3.Moos.7

Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvussa kaksikymmentäkaksi Jumala koetteli Aabrahamia: "Ota Iisak, ainokainen poikasi, jota rakastat, ja mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle sanon." (1.Moos.22:2). Viime hetkellä Herran enkeli puuttui asiaan: "Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta ainokaista poikaasi." (1-Moos.22:12). Abraham huomasi takanaan oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta.

Jesajan kirjan luvussa 53 puhutaan Jeesuksesta. Jakeessa 6 sanotaan: "Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päälleensä kaikkien meidän syntivelkamme.". Jakeessa 10 sanotaan: "Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa."

Jesajan kirjan kohdassa puhuttiin Jeesuksesta vikauhrina. Kolmannen Mooseksen kirjan luvussa 5 ja 7 puhutaan vikauhrilaista. Vikauhrina tuli uhrata virheetön oinas. Sana "vikauhri" johdetaan verbistä, joka tarkoittaa "olla syyllinen". Synti ja synnin tuoma syyllisyys tuli sovittaa verellä. (3.Moos.5:16, 18,19, 17:11) 

Ei ole sattumaa, että oinas oli takertunut sarvistaan kiinni paikassa missä Iisakia oltiin uhraamassa. Se on esikuva Jeesuksesta, joka uhrattiin meidän syntisten edestä. "Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi" (2.Kor.5:21).

3.Moos.6

 ”Ja tulta pidettäköön sitten vireillä alttarilla älköönkä se koskaan sammuko; ja pappi sytyttäköön alttarilla halot joka aamu ja asettakoon sen päälle polttouhrin ja polttakoon sen päällä yhteysuhrin rasvat. Tuli palakoon aina alttarilla älköönkä koskaan sammuko.” (jakeet 12-13). 

Pappien homma oli pitää tuli ilmestysmajan esipihalla olevalla uhrialttarilla. Se ei saanut sammua.

Kuinka sinä hoidat Pyhän Hengen tulta, ettei se pääse sammumaan (1.Tess.5:19)? Ajattelen, että niin kauan kuin Jumala pitää yllä innon Raamatun tutkimiseen, seurakuntakokouksiin, Sanan jakamiseen ja rukouselämään, on Jumalan alkujaan sytyttämä tuli voimissaan. Mutta valitettavasti voimme omilla valinnoillamme myös ikään kuin poistaa Jumalallisia halkoja tulesta. Mitä etäämmälle Jumalasta ajaudumme, sitä onnettomammaksi käy Elämän liekkimme. Maailma, oma liha ja perkele tarjoavat tulta, jossa on tulijärven löyhkä. Ei! sitä tulta en halua! Haluan roihuta Pyhän Hengen tulta. Haluan olla lähellä Herraa kaikki elämäni päivät.

”Autuas se, jonka sinä valitset ja otat tykösi, esikartanoissasi asumaan! Salli meidän tulla ravituiksi sinun huoneesi hyvyydellä, sinun temppelisi pyhyydellä.” (Ps.65:5).

3.Moos.5

Luvussa 5 puhutaan paljon tietämättä tehdyistä synneistä. ”tahi jos joku tietämättään koskee johonkin saastaiseen-” (jae 2), ”tahi jos joku, ajattelemattomasti puhuen huulillansa, tietämättään vannoo tekevänsä jotakin-” (jae 4), ”Jos joku rikkoo jotakuta Herran käskyä vastaan ja tekee tietämättään sellaista, mitä ei saa tehdä-” (jae 17). 

Uskovakin tekee varmasti paljon Jumalan tahdon vastaista joka päivä tietämättään siitä mitään. Mutta saattaa käydä myös niin, että ihminen huomaakin asian jälkeen päin. ”-mutta sitten huomaa sen ja joutuu johonkin sellaiseen vikapääksi,” (jae 4). Silloin on hyvä pyytää anteeksi: ”Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Sillä minä tunnen rikokseni ja minun syntini on aina minun edessäni” (Ps.51:4-5).

Jos rikkomuksen toista kohtaan huomaa vasta silloin kun kohteelta ei voi enää pyytää anteeksi, näkee Jumala varmasti ihmisen aikomuksen pyytää anteeksi ja sydämen tilan asiassa. Tällöin anteeksi pyytämättömästä asiasta ei  tarvitse tehdä itselle taakkaa vaan asian kanssa voi olla täysi rauha. Sekin rauha perustuu Jeesuksen täytettyyn työhön Golgatan ristillä.

”-siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.” (Ef.1:6-7)

3.Moos.4

Kolmannen Mooseksen kirjan alkuluvuissa kerrotaan erilaisista uhrilaista: polttouhrilaista (luku 1), ruokauhrilaista (luku 2), yhteysuhrilaista (luku 3), syntiuhrilaista (luku 4) ja vikauhrilaista (luku 5). Nämäkin ovat Jumalan pyhää inspiroitua Sanaa, joissa Pyhä Henki osoittaa Kristusta. 

Monien eri uhrien esiintyminen kertoo syntisten ihmisten alituisesta sovituksen tarpeesta. Vanhan testamentin uhrikäytännöt osoittavat Golgatan ristille noin 30 jKr, jossa Jeesus Kristus, Jumalan Poika sovitti kertakaikkisesti koko maailman synnit. ”Ja  hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.” (1.Joh.2:2).

Kristittynä minun painoni ei ole siinä, kuinka hyvä ihminen minä yritän olla, vaan siinä kuinka hyvä Jumala on. Syntisenä ihmisenä (Room.3:23-24) olen kiitollinen uskon lahjasta jonka olen saanut täysin ansiotta. Jostakin syystä Jumala on joskus päättänyt, että teen elämässäni valinnan kääntyä Hänen puoleensa. Se on erittäin ihmeellistä.

3.Moos.3

”Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.” (1.Moos.9:4). ”kuka ikinä Israelin heimosta tai muukalaisista, jotka asuvat teidän keskellänne, syö verta, mitä tahansa, sitä ihmistä vastaan, joka verta syö, minä käännän kasvoni ja hävitän hänet kansastansa.” (3.Moos.17:10, ks. myös Ap.t.15:20).

Yli 20 vuotta sitten olin mototaxin kyydissä Etelä-Amerikassa Perussa. Olin matkalla tutustumaan paikalliseen teurastamoon. Olin piakkoin menossa naimisiin ja minulle oli paikallisen uskomuksen nojalla suositeltu, että minun tulisi käyntini aikana juoda mustan härän verta. Vierailun aikana teurastamoon ei onnekseni tullut yhtään mustaa härkää, joten vältyin tilanteelta. 

Esimerkkini kaltainen veren juonti Raamatun valossa olisi kyllä ollut kauhistus. Ajattelen, että eläimen veren juonti olisi ollut myös epäterveellistä ja suorastaan ällöttävää. 

Jotkut Raamatun Vanhan testamentin käskyt ja ohjeet saattavat tähän päiväämme sovellettuina tuntua kaukaisilta - ajatellen esimerkiksi verilettujen tai mustan makkaran syöntiä joiden valmistuksessa on käytetty verta. Onko niiden syönti huono juttu? En silti sivuuttaisi Raamatun paikkoja noin vain, vaan kysyisin ensin Jumalalta, mitä Hän haluaa puhua Sanansa kautta. Ja tässä hetkessä Hän kehottaa, että olisi hyvä jatkaa omantunnon tutkimista Raamatun valossa.

3.Moos.2

 Luvussa 2 annetaan ohjeet eri tavalla valmistetuista vapaaehtoisista ruokauhreista. ”Jos joku tahtoo tuoda Herralle...”. (jae 1). Uhreja voitiin valmistaa mm. paistamalla uunissa, leivinlevyllä, pannussa tai paahtamalla tulessa. Kyllä Mooseksen aikana ruokaa osattiin tehdä! ”Mutta jos tahdot tuoda ruokauhrilahjan uunissa paistetusta, olkoon uhrinasi lestyistä jauhoista valmistetut, öljyyn leivotut happamattomat kakut tai öljyllä voidellut happamattomat ohukaiset.” (jae 4). 

Tänä päivänä ei ole mitään tarvetta, eikä mitään hyötyä, uhrata ruokauhreja. Mitä me niillä antaisimme Jumalalle? Sillä Jeesus Kristus, Jumalan Poika, oli kertakaikkinen täydellinen uhri Jumalalle Golgatan ristillä, minun ja sinun edestä. Siihen ei voi lisätä yhtään mitään, ei kakun palaakaan, oli se sitten kuinka happamaton tahansa. Jos haluamme uhrata Jumalallemme tänä päivänä, on uhrimme huultemme hedelmä, kiitos (Hebr.13:15).

3.Moos.1

Kolmannen Mooseksen kirjan ensimmäinen luku käsittelee polttouhrilakia. Siinä on eritelty tilanteet, joissa polttouhri on raavas (urossonni), pikkukarjasta (lammas tai vuohi) tai lintu (metsäkyyhkysiä tai kyyhkysenpoikia). Raavaasta sanotaan, että tuli tuoda virheetön urospuoli ilmestysmajan ovelle. ”Ja hän laskekoon kätensä polttouhriteuraan pään päälle; niin se on oleva otollinen ja tuottava hänelle sovituksen.” (jae 4).

Raavaspolttouhri poltettiin kokonaan. ”Ja papit, Aaronin pojat, asettakoot kappaleet ynnä pään ja rasvan halkojen päälle, jotka ovat tulessa alttarilla. Mutta sisälmykset ja jalat hän pesköön vedessä, ja pappi polttakoon kaiken alttarilla; se on polttouhri, suloisesti tuoksuva uhri Herralle.” (jakeet 8-9).

Raamatussa sanotaan: ”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.” (Room.12:1). Jumalalle annetaan itsemme kokonaan, kaikkinensa. Myös vapaa tahtomme annetaan Herralle, jotta tahtoisimme oikeita asioita.