5.Moos.7

Jumala varoitti israelilaisia ennen menoa luvattuun maahan seka-avioliitoista. "Älä lankoudu heidän kanssansa; älä anna tyttäriäsi heidän pojillensa äläkä ota heidän tyttäriänsä pojillesi vaimoiksi. Sillä he viettelevät sinun poikasi luopumaan minusta ja palvelemaan muita jumalia; ja silloin Herran viha syttyy teitä kohtaan, ja hän hävittää sinut nopeasti." (5. Moos.7:3-4). Voit katsoa jakeista Tuom.3:5-6 kuinka Jumalan käskyä toteltiin.

Voin omasta kokemuksestani sanoa, että puolisoiden yhteinen tie on helpompaa, kun mies ja nainen tunnustavat samaa uskoa. Toki voihan vieraasta kansasta tullut olla tänä päivänä jo valmiiksi kristitty tai hän voi kääntyä kristityksi. Mutta kääntyminen voi tapahtua myös toiseen suuntaan: vieraat jumalat alkavatkin kiinnostaa ja vetää puoleensa. Varsinkin Aasian uskonnot tuntuvat kiinnostavan monia, joilla on vääristynyt, armoton ja kaiken kivan kieltävä kuva Jumalasta. 

Vääristynyttä Jumala-kuvaa ei mielestäni pidä lähteä korjaamaan sirkushuvein tai niin, että jätetään jotakin julistetusta Jumalan Sanasta pois. Ehkä se auttaisi, jos uskovat lopettaisivat tuomitsemisen (ks. Joh.3:17). Olisi hyvä käydä kristillisissä yhteisöissä läpi, mitä tuomitseminen tarkoittaa.

5.Moos.6

"Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi." (5.Moos.6:4-5).

Jumalan kansa Israel oli pian astumassa Jumalan lupaamaan maahan. Vaarana oli, että kansa unohtaisi Jumalansa ja lähtisi kulkemaan muiden jumalien perässä (jakeet 12-14). 

Muiden jumalien perässä juokseminen on täysin turhaa, sillä on vain yksi Herra. Raamattu sanoo, että Jeesus Kristus on Herra. "niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa." (1.Kor.8:6). 

On suurta armoa, että Jumala on minutkin valinnut ennen aikojen alkuja palvelemaan Häntä. Jotenkin Hän näki, että kerran elämässä tuokin syntyvä ihminen tulee sanomaan kyllä Jeesukselle. Se tapahtui sitten neljäkymmentä vuotiaana; siihen päättyi henkilökohtainen erämaavaellukseni.

5.Moos.5

"Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä." (5.Moos.5:6)

On hyvä muistaa, mitä Herra on tehnyt puolestamme. Sinutkin Jeesuksen oma, Herra Jeesus on pelastanut orjuudesta. Mutta miksi sitten toisinaan, ikään kuin tuo orjuus vetäisi minua puoleensa... Eikö mikään riitä? Eikö riitä, että Herra on käynyt puolestani ristille, kärsinyt kammottavan rangaistuksen ja pelastanut minut? Vieläkö jaksan halventaa Luojaani sortumalla jumalattomuuteen? EI. Minä viheliäinen ihminen (ks.Room.7:24). 

Kuinka suuri onkaan armo, kun heikko, haavoittunut, itseensä pettynyt ihminen kääntää katseensa Kristukseen!

5.Moos.4

"Ja nyt, Israel, kuule ne käskyt ja säädökset, jotka minä teille opetan, että seuraisitte niitä, eläisitte ja ottaisitte omaksenne sen maan, jonka Herra, teidän isienne Jumala, teille antaa. Älkää lisätkö mitään siihen, mitä minä teille määrään, älkääkä ottako siitä mitään pois, vaan noudattakaa Herran, teidän Jumalanne, käskyjä, jotka minä teille annan." (5.Moos.4:1-2)

Ylipäätä Jumalan Sanaan ei saa lisätä mitään eikä siitä saa poistaa mitään. Kun sovellamme Jumalan Sanaa tähän päivään, siinä tarvitaan erityistä Jumalan antamaa herkkyyttä. Kun Kristus on ottanut peitteen pois silmiltä ja avannut oven armon kautta taivaallisiin rikkauksiin, voi sovelluksen tehdä Pyhän Hengen johdatuksessa. Jumalattomalle oikean sovelluksen tekeminen on mahdotonta, koska Hän ei näe Sanassa Kristusta eikä Raamatun kokonaisilmoitusta. Myös yliopiston teologien, dosenttien ja tohtoreiden näkemyksissä ei tule maallisen tittelin antaa sokaista ja johtaa itseä harhaan. Dosenttikin voi puhua täyttä eksytystä.

"Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat. Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi joutuisi." (Sananl.30:5-6)

5.Moos.3

Vihollisen koolla, lukumäärällä tai varustuksella (jakeet 1, 5, 11) ei ole merkitystä, jos Jumala on luvannut voiton (jae 2). Luvussa kolme Mooses luo katseensa menneeseen, mutta myös tulevaan. Aikasemmin luvussa kaksi sanottiin:  "Sillä Herra, sinun Jumalasi, on siunannut sinua kaikissa kättesi töissä. Hän on pitänyt huolen sinun vaelluksestasi tässä suuressa erämaassa. Jo neljäkymmentä vuotta on Herra, sinun Jumalasi, ollut sinun kanssasi, eikä sinulta ole mitään puuttunut.'" (5.Moos.2:7). 

Mennyt aika todisti Jumalan voittokulusta. Ja sama piti paikkansa suhteessa tulevaan. Joosualla oli edessään suuri tehtävä: johdattaa israelilaiset Jumalan heille lupaamaan maahan ja vallata se. Luvussa kolme sanotaan: "Ja silloin minä käskin Joosuaa ja sanoin: 'Sinä olet omin silmin nähnyt kaiken, mitä Herra, teidän Jumalanne, on tehnyt näille kahdelle kuninkaalle. Samalla tavalla Herra on tekevä kaikille valtakunnille, joihin sinä menet. Älkää niitä peljätkö, sillä Herra, teidän Jumalanne, sotii itse teidän puolestanne.'" (4.Moos.3:21-22). Jumala käski Moosesta paitsi antamaan Joosualle määräyksiä, myös vahvistamaan ja rohkaisemaan häntä (jae 28).

Sinuakin Jumala haluaa rohkaista. Vanhan testamentin esimerkit eivät oikeuta kristittyä käyttämään väkivaltaa. Väkivalta on tarpeetonta jo siitäkin syystä, että Jeesus Kristus on Golgatan ristillä antanut voiton. Kristitty voi kulkea voittosaatossa Jeesuksen edeltäkäsin valmistetuissa askelissa. "Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!" (2.Kor.2:14, ks. myös Ef.2:10)