Lepopäivän vietosta

Jesajan kirjassa sanotaan osuvasti lepopäivän vietosta, että silloin ei tulisi ajaa omia etuja eikä kulkea omilla asioilla.

"Jos et polje tomuun sapattia etkä aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi ja Herran pyhää päivää kunnian päiväksi, jos kunnioitat sitä niin, ettet kulje omilla asioillasi, et käy kauppaa etkä aja omia etujasi, silloin saat iloita Herrasta. Minä annan sinun kulkea kaikkien vuorten yli, ja olet saava elantosi isäsi Jaakobin perintömaasta. Näin on Herra puhunut."
Jes.58:13-14

Hengen voimasta

Kun pappi laittoi käden otsalleni niin... en kaatunut mutta jalkani menivät hervottomiksi ja olivat sellaiset noin tunnin ajan. On täysin selvää, että ihmisiä voi kaatuilla kokouksissa Hengen voimasta. Samoin kielilläpuhumista esiintyy. Ei nämä ole mitään satuja. Kielilläpuhumisesta luin jostakin sellaisen pointin, että kun puhuu kielillä, niin ihmisen omat saastaiset ajatukset eivät niin pääse sotkemaan.

Turvata Jumalaan

"Herra sanoo: 'Minä pelastan hänet, koska hän turvaa minuun. Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä. Kun hän huutaa minua, minä vastaan. Minä olen hänen tukenaan ahdingossa, pelastan hänet ja nostan taas kunniaan.'"
Ps.91:14-15

Kylvetty siemen

Ihmeellistä kuinka Jumalan Henki voi toimia ihmisten kautta. Kylvetty siemen alkaa kasvaa, eikä ihminen tuota kasvua aikaan saa. Yksi siemen kasvaa ja pian koko pelto on viljaa täynnä.

Hiljaisuudessa tehty työ ja Jumalan kaikkivoipaisuus

Voiko olla mitään hienompaa kuin hiljaisuudessa tehty määrätietoinen työ Jumalan valtakunnan eteen, niin että tekijä ei odota siitä mitään maallista kiitosta eikä itsensä korottamista vaan että kaikki kunnia ja kiitos menee iankaikkiselle Jumalalle? Jos minä esimerkiksi parantaisin syöpäsairaita panemalla käden sairaan päälle, niin kyllä minä varmaan soittaisin tv-tuottajan paikalle ja haluaisin koko maailmalle näyttää kuinka taitava olen... Ja jos suorassa lähetyksessä homma ei toimisi, niin enköhän vain syylistäisi omaa Luojaani. No, ihminen ei tietysti paranna yhtään ketään, vaan Jumala ihmisessä.

Joillakin on oikeasti parantamisen armolahja ja jotkut pystyvät herättämään kuolleen ihmisen. Vai onko sairaan parantaminen jotenkin järjellisesti helpompi hyväksyä kuin kuolleen herättäminen? Tuntuuko kuolleen herättäminen jo liian paksulta? Miksi näin? Miksei Jumala yhtä hyvin voisi herättää kuollutta kuin parantaa kuumeen? Jumalalle on kaikki mahdollista. Se tarkoittaa juuri sitä mitä siinä lukee: Jumalalle on kaikki mahdollista. Ei meidän tarvitse yrittää asettaa rajoja Jumalan toiminnalle.

Ilman häpeää

Koetaanko himo rakkaudeksi? Onko kauneus vaatteiden vähyyttä? Haemmeko hyväksyntää toisiltamme vähentämällä vaatteita? Kun katsoo keväistä kaupunkikuvaa niin mieleen tulee, että varmaan tulee aika jolloin loputkin vaatteen rihmat jää kotiin.  Mitään häpeilemättä. Joku tässä mättää sillä emme elä Paratiisissa aikana ennen syntiinlankeemusta.

Iloitkaa, rukoilkaa, kiittäkää

"Iloitkaa aina.
Rukoilkaa lakkaamatta.
Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta."
1. Tess.5:16-18

Polvesta polveen

"Kaikki ihmiset, niin isät kuin pojat, ovat minun vallassani, minun määrättävissäni, ja kuolema on vain sen osana, joka on syntiä tehnyt."
Hes.18:4

Vaikka isien teot periytyisikin polvesta polveen, niin jos jälkipolvi tekee parannuksen, niin asia korjautuu. Jokainen vastaa vain omista synneistään. Tästä on pitkä esimerkki Hesekielin kirjan luvun 18 jakeesta 5 alkaen.

Ei siis pidä ajatella, että isien tekojen takia olisi jotenkin armon ulkopuolella. Ja Jeesuksen luo voi tulla jokainen syntisäkki. Jumala antaa kaikki synnit anteeksi. Se on kyllä ihmeellistä. Vaikka tämä maailma polkee, sortaa ja painaa ihmsien maan rakoon, niin Herra antaa täyden vapautuksen taakoista.

Jokeltelen

Olin "syvempi Jumalan tunteminen" seminaarissa. Siihen kuului toiminnallinen harjoite jossa voitiin kokeilla rukoilemista toisen ihmisen puolesta ja siunaamista Herran nimeen. Minä koin tilanteen jostain syystä väkinäiseksi, enkä saanut suustani sanaa ulos. Muilla kyllä näytti sujuvan hienosti... Enko siis olekaan täydellinen uskovainen? Enkö luota Herran nimeen? Jumala on huumorintajuinen. Hän pisti minut jokeltelemaan ja mumisemaan. Minä rakastan Jumalaa. Kiitos Herra, että olen lapsesi.