4.Moos.10

”Sitten lähtivät kehatilaiset liikkeelle kantaen pyhiä esineitä. Ja asumus pantiin pystyyn, ennenkuin he saapuivat perille.” (jae 21).

Kehatilaiset kantoivat siirrettäväksi tehdyn ilmestysmajan eli Jumalan pyhäkön pyhiä esineitä olallaan (4.Moos.7:9). He kantoivat mm. liitonarkkia. Hyvin järjestäytyneestä toiminnasta kertoo se, että kansa lähti liikkeelle sukukunnittain hieman eri aikoina, niin että kun kehatilaiset tulivat leiriytymispaikkaan oli pyhäkkö jo pystytetty valmiiksi. Ilmestysmajan eri osien siirtämisessä käytettiin myös härkävaunuja. Esimerkiksi Merarin pojille annettiin useampi härkä ja vaunu (4.Moos.7:8). En tiedä miksi jakeissa 2.Sam.6:2-7 liitonarkkia kuljetettiin härkävaunussa eikä sitä kannettu. 

Jumalan lapsen vapaudessa vaeltaminen Pyhän Hengen ääntä kuullen on suurta armoa. Se on jotakin uuden luonnon (vrt. 2.Kor.5:17) nostattamaa toimintaa jota ei itse tarvitse edes huomata. Jos sitä itse alkaa säätelemään, tulee siitä suorittamista ja mittaamista. Voimista Herra ääntäsi omissasi, että me uusina luomuksina toimisimme oikein, lähtisimme ja asettuisimme juuri oikeaan aikaan.

4.Moos.9

”Mutta sinä päivänä, jona asumus pystytettiin, peitti pilvi asumuksen, lain majan, ja illalla näkyi asumuksen päällä niinkuin tulenhohde, ja aina aamuun asti. Niin oli aina: pilvi peitti sen päivällä ja tulenhohde yöllä. Ja niin usein kuin pilvi kohosi majan päältä, lähtivät israelilaiset liikkeelle; ja mihin pilvi laskeutui, siihen israelilaiset leiriytyivät.” (4.Moos.9:15-17).

Edelleen israelilaiset olivat matkalla Egyptistä Jumalan lupaamaan maahan joka vuotaa maitoa ja mettä (2.Moos.3:17). Matkalla heitä johdatti Jumala. Jumalan läsnä olo ilmeni mm. pilvenä jonka liikkeet määräsivät Israelilaisten lähdöt ja asettumiset. Israelilaiset eivät etukäteen tienneet pilven liikkeitä.

Miten on kristikunnan tänä päivänä? Määrääkö Jumala sen lähtemiset ja tulemiset? Edelleenhän meillä on Jumala joka mielellään johdattaisi meitä läpi ajan myrskyjen ja pimeiden laaksojen. Emmehän vain mene minne itse huvittaa odottamaan Jumalan tuloa kuin eksynyttä matkalaista? Kalenterimme mukaan nousemme ja asetumme. Ja kun Kristus katsoo eksyneen pojan silmin, ketään ei näy. Herra auta ja varjele! Osoita meille tiesi.

4.Moos.8

Jumala sanoi Moosekselle: ”Ota leeviläiset israelilaisten keskuudesta ja puhdista heidät.” (jae 6). Puhdistumiseen liittyi rituaaleja, mm. veden pirskottaminen puhdistettaviin.

Tuleeko minun kristittynä jotenkin puhdistautua?  Jakeessa 2.Kor.7:1 kehoitetaan puhdistautumaan kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta. Siihen kuuluu kaikki sisäiset ja ulkoiset saastat, esimerkiksi ajatukset ja teot. Jakeen lopussa sanotaan: ”-saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.” 

Kaikki ihmiset ovat syntisiä ja kaikilla on syntiluonto kuolemaan asti. Jokainen ihminen lankeaa jotenkin, vaikka kuinka yrittäisi elää synnitöntä elämää. Mitä sitten voin tehdä? Vastaus on yksinkertaisesti: Jatka Jeesus-keskeistä elämää. Ihminen on ihminen ja Jumala on Jumala. Jeesus-keskeisessä elämässä kristityn elämässä tapahtuu kasvua ajan kanssa (2.Kor.3:18). Tätä kehitystä voi kutsua kokemukselliseksi pyhitykseksi erotuksena asemallisesta pyhityksestä. Asemallinen 100% pyhitys tapahtui uskoontulon hetkellä. Kokemuksellisesta pyhityksestä voi myös sanoa: ”Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.” (Sananl.4:18). Jatketaan Jeesus-tiellä Jeesus-keskeistä elämää, niin kaikki menee hyvin.

4.Moos.7

Luku 7 kertoo Israelin päämiesten lahjoista ilmestysmajan vihkiäisjuhlaan. Merkille pantavaa luvussa on se, että se kertoo erikseen kahdentoista henkilön tuomat lahjat, vaikka lahjat ovat kaikilla tuojilla samat. Yhden päämiehen tuomia lahjoja käsitellään aina kuuden jakeen verran. Raamatun lukijalla voi toiston tähden olla haastavaa lukea tekstiä. Mutta miksi sitten luetellaan kaikki lahjat uudestaan ja uudestaan? Ajattelen, että se kertoo tasavertaisuudesta ja yhdenvertaisuudesta Jumalan edessä Jumalan kansana; Jumalalla on sama mielisuosio eri päämiesten tuomiin lahjoihin. Se korostaa myös jokaisen heimon tärkeyttä. Se, että Jumala puhuu luvun lopussa Mooseksen kanssa kertonee siitä, että uhrit olivat mieluisia. 

Kaksitoista kertaa tässä puhutaan Jumalalle tuoduista uhreista. Se nostaa kysymyksen, mikä on minun antini Jumalan valtakunnan työhön? Se on minulle hyvä kysymys. Haluaisin löytää oikean kohteen omalle pienelle annilleni. Ehkä olisi hyvä, että kirkollisveroprosentin voisi henkilökohtaisesti määrittää haluamansa prosentin mukaan; Kysyin kerran asiaa, mutta silloin se ei ainakaan ollut mahdollista.

4.Moos.6

"Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: 'Puhu Aaronille ja hänen pojillensa ja sano: Siunatessanne israelilaisia sanokaa heille: Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua; Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen; Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. Näin he laskekoot minun nimeni israelilaisten ylitse, ja minä siunaan heitä.'" (4.Moos.6:22-27)

Kun Jumala valistaa kasvonsa ihmiselle, ihminen saa avun. "Jumala, saata meidät entisellemme, valista kasvosi, niin me autetuiksi tulemme." (Ps.80:4, ks. myös 80:8,20) Jumalan kasvojen edellä käy armo ja totuus (ks.Ps.89:15). 

Jos sinä et tunne Jumalaa, mutta haluaisit Jumala-yhteyteen, niin Raamatussa sanotaan, että Jeesus on välimies ihmisen ja Jumalan välissä (1.Tim.2:5). Jeesus Kristus on tie Isän luo (Joh.14:6). Jeesus tuli ihmiseksi tänne maailmaan ja sovitti ristillä sinun syntisi. Jos sinä uskot tämän, olet Jumalan oma ja sinulla voi olla rikas ja antoisa yhteys Jumalaan. 

"Katsahda tänne, vastaa minulle, Herra, minun Jumalani. Valaise silmäni, etten nukkuisi kuolemaan," (Ps.13:4). 

4.Moos.5

Johanneksen evankeliumin luvussa kahdeksan Jeesus kohtasi aviorikoksesta kiinniotetun naisen. Tapaus päättyi Jeesuksen sanoihin: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee-" (Joh.8:11). Tilanne oli todella vakava, sillä Mooseksen lain mukaan nainen olisi pitänyt kivittää kuoliaaksi (5.Moos.22:22). Uskon, että Vapahtajamme Jeesuksen vapauttama nainen teki parannuksen eikä elämässään enää sortunut vastaavaan.

Luvussa 4.Moos.5 käsitellään tilannetta missä aviomies epäilee vaimonsa tehneen aviorikoksen mutta hänellä ei ole siitä näyttöä. Miehen tuli silloin viedä vaimonsa papin luokse, joka suoritti erinäisiä asiaan liittyviä rituaaleja. Se oli miehen kannalta välttämätöntä, sillä näin mies vapautui mahdollisesta syyllisyydestä, jos nainen syyllisenä olisi saastuttanut heidän kotinsa ja samalla miehen itsensä.

Olisi toivottavaa, ettei aviopuolisoiden tarvitsisi epäillä toinen toisiaan. "Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee." (Hebr.13:4). 

Jos karmea lankeminen sitten kuitenkin tapahtuu, niin tulee muistaa, että kuka tahansa, joka sisimmässään kääntyy Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen puoleen, saa armon. Tekoa sinänsä ei saa tekemättömäksi, mutta langennut saa uuden mahdollisuuden eikä elämä siihen pääty.