2.Sam.4

Daavid sanoi: "-Niin totta kuin Herra elää, joka on vapahtanut minut kaikesta hädästä:-" (ks. 2.Sam.4:9).

Kun sinä Jeesukseen uskova rakas veli tai sisar katsot elämääsi taaksepäin, eikö olekin Herra vapahtanut sinut monista, ellei peräti kaikista, kiperistä ja ahdistavista tilanteista, niin että nyt voit todeta, että ne ovat olleet ja menneet? Ja jos joku hätä on parhaillaan päälläsi, tiedät itsekin, että se ei tule kestämään ikuisesti vaan Herra tulee sinut siitä päästämään. Sama koskee myös tulevaisuutta. Kun Herra on auttanut tähän asti kenties jo vuosikymmenet, kyllä hän auttaa omaansa loppuun asti. 

Toki monet tulevaisuuden asiat saattavat jännittää ja ahdistaa. Ajattelen, että ei kuitenkaan kannata keskittyä niihin asioihin jotka voivat mennä pieleen vaan itse hoidettavaan asiaan - eikä sitäkään tarvitse vatvoa viikko tolkulla etukäteen. "-Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." (Matt.6:34) 

2.Sam.3

"Kun Abner tuli takaisin Hebroniin, vei Jooab hänet syrjään porttiholvin keskelle, muka puhutellakseen häntä kahden kesken, ja pisti häntä siellä vatsaan, niin että hän kuoli-hänen veljensä Asaelin veren kostoksi." (2.Sam.3:27, ks myös 2.Sam.2:19-23). 

Kun yksi tappaa yhden ja kostoksi toinen tappaa toisen, niin onko siinä tuloksena rauha? Ei ole. Kostonkierre ja sukupolvien vihanpito voi jatkua satoja, jopa tuhansia vuosia. 

Raamatussa kehotetaan pyrkimään rauhaan kaikkien kanssa (Hebr.12:14, Room.12:18). Efesolaiskirjeessä kerrotaan, että Jeesus Kristus on purkanut erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden (ks. Ef.2:13-15). Silti uskovienkin kesken voi olla jos jonkinlaista vihanpitoa. Se on kyllä tarpeetonta, ikävää ja turhaa. Kristuksessa entiset viholliset saavat täyden oikeuden olla rakkaita ystäviä ja veljiä ja sisaruksia riippumatta siitä mitä ennen on tapahtunut. Toki asian kirkastuminen tarvitsee Jumalan kosketusta: Että voi katsoa ympärilleen Jumalan silmin ja nähdä "vihollisessa" rakkaan ihmisen, joille voi antaa anteeksi ennen kuin anteeksi pyydetään.

2.Sam.2

Luvussa kaksi Daavid voidellaan Juudan kuninkaaksi. Se oli Daavidin toinen voitelu, sillä Samuel oli jo voidellut Daavidin aikaisemmin (ks. 1.Sam.16:13). Myöhemmin kun Daavidista tuli koko Israelin kuningas, hänet voideltiin kolmannen kerran (2.Sam.5). Mutta ennen kuin Daavidista tuli koko Israelin kuningas, Israelin kuninkaana oli Saulin poika Iisboset. "Saulin poika Iisboset oli neljänkymmenen vuoden vanha tullessaan Israelin kuninkaaksi ja hallitsi kaksi vuotta. Ainoastaan Juudan heimo seurasi Daavidia." (2.Sam.2:10). 

Iisbosetista ei kerrota muualla kuin toisessa Samuelin kirjassa. Tai oikeastaan hiukan kerrotaan, sillä ilmeisesti hänen nimensä oli ennen Esbaal (1.Aik.8:33, 9:39). Kumpikaan nimi ei ole kovin kunniakas. Esbaal viittaa epäjumalan palvontaan (baalin mies) ja Iisboset tarkoittaa 'häpeän mies'. Vertailun vuoksi Vapahtajamme Jeesuksen nimi (Jeshua) juontuu sanasta pelastus (Jeshuah). Raamatussa sanotaan Jeesuksesta: "Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman." (Ap.t.4:12)

2.Sam.1

Kuningas Saul ja hänen kolme poikaansa olivat kuolleet sodassa filistealaisia vastaan. Kun Daavid kuuli asiasta, repäisi hän, ja hänen väkensä, vaatteensa. "Ja he pitivät valittajaisia ja itkivät ja paastosivat iltaan asti Saulin ja hänen poikansa Joonatanin tähden ja Herran kansan tähden ja Israelin heimon tähden, koska he olivat kaatuneet miekkaan." (2.Sam.1:12).

Daavid viritti itkuvirren, jossa sanotaan: "Kuinka ovat sankarit taistelussa kaatuneet!-" (ks.2.Sam.1:19,25,27). 

Niin todellakin, sankaritkin kuolevat.  "Ihminen on kuin tuulen henkäys, hänen päivänsä niinkuin pakeneva varjo." (Ps.144:4). Ihmiselämä on lyhyt. Kuoremme rapistuu. Mutta oletko koskaan ajatellut, että Jumalan sinuun laittama henki ei vanhene! Jumala on laittanut sinun sydämeesi iankaikkisuuden (Saarn.3:11). Haluathan sinäkin viettää iankaikkisuuden siellä, missä näemme rakkaan Jeesuksen ja kaikki ne sukulaiset, jotka Jeesus on pelastanut?

1.Sam.31

Daavid oli säästänyt vainoajansa kuningas Saulin hengen, koska Saul oli Herran voideltu (1.Sam.24:7; 26:9). Daavid sanoi luvussa 26: "Ja Daavid sanoi vielä: "Niin totta kuin Herra elää: Herra itse lyö hänet, tahi hänen kuolinpäivänsä tulee, tahi hän menee sotaan ja tuhoutuu siellä." (1.Sam.26:10). Niin kävi. Saul poikineen kaatui sodassa filistealaisia vastaan (1.Sam.31:6).

Saulin elämästä käy ilmi, että muutos huonompaan alkoi siitä kun hän ei enää elänyt Herransa kanssa (1.Sam.15 ja 18). Kateus, viha, pelko, turvautuminen tietäjänaiseen kertovat kaikesta tästä. Tosiasia kuitenkin oli, että Herra Jumala oli voidellut Saulin aikanaan kuninkaaksi (1.Sam.9:16,27; 10:1). David ei koskenut Sauliin, vaikka Saulin elämä heijasti kaikkea muuta kuin jumalisuutta. David luotti, että Jumala hoitaa asian.

1.Sam.30

"Vangiksi oli otettu myös Daavidin molemmat vaimot, jisreeliläinen Ahinoam ja Abigail, karmelilaisen Naabalin vaimo. Ja Daavid joutui suureen hätään, sillä kansa aikoi kivittää hänet: niin katkeroitunut oli koko kansa, kukin poikiensa ja tyttäriensä tähden. Mutta Daavid rohkaisi mielensä Herrassa, Jumalassansa." (1.Sam.30:5-6)

Amalekilaiset olivat ryöstäneet Daavidin ja hänen väkensä vaimot, pojat ja tyttäret. "Silloin Daavid ja väki, joka oli hänen kanssaan, korottivat äänensä ja itkivät, kunnes eivät enää jaksaneet itkeä." (jae 4). Vaikka Daavid oli kokenut menetyksen siinä kuin muutkin, hänet nähtiin asiassa vastuulliseksi. Hänet haluttiin tappaa. Hankalassa tilanteessa Daavid rohkaisi mielensä Herrassa Jumalassa. Daavid kääntyi Jumalan puoleen.

Yksi hyvä neuvo yhteisön konfliktitilanteissa on ehdottaa rukoilemista. Jo pelkästään rukoustilanne voi tyynnyttää hankalan tilanteen ennen kuin sanaakaan on lausuttu.