2.Moos.32

Kun Mooses viipyi Jumalan vuorella, pyysi kansa Aaronia tekemään jumalan. Aaron teki kullasta valetun vasikan. Kansa sanoi: ”Tämä on sinun jumalasi, Israel, se, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta.” (jae 4).  Niin kansa kumarsi kullasta tehtyä jumalaa, valettua kuvaa, syntikuvastusta (ks. Ps.106:19).

Vuorella Jumala oli sanonut Moosekselle: ”Mene, astu alas, sillä sinun kansasi, jonka johdatit Egyptin maasta, on turmion tehnyt.” (jae 7). 


Miten on mahdollista, että kansa, jonka Jumala oli väkevällä kädellä vapauttanut ihmeiden kautta Egyptin orjuudesta, näin sortui totaaliseen epäjumalanpalvontaan? Sanon sinulle rakas lähimmäinen, että näin voi käydä ihmiselle - tänäkin päivänä. Maailma on täynnä epäjumalia. Sanot ehkä, että ehkä kaikki muut, mutta sinä et voisi ikinä sortua. Hyvä, jos näin on. Kehoitan silti lukemaan Raamattua päivittäin, rukoilemaan Jumalaa ja etsimään seurakuntayhteyden jos sellaista ei sinulla ole.





2.Moos.31

”Ja sinä astuit alas Siinain vuorelle ja puhuit heille taivaasta ja annoit heille oikeat tuomiot ja totiset lait, hyvät säädökset ja käskyt. Sinä ilmoitit heille pyhän sapattisi ja annoit heille käskyt, säädökset ja lain palvelijasi Mooseksen kautta.” (Neh. 9:13-14)


Luvussa 2.Moos.31 Herra Jumala puhui mm. sapattikäskystä: ”Siis pitäkää sapatti, sillä se on teille pyhä.-” (jae 14, ks. 1.Moos.2:1-3). Jakeissa 4.Moos.15:32-36 voimme lukea miehestä, joka kokosi sapattina puita. Hänen kohtalonsa oli karu, hänet kivitettiin kuoliaaksi. Uuden testamentin puolella Jeesus paransi 38 vuotta sairastaneen miehen sapattina. Koska teko tapahtui sapattina, juutalaiset vainosivat häntä (Joh.5:16, ks. myös Luuk.6:1-11). Jeesus sanoi Luukkaan evankeliumissa: ”Ihmisen Poika on sapatin herra.” (Luuk.6:5).


Mikä on sinun näkemyksesi Vanhan testamentit laista ja säädöksistä? Tulisiko kristittyjen yrittää noudattaa niitä? Ajattelen, että Vanhan testamentin laki ei sido kristittyä. Kristitty ei ole lain alla vaan armon alla. Jumalan antama rakkaus sisältää tarvittavan lain: rakkaus on lain täyttymys (Room.13:10). Jolla on Jumalan rakkaus, se esimerkiksi kunnioittaa ihmisiä, etsii toisen parasta, kertoo Jeesuksesta, ei vihaa veljeään, huolehtii riittävästä levosta jne. Jumalan rakkaus on vuodatettu uskovan sydämeen Pyhän Hengen kautta (Room.5:5).




2.Moos.30

Jos seisoisimme ilmestysmajan portin edessä ja astuisimme portista ilmestysmajan esipihalle, ensin kohtaisisimme polttouhrialttarin. Jos jatkaisimme kävelyä eteenpäin tulisimme vaskialtaan luokse. Edelleen jos etenisimme, tulisimme rakennuksen luokse, jonka sisällä on kaksi huonetta: pyhä ja Kaikkein pyhin. Ensin tulisimme huoneeseen, jonka nimi on pyhä. Pyhän oikeassa reunassa olisi näkyleipäpöytä ja vasemmassa reunassa seitsenhaarainen lamppu. Edessämme Kaikkein pyhimmän suljetun verhon edessä olisi suitsutusalttari. Kaikkein pyhimmässä olisi liitonarkki.

Kun Vanhan testamentin aikana uhrattiin Jumalalle syntiuhreja, synti peittyi. Synti ei poistunut. Raamatussa sanotaan suoraan: ”Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä.” (Hebr.10:4). Mutta on yksi, joka otti pois synnin: Jeesus Kristus. ”Eikä hän mennyt uhratakseen itseänsä monta kertaa, niinkuin ylimmäinen pappi joka vuosi menee kaikkeinpyhimpään, vierasta verta mukanaan, sillä muutoin hänen olisi pitänyt kärsimän monta kertaa maailman perustamisesta asti; mutta nyt hän on yhden ainoan kerran maailmanaikojen lopulla ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsensä.” (Hebr.9:25-26).


Minulle hebrealaiskirje on portti Vanhaan testamenttiin. Kun esimmäisen kerran luin Raamatun läpi ja pääsin hebrealaiskirjeeseen, silmieni edessä vilisi Vanhan testamentin tapahtumat. Ymmärsin, että myös Vanha testamentti kertoo Jeesuksesta.

2.Moos.29

 ”Ja tuo mullikka ilmestysmajan eteen, ja Aaron poikineen laskekoon kätensä mullikan  pään päälle. Ja teurasta sitten mullikka Herran edessä, ilmestysmajan ovella. Ja ota mullikan verta ja sivele sitä sormellasi alttarin sarviin; mutta kaikki muu veri vuodata alttarin juurelle. Ja ota kaikki sisälmyksiä peittävä rasva ja maksanlisäke ja molemmat munuaiset ynnä niiden päällä oleva rasva, ja polta ne alttarilla. Mutta mullikan liha, nahka ja rapa polta tulessa leirin ulkopuolella. Se on syntiuhri.” (2.Moos.29:10-14).

Synti - likaa, rapaa ja saastaa. Yök! Mutta kiitos Jumalalle: ”Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.” (2.Kor.5:21). ”Sillä niiden eläinten ruumiit, joiden veren ylimmäinen pappi syntien sovitukseksi kantaa kaikkeinpyhimpään, poltetaan ulkopuolella leirin. Sentähden myös Jeesus, pyhittääkseen omalla verellänsä kansan, kärsi portin ulkopuolella. Niin menkäämme siis hänen tykönsä ’ulkopuolelle leirin’, hänen pilkkaansa kantaen; sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme.” (Hebr. 13:11-14).


Jeesus, Sinun tähtesi saamamme pilkka, otamme sen riemulla vastaan. Ei mikään tässä maailmassa, eikä missään muuallakaan, saa Sinun kertakaikkista ristintyötäsi tekemättömäksi. Ei mikään eikä kukaan. Iankaikkinen voitto on saatu Golgatan keskimmäisellä ristillä, Hallelujaa!




2.Moos.28

Luvussa 28 kerrotaan pappien pyhien vaatteiden valmistamisesta. Vaatteiden valmistus annettiin henkilöille, jotka Herra oli täyttänyt taidollisuuden hengellä (jae 3).  ”Ja nämä ovat ne vaatteet, jotka heidän on tehtävä: rintakilpi, kasukka, viitta, ruutuinen ihokas, käärelakki ja vyö. Ja he tehkööt sinun veljellesi Aaronille ja hänen pojilleen pyhät vaatteet, että he pappeina palvelisivat minua.” (jae 4).

Rintakilvestä sanotaan, että se on jumalanvastausten rintakilpi (jae 15). Rintakilpi oli tehty taskun muotoon ja sinne pantiin uurim ja tummim (jae 30).  Uurimia ja tummimia käytettiin jotenkin Jumalan vastausten hankkimiseksi joissakin tilanteissa. 


Uurimista ja tummimista ja niiden käytöstä Raamattu kertoo hyvin vähän (3.Moos.8:8, 4.Moos.27:21, 5.Moos.33:8, 1.Sam.28:6, Esra 2:63, Neh. 7:65.) Oliko kyseessä ”arvan” käyttö niin, että toinen kappaleista tarkoitti ’kyllä’ ja toinen ’ei’’? Tähän en osaa varmuudella vastata. Ajattelen joka tapauksessa, että tänä päivänä meidän ei tule mennä Herran eteen kysymään neuvoa ainakaan heittämällä kruunua tai klaavaa.