1.Sam.22

"Ja hänen luoksensa kokoontui kaikenlaista ahdingossa olevaa, velkaantunutta ja katkeroitunutta väkeä, ja hän rupesi heidän päämiehekseen. Näin liittyi häneen noin neljäsataa miestä." (1.Sam.22:2)

Daavid oli paennut kuningas Saulia Adullamin luonaan. Hänen luokseen tuli ahdingossa olevaa väkeä. Kun Saul tapatti Noobin papit ja pappiskaupungin asukkaat eläimiä myöten, pakeni eloonjäänyt poika Ebjatar Daavidin luo. Daavid sanoi: "Jää minun luokseni, älä pelkää; sillä joka väijyy sinun henkeäsi, se väijyy minun henkeäni. Minun luonani sinä olet turvassa." (1.Sam.22:23).

Ahdingossa olevien turvapaikkoja tarvittaisiin tänäkin päivänä, matalan kynnyksen paikkoja minne olisi helppo tulla ja mennä. En tarkoita nyt paikallisseurakuntia joiden nimi jo muodostaa monille liian korkean kynnyksen, vaan kristillisiin arvoihin pohjaavia levähdyspaikkoja, olohuoneita, katukeittiöitä ja katulähetyksen päiväkeskuksia joissa pappi ei seiso kynnyksellä odottamassa Raamattu kädessä, vaan jossa annetaan tulijoille tilaa olla ja hengittää.

1.Sam.21

"Niin hän sanoi heille: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen seuralaistensa oli nälkä," (Matt.12:3). Tässä Uuden testamentin kohdassa viitataan Vanhan testamentin kohtaan jossa David otti pyhää leipää jotka olivat tarkoitetut papeille (1.Sam.21:3-6). Menemättä tämän jakeen sisältöön, minua ilahduttaa suuresti ajatus, että Jeesus itse on lukenut samoja kirjoituksia, joita sinä ja minä voimme lukea. Jo se, että Jeesus on lukenut "Vanhaa testamenttia" pitäisi saada meidätkin  kiinnostumaan koko Raamatusta.

"Ja hän [=Jeesus] saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan. Niin hänelle annettiin profeetta Esaiaan [= Jesaja] kirja, ja kun hän avasi kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna: "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta". Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagoogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. Niin hän rupesi puhumaan heille: "Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen"." (Luuk.4:16-21)

1.Sam.20

Ihmiset voivat tehdä keskenään liiton Herran edessä. Otsikon luvussa Joonatan ja Daavid tekivät ystävyysliiton (ks. 18:3; 20:8, 14-16; 42). Perustana liitolle oli rakkaus. Liitto sisälsi laupeuden ja lojaalisuuden toista ja toisen sukua kohtaan, myös olosuhteiden muuttuessa.  

Ihmisrakkaus voi kuitenkin hiipua. Jos ajatellaan avioliittoa ja sen haasteita, voi kristitty katsoa puolisoaan Jumalan Sanan kautta Jumalan rakkaudella. Silloin painopiste on Jumalassa, joka ei horju eikä kaadu. Jos siis avioparilla on luottamus Jumalaan ja Hänen Sanaansa, avioliitolla on ajan kanssa erinomaiset mahdollisuudet yhä vain vahvistua.

Raamatussa sanotaan, että Jumala on rakkaus (1.Joh.4:8,16). Jos pohditaan, mitä rakkaus on, on hyvä kääntää ajatukset Jumalaan.

1.Sam.19

Kuningas Saulin lapsien, Joonatanin ja Miikalin, rakkaus Daavidia kohtaan todennäköisesti pelasti Daavidin hengen (jakeet 2, 11). 

Tänä päivänä kun seuraan mediaa kristillisestä näkökulmasta, en voi olla kokematta surua siitä, että kristityjen omissa riveissä on eripuraa ja hajaannusta, jopa rakkaudettomuutta. On selvää, että maailmalliset tuulet puhaltavat jokaiseen sieluun, joka päästää irti Jumalan Sanasta, on kyseessä sitten piispa tai rivikristitty. Maailmalliset tuulet puhaltavat myös seurakuntiin! 

 

Otsikon luvussa rakkaus vaikutti paljon. Me kristityt tarvitsemme tällaista suojelevaa rakkautta myös toinen toisiltamme. Tarvitsemme rakkautta, että voimme rakentaa yhteyttä. Tarvitsemme rakkautta, että kykenemme rukoilemaan toinen toistemme puolesta. Tarvitsemme rakkautta, että emme lähde maailman tuulien mukaan.

Jeesus Kristus, Jumalan Poika sanoi: "Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä." (Joh.10:11). 

1.Sam.18

Raamatussa sanotaan, että kuningas Saulin poika Joonatan rakasti Daavidia (jae 1). Myös Saulin tytär Miikal rakasti Daavidia (jae 20). Itse asiassa koko Israel ja Juuda rakasti Daavidia (jae 16) - paitsi Saul. Saul tunsi kateutta, vihaa ja pelkoa Daavidia kohtaan (jakeet 7-9). "Ja Saul pelkäsi Daavidia, koska Herra oli hänen kanssansa, mutta oli poistunut Saulista." (jae 12).

Kateus ja viha ovat lihan tekoja; ne eivät ole Jumalasta. (Gal.5:19-21). Jos ihminen elää lähellä Jeesusta, hän ei ole kateellinen toisen menestykselle vaan iloinen. Hänellä ei myöskään ole syytä vihaan vaan hänellä on etuoikeus osoittaa rakkautta. Raamatussa sanotaan myös, että täydellinen rakkaus karkoittaa pelon. (ks. 1.Joh.4:18; Gal.5:16)

1.Sam.17

Nuori David juoksi linko kädessä suurikokoista kokenutta vihollissotilasta, Goljatia, vastaan. David ei vapissut, sillä hän kävi Herran Sebaotin nimeen. David oli ilmeisesti taitava kivilingon käyttäjä eikä hän nytkään epäröinyt taitojaan. Osuma otsaan oli täydellinen: Kuuden kyynärän ja vaaksan pituinen Jumalan häpäisijä kaatui maahan kasvoilleen.

Efesolaiskirjeessä (Ef.6:11-18) puhutaan taistelusta pahaa vastaan. "Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa." (Ef.6:12).  Tällainen taistelu ei ole fyysistä; Miekkakin on Hengen miekka, joka on Jumalan Sana (Ef.6:17). 

"Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;" (Hebr.4:12).