapautta ja tilaa. Ruskeankultaisia vuorten huippuja ympyröi kullanruskeanpunertava taivaan kajo. Tajusin, että minulle näytetään mitä usko tuo.  Uskossa me pääsemme varjoisista laaksoista avaraan vapauteen.

Iankaikkisen elämän tavoittelussa toteutuu tasa-arvo. Kaikki ihmiset ovat asian suhteen samalla viivalla riippumatta siitä mitä me olemme elämämme aikana tehneet. Jokainen ihminen on syntinen ja syntisenä matkalla kadotukseen. Kuitenkin uskossa Jeesukseen saamme syntimme anteeksi ja pelastumme. Raamatussa Joh. 6:47 sanotaan: ”Totisesti, totisesti: sillä, joka uskoo, on ikuinen elämä”.

Vuoret mereen

Joskus ihmettelen, että elämme maapallon päällä, joka pyörii ja liikkuu jossakin avaruudessa. Tuntuu käsittämättömältä, että pääni päällä oleva taivas ei pääty vaan se jatkuu ja jatkuu.  Miksi juuri tällä planeetalla on elämää? Mikä todennäköisyys sille on, että aurinko on juuri oikealla etäisyydellä maasta jotta voimme täällä ylipäätä elää? Mistä ihmeestä olemme tänne tulleet ja mihin olemme menossa? On minulla kännykässä navigointilaite ja kalenteri, mutta ne eivät kerro mihin elämä vie tai koska on aika lähteä.

Joskus törmään uskoviin jotka ovat todella Eläviä, suorastaan palavia. He huutavat janoa päästä rukoilemaan toisten puolesta.  Jumala työntää tai vetää heitä, he ovat konkreettisesti Jumalan johdatuksessa. Se on jotakin uskomatonta. Palavan ihmisen läheisyydessä voi kokea lämpöä, väreilyä ja rauhaa. Se on sitä Jumalan rakkautta mikä on täyttänyt uskovan, ja joka juuri nyt konkretisoituu Eläväksi uskon teoksi vailla esteitä. Ihmeitä tapahtuu. Ihmeitä janotaan lisää.

Mutta miksi emme aina näe ihmeitä vaikka niitä on joka puolella? Miksi emme kuule Jumalan puhetta vaikka Jumala puhuu koko ajan? Eikö se, että vanhus vapisevin askelin kävelee kepin kanssa tien yli, ole Jumalan puhetta? Eikö se, että kävelen ohi auttamatta, ole vastaukseni Jumalalle? Jumala puhuu. Ihminen vastaa.

Uskon, että Jumala loi tämän pallon joka pyörii avaruudessa. Jumala loi Aatamin ja Eevan. Jumala loi Matin ja Pirkon. Jumala loi Sinut ja minut. Jumala loi meidät omaksi kuvakseen. Hän antoi meille rakkaudessaan vapaan tahdon jota minäkin olen käyttänyt sählätessäni elämääni. Mutta ennen kaikkea: Jumala antoi pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa. Uskomalla Jeesukseen ihminen pelastuu. Jeesuksen nimessä vuoret paiskautuvat mereen.

"- Totisesti: jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: 'Siirry täältä tuonne', ja se siirtyisi. Mikään ei olisi teille mahdotonta.”
Matt.17:20

Virvoita minut

"Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa."

Jes. 40:29

 

"Minä olen vaipunut maan tomuun. Virvoita minut, tee sanasi mukaan!" 

Ps. 119:25