Rauha

 Vanhempana sitä huomaa, kuinka elämämme täällä maanpinnalla on kovin lyhyt. Ja herää kysymys, miksi sekin lyhyt aika täytyy käyttää tappeluun ja sotimiseen. Näin äitini mietti. Ja hyvinhän hän mietti.

Kyllä Raamattu antaa ymmärtää, että on parempi rakentaa rauhaa kuin rikkoa sitä. On parempi rakastaa ja siunata kuin tuhota ja vihata.

”Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.” (Room.5:1-2)

”Niin tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme.” (Room.14:19)

”Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte. Sillä: "joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta, kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen.” (1.Piet.3:9-11)

Pysyvä rauha ihmisen elämään tulee vain uskosta Jeesukseen Kristukseen. Rauha perustuu Jumalan työhön ristillä, kun Hän antoi henkensä, vuodatti kalliin verensä, sovitti maailman itsensä kanssa. Kun ihminen vastaan ottaa tämän armon uskossa, hän on pelastunut, siirtynyt pimeydestä valkeuteen. Tämä maailma on täynnä mitä älyttömämpiä vritelmiä saattaa ihminen tasapainoon ja onnelliseksi.  Nämä maailman tarjoamat viritelmät ovat pelkkää roskaa sen rinnalla, että ihminen voittaisi omakseen Kristuksen. 

Me

Jossain vaiheessa uskoontulonsa jälkeen elävään toivoon syntynyt Jumalan lapsi saattaa törmätä Raamatun lehdillä asioihin joista hän kaipaisi selitystä ymmärryksensä tueksi. Sitten saattaa käydä niin että eri henkilöt antavat erilaisia selitysmalleja. Eri seurakunnat saattavat tulkita asioita eri tavalla. Ja nyt uudestisyntynyt Jumalan lapsi alkaa tutkia eri näkemyksiä, ja hän löytääkin, mahdollisesti omasta seurakunnasta, tulkinnan joka sopii omien näkemystensä tueksi. Seurakunnan pappi tai pastori selittää asian kyllä Raamattuun perustuen.

Nyt elävään toivoon syntynyt Jumalan lapsi, katsoo sitä evankelistaa joka palavasti julistaa Kristuksen evankeliumia, toisella tavalla. Tämä evankelista perustaa näkemyksensä eri tavalla kuin minun seurakunnassani. Elävään toivoon syntynyt Jumalan lapsi heittää käsistään evankelistan traktaatit, vie varastoon evankelistan hengellisen työkalupakin, Jumalan lapsi kääntää Jumalan lapselle selkänsä.

TÄMÄ ON KAUHEINTA MITÄ VOI TAPAHTUA!! Tämä on painajainen, tämä ei mitenkään eikä millään tavalla rakenna Jeesuksen Kristuksen ruumista joka on Hänen seurakuntansa. Eri paikallisseurakunnat ovat kyllä lukeneet Raamattunsa. He ovat kyllä löytäneet ne jutut mitä minä tai sinä mahdollisesti ajattelemme, että he eivät ole tajunneet. Jopa se pasuunan soiton ajankohtakin on kyllä selvillä, halleluja!

On yksi seurakunta. On vain me. ”Me” ovat niitä, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan. Minun huomioni, ja elämäni paino on Jeesuksessa, Hänessä, Hänen varassaan minä elän.  Minun elämäni painopiste ei ole opillisissa näkemyseroissa, vaan Jeesuksessa Kristuksessa, Vapahtajassa, joka on antanut Henkensä minun sijastani, sovittanut minun syntini, ja joka on uudesti synnyttänyt minun elävään toivoon uskon kautta Hänen nimeensä.  Amen.