4.Moos.15

"Ja katso, nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua kaksitoista vuotta, tuli takaapäin ja kosketti hänen vaippansa tupsua. Sillä hän sanoi itsekseen: 'Jos vain saan koskettaa hänen vaippaansa, niin minä tulen terveeksi'." (Matt.9:20-21)

Jeesus oli juutalainen. Hänellä oli Mooseksen lain mukaisesti viitassaan tupsut (4.Moos.15:38). Viitan tupsuista sanotaan: "Ne tupsut olkoon teillä, että te, kun ne näette, muistaisitte kaikki Herran käskyt ja ne täyttäisitte ettekä seuraisi sydämenne ettekä silmienne himoja, jotka houkuttelevat teitä haureuteen; niin muistakaa ja täyttäkää kaikki minun käskyni ja olkaa pyhät Jumalallenne." (4.Moos.15:39-40).

Jos minulla olisi tupsut vaatteessani, tekisin varmasti syntiä tupsujen kanssa; en usko, että ne juurikaan minua auttaisivat. Miten sitten voisin muistaa Jumalan Sanat jopa niin, että ne muuttaisivat elämääni Jumalan tahtomaan suuntaan? Psalmissa sanotaan: "Minä kätken sinun sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan." (Ps.119:11). Kun Jumalan Sanaa kätkee sydämeen, se ei ole itseltä piilossa. Sydän tulisi täyttää Jumalan Sanalla; eikö näin jäisi vähemmän sijaa pahoille ajatuksille ja sitä kautta teoille?

4.Moos.14

Luvussa 13 Mooses oli lähettänyt vakoojia Kanaanin Luvattuun maahan, maahan, jonka Herra oli luvannut heille israelilaisille ikuisiksi ajoiksi. Kun vakoojat tulivat takaisin, he kertoivat väkevästä kansasta, jonka kimppuun he eivät kykenisi käymään. Mutta kahdessa maata vakoilemassa käyneessä oli toinen henki. Joosua ja Kaaleb sanoivat: "Jos Herra on meille suosiollinen, niin hän vie meidät siihen maahan ja antaa sen meille, maan, joka vuotaa maitoa ja mettä. Älkää vain kapinoiko Herraa vastaan älkääkä peljätkö sen maan kansaa, sillä heitä ei ole meille kuin suupalaksi. Heidän varjelijansa on väistynyt heistä, mutta meidän kanssamme on Herra. Älkää te heitä peljätkö." (14:8-9). 

Mutta epäuskossaan pelästynyt kansa tahtoi kivittää Joosuan ja Kaalebin (jae 10). Kansa olisi tahtonut palata Egyptiin, minkä orjuudesta Herra oli heidät vapauttanut. Herra sanoi Moosekselle: "Kuinka kauan tämä kansa pitää minua pilkkanaan eikä usko minuun, huolimatta kaikista tunnusteoista, jotka minä olen tehnyt sen keskuudessa?" (14:11)

Raamatussa sanotaan: "sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä" (2.Kor.5:7). Ympärillämme häärii näkymättömiä Jumalan enkelijoukkoja (ks. Hebr.1:14) ."Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssansa." (2.Kun.6:17). Paluu maailman orjuuteen ei ole mikään ratkaisu. Herra, täytä meidät Hengelläsi, anna meille vahva näky näkymättömästä.

4.Moos.13

Mooses lähetti kaksitoista miestä vakoilemaan Kanaanin maata, jonka Herra Jumala oli luvannut israelilaisille. Kun vakoilijat palasivat, he kertoivat: "Mutta kansa, joka siinä maassa asuu, on voimallista, ja kaupungit ovat lujasti varustettuja ja hyvin suuria; näimmepä siellä Anakin jälkeläisiäkin." (jae 29). "-Emme me kykene käymään sen kansan kimppuun, sillä se on meitä voimakkaampi." (jae 32). "Näimmepä siellä jättiläisiäkin, Anakin jättiläisheimon jälkeläisiä, ja me olimme mielestämme kuin heinäsirkkoja; sellaisia me heistäkin olimme." (jae 34).

Vihollinen näyttäytyi miehille selvästi ylivoimaisena. Kuitenkin joukossa oli kaksi miestä, jotka näkivät tilanteessa toivoa. Kaalebista ja Joosuasta sanotaan, että he olivat uskollisia Herran seuraajia (4.Moos.32:12, ks. myös 4.Moos.14:36-38 ja Hebr.3:15-19);  Kaaleb ja Joosua pääsivät myös Luvattuun maahan. Itse todennäköisesti olisin tuossa tilanteessa pötkinyt karkuun ellei Jumala olisi täyttänyt Hengellään. 

Elämämme suurissa haasteissa voimme rukoilla: "Saata minut kalliolle, joka on minulle liian korkea" (Ps.61:3).  

4.Moos.12

”Mutta Mirjam ja Aaron parjasivat Moosesta etiopialaisen naisen tähden, jonka hän oli ottanut vaimokseen; sillä hän oli ottanut vaimokseen etiopialaisen naisen.” (jae 1).

Mooses oli nöyrä ja uskollinen Herran palvelija (jakeet 3 ja 7).

Jumala kysyi Mirjamilta ja Aaronilta, Mooseksen sisaruksilta: ”Miksi ette siis peljänneet puhua minun palvelijaani Moosesta vastaan?” (jae 8).

Tässä se olikin se haaste. Tulisi säilyttää kunnioitettava ja nöyrä asenne toista Herran palvelijaa kohtaan kaikissa tilanteissa. Ristiriidat  voivat ryöpsähtää vuosikausien välirikkoon, jos ei tarkoin harkita mitä suusta tai kynästä suolletaan kiivaudessa ulos. Todella tärkeää on kunnioitettava ja nöyrä asenne paitsi oman niin myös eri seurakuntien johtajien kesken. Erimielisyyksien käsittelyyn tarvitaan oman itsensä ylittävää Jumalan armoa ja näkyä Kristuksen ruumiista. 

Mooseksesta voi ottaa oppia. Hän rukoili äkisti sairastuneen parjaajansa edestä: ”Oi Jumala! Paranna hänet!” (jae 13).

4.Moos.11

”Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet; hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.” (Ps.78:23-24). ”Ja kasteen laskeutuessa yöllä leiriin laskeutui mannakin siihen.” (4.Moos.11:9). 

Israelilaiset söivät 40 vuotta mannaa (2.Moos.16:35). Se oli ravintoa mitä Jumala antoi heille pitkällä vaelluksellaan Egyptistä kohti Luvattua maata. Luvussa 11 kerrotaan miltä manna näytti, maistui ja kuinka siitä valmistettiin ruokaa.

”Ja manna oli korianderin siemenen kaltaista ja bedellion-pihkan näköistä.” (jae 11). Apogryfi-kirjoihin kuuluvassa viisauden kirjassa viitataan tässä yhteydessä rakeisiin (Viis.16:22). Mannaa koottiin, sitä jauhettiin käsikivillä tai survottiin huhmaressa. ”sitten he keittivät sitä padassa ja valmistivat siitä kaltiaisia.-” (4.Moos.11:8). Kaltiaiset olivat ohuita leipäsiä. Mannan maku oli kuin öljyleivoksen (jae 8) tai kuin hunajakakkujen (2.Moos.16:31, lue mannan säilyvyydestä 16:19-24).

Uudessa testamentissa Jeesus sanoo:

”Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän.” (Joh.6:33). ”Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.” (Joh.6:35).