Lähteä

"Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva." (Hebr.11:8)

Abraham lähti. Ja oli kyllä erinomaisen hyvä, että hän lähti. Abrahamista sanotaan, että hän on uskomme isä (Room.4:11).

Joskus meidän uskovienkin on vain lähdettävä vaikka emme tiedä mitä siellä edessä odottaa. Emmekä edes voi etukäteen varautua kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin. Sehän olisi ihan mahdotontakin.

Mutta lähteminen voi pelottaa. Se voi myös ahdistaa. Jopa lamaannuttaa niin, että ei kerta kaikkiaan pysty lähtemään.

Haluan sanoa sinulle lohdutuksen sanan. Sinä kelpaat Jumalalle sellaisenaan, kaikkine kyvyttömyyksinesi ja riittämättömyyksinesi.

"Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi." (PS.103:14).

Minäkin olen tomua. Mitä sankaritekoja voi minulta odottaa, saati vaatia? Ei mitään. Ja silti Jumala rakastaa minua, ei sen tähden mihin kykenen, vaan sen tähden kuka Hän itse on. Jumala rakastaa minua ja sinua pyyteettömästi, uhrautuvasti, anteeksiantavasti ja iankaikkisesti. Ja me olemme Hänen rakkautensa kohteita. Kuvittele, sinä myös, riippumatta siitä kykenetkö lähtemään tai et.

Kuinka ihana Raamatun kohta onkaan:
"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja-
ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi." (Ef.2:8-9)

Ja seuraava jae kuuluu: "Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme." (Ef.2:10)

Annetaan ohjat Jumalalle. Hän meidät varustaa. Hän antaa linnullekin ruoan. Eikö sitten johdattaisi sinua ja minua oikeaa tietä.