Menen kirkkoon, koska kuulen siellä Jumalan sanaa, evankeliumia Jeesuksesta. Vaikka siis uskon Jeesukseen, tarvitsen tätä evankeliumia, koska Jumalan Sanaa kuulemalla Pyhä Henki vahvistaa ja lisää uskoani. Ja jos minulla ei uskoa olisi, niin Pyhä Henki voisi sitä minuun synnyttää.
Olen huomannut, että fyysisesti paikalle meneminen on jotenkin kokonaisvaltaisempaa kuin esimerkiksi kotisohvalla televiota katsellen. Fyysisesti paikalla olemisessa on sekin etu, että kohtaan muita ihmisiä ihan livenä, ja voin ehkäpä vaihtaa heidän kanssaan sanan tai kaksi. Evankelisluterialsiuuden ehtoolliskäytännössä on minusta erityistä kaunista ja koskettavaa herkkyyttä. Polvistuminen Kristuksen edessä, tunnustaminen Hänet Herrakseen ja uskossa otettu ehtoollinen ei voi jättää kylmäksi.
Kaikki ne ihmiset jotka ovat eronneet kirkosta protestimielessä, voivat aivan hyvin osallistua evankelisluterilaisen kirkon jumalanpalvelukseen täysin yhteisvertaisena kirkkoon kuuluvien kanssa. Ovella ei tarkasteta papereita vaan toivoa sopii että vastaanotto on samanlainen kuin minulla ensi kertaa kirkkoon mennessä: Minua halattiin