"Hasael, Aramin kuningas, sorti Israelia, niin kauan kuin Jooahas eli. Mutta Herra oli heille laupias, armahti heitä ja kääntyi heidän puoleensa liiton tähden, jonka hän oli tehnyt Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Sillä hän ei tahtonut tuhota heitä, eikä hän ollut vielä heittänyt heitä pois kasvojensa edestä." (2.Kun.13:22-23)
Täytyy tunnustaa, että en ole aina kovin kiltti. Enkä varmasti ole ainoa. Me ihmiset olemme tällaisia, että emme ole ns. täydellisiä. Minä ainakin olen kaikkea muuta kuin täydellinen - vaikka uskon Jeesukseen. Myönnän, että usein rikon Jumalan tahtoa vastaan, ja se tuntuu pahalta. Miten sitten on, viskaako Jumala minut pois luotaan?
Uskovana olen Jeesuksen veren suojassa. Tässä on minun pelastukseni. Niinkuin ensimmäinenä pääsiäisenä tuho ei kohdannut niitä taloja, joiden ovien päällinen ja molemmat pihtipielet olivat verellä sivelty. Siinä ei kysytty talossa olijan syntilistaa vaan kaikki jotka talossa olivat säästyivät (2.Moos. 12:12-13,21-23). Suojani on yhtä varma: Jeesus oli kertakaikkinen uhrilammas, teurastettu karitsa, pääsiäislammas, joka sovitti koko maailman synnit (1.Kor.5:7; Joh.1:29; 1.Joh.2:2, Room.5:9; Ilm.5:12)
Jos haluan elää rauha sydämessä sisäisesti iloiten, elän lähellä Jumalaa. Haluan tuntea Jumalan sydämen sykkeen. Lähellä Jumalaa kaikki on hyvin. Voin itse valita miten elämääni elän, mutta sen tiedän, kenen läheisyydessä on rauha ja hyvä olla.
