Oikeaan ohjaaminen lempeästi

"Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen." (Gal.6:1)

Ojentaa voi monella tavalla, mutta oikea tapa tehdä niin on ojentaa sävyisyyden hengessä. Tällainen ojentaminen on oikeaan ohjaamista lempeästi. Se ilman muuta tarvitsee hengellistä uskovaa, tai paremminkin muutamaa uskovaa yhdessä, niinkuin jakeessakin on kyseessä monikko. Oikea tapa ojentaa ei ole kovistelu tai uhkailu. Oikeaan ohjaavien tulee myös aidosti olla varuillaan, etteivät lankea hengelliseen ylpeyteen ja ajattele: minä en ainakaan ole tuollainen.

"Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea."  (1.Kor.10:12)

Luottamus Jumalaan

"Mutta jonkun ajan kuluttua puro kuivui, koska siinä maassa ei ollut satanut. Ja hänelle tuli tämä Herran sana: "Nouse ja mene Sarpatiin, joka on Siidonin aluetta, ja asetu sinne. Katso, minä olen käskenyt leskivaimon elättää sinua siellä." Niin hän nousi ja meni Sarpatiin. Ja kun hän tuli kaupungin portille, niin katso, siellä oli leskivaimo keräilemässä puita. Hän huusi tälle ja sanoi: "Tuo minulle vähän vettä astiassa juodakseni". Kun hän meni hakemaan, huusi hän hänelle ja sanoi: "Tuo minulle myös palanen leipää kädessäsi". Mutta hän vastasi: "Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole leipäkakkuakaan, vaan ainoastaan kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän öljyä astiassa. Ja katso, kerättyäni pari puuta minä menen leipomaan itselleni ja pojalleni, syödäksemme ja sitten kuollaksemme." Niin Elia sanoi hänelle: "Älä pelkää; mene ja tee, niinkuin olet sanonut. Mutta leivo minulle ensin pieni kaltiainen ja tuo se minulle. Leivo sitten itsellesi ja pojallesi. Sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jauhot eivät lopu ruukusta, eikä öljyä ole puuttuva astiasta siihen päivään asti, jona Herra antaa sateen maan päälle." Niin hän meni ja teki, niinkuin Elia oli sanonut. Ja hänellä sekä myös Elialla ja vaimon perheellä oli syötävää pitkäksi aikaa. Jauhot eivät loppuneet ruukusta, eikä öljyä puuttunut astiasta, sen Herran sanan mukaan, jonka hän oli Elian kautta puhunut." (1.Kun.17:7-16, ks myös Luuk.4:25-26)

Tässä Raamatun kertomuksessa leskivaimo oli pakana, joka uskoi Herraan. Hän teki niinkuin Elia oli sanonut. Leskivaimo uskoi, että profeetan sana oli Jumalasta. Leskivaimon oma tilannehan oli hirvittävä. Hän oli tekemässä viimeistä ateriaansa. Silti hän teki niin kuin Elia sanoi, leipoi ensin hänelle.

Luotanko minä, että Jumala rikkautensa mukaisesti täyttää kaikki tarpeeni kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa? Meillähän on Jumala joka on enemmän kuin ymmärrämme. Hänellä on armoa enemmän kuin sallisimme. Hän löytää uudet ratkaisut ja tiet kun me näemme edessämme vain harmaata ja mustaa. 

Mikä ikinä tilanteesi on, luota siihen, että Jeesus rakastaa sinua ja löytää ratkaisun mahdottomaankin tilanteeseesi.

Lähimmäisen auttaminen

Se kenet me kohtaamme, on meidän lähimmäisemme. Voimme kysyä itseltämme, mitä Jeesus tekisi kyseisessä tilanteessa.

Jakeissa Luuk.10:30-37 on kertomus laupiaasta samarialaisesta. Papit ja leeviläiset eivät ole kertomuksen hyviksiä vaan samarialainen, ulkomaalainen. Vaikka samarialainen uskoi eri lailla, hän kohteli lähimmäistään oikein. Hän ei tuntenut entuudestaan auttamisen kohdetta, ei ollut samaa kansalaisuutta, mutta hän auttoi.

"Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?" (Miik.6:8)

Ihmisluonnon pahuus

"Kuule, poikani, ja viisastu, ja ohjaa sydämesi oikealle tielle." (Sananl.23:19; ks myös Sananl.4:23)

Daavidin poika Amnon rakastui puolisisareensa Taamarin. Amnonille tuli valtava tarve seksiin Taamarin kanssa. Amnonista sanotaan, että hän tuli aivan sairaaksi tuskasta. Lopulta Amnon raiskasi puolisisarensa. (2.Sam.13:1-2, 11-14; 3.Moos.18:11). Kun Amnon oli himonsa tällä hirveällä tavalla tyydyttänyt, sanotaan:

"Mutta sitten valtasi Amnonin ylen suuri vastenmielisyys häntä kohtaan: vastenmielisyys häntä kohtaan oli suurempi kuin rakkaus, jolla hän oli häntä rakastanut. Ja Amnon sanoi hänelle: "Nouse, mene tiehesi"." (2.Sam.13:15)

Tämä karmea kertomus on esimerkki turmeltuneesta ja itsekeskeisestä ihmisluonnosta. Ihminen tarvitsee Jumalaa, joka saa aikaan muutoksen ihmisen sydämessä, niin että sieltä ei nouse enää pahoja ajatuksia jotka sitten muuttuvat peruuttamattomiksi rikoksisi. (Mark. 7:21-22; Ef.2:3; 3:17-19; 2.Kor.5:17). 

Amnonin kohtalosta voi lukea jakeista 2.Sam.13:22-29

Ovatko syntisi anteeksiannetut?

 Uskotko sinä, että Jeesuksen ristintyön tähden kaikki sinun syntisi ovat anteeksiannetut?

Tuo kysymys voi olla hankala, jos esimerkiksi uskovana syystä tai toisesta elät tietoisesti Jumalan tahdon vastaista elämää tai olet tekemässä ratkaisuja elämässäsi, jotka eivät ole Jumalisia. Se ei auta, vaikka joku sanoisi, että kaikki ovat syntisiä tai että kaikki tekevät joka päivä syntiä. Se oma synti piinaa, tekee rauhattomaksi - niin että luut oikein riutuvat. Daavid oli tästä hyvä esimerkki. Lopulta hän vuodatti kaiken Jumalalle.

"Daavidin mietevirsi. Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty! Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka hengessä ei ole vilppiä! Kun minä siitä vaikenin, riutuivat minun luuni jokapäiväisestä valituksestani.
Sillä yötä päivää oli sinun kätesi raskaana minun päälläni; minun nesteeni kuivui niinkuin kesän helteessä. Sela. Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: "Minä tunnustan Herralle rikokseni", ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sela."" (Ps.32:1-5. ks myös 1.Joh.1:8-9).

Kyllä me voimme uskoa Jeesuksen veressä Häneen uskoen kaikki syntimme anteeksiannetuiksi. Synnillä on kuitenkin aina seurauksensa. Jos hölmöilee niin niitä joutuu sitten selvitellä. Eikä se luiden riutuminen kivaa ole. Daavidillahan synnin tähden kuoli ensimmäinen poika minkä hän sai Batseban kanssa.

Millainen ihminen sinä olet?

"Minä tiedän, Herra, ettei ihmisen tie ole hänen vallassansa, eikä miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa" (Jer.10:23)

Luonnollinen ihminen ei tunne Jeesusta Jumalana. Hän ei ole uudestisyntynyt. Luonnollisessa ihmisessä ei ole Jumalan Henkeä (1.Kor.2:14). Juudasta voisi luonnehtia luonnolliseksi henkilöksi (Joh.17:12).

Lihallinen ihminen (uskovana) usein vaeltaa kuten luonnollinen ihminen sillä erotuksella, että hän on uudestisyntynyt. Lihallinen ihminen ei useinkaan vaella Hengessä (Gal.5:16) eikä vaali Hengen yhteyttä. Toisinaan kun kurkistan peiliin, näen siellä lihallisen ihmisen. Korinton seurakunnan uskovien lihallisuus tulee Raamatussa selvästi esille (1.Kor.3:1-4; ks lihallisuudesta myös Room.8:5-6; Gal.5:17).

Hengellinen ihminen vaeltaa elämässään Hengessä. Hän on uudestisyntynyt, joka antaa Hengen kontrolloida elämäänsä (Jer.10:23; 1.Kor.2:9-10; Juud.1:20). Hän tuo elämällään esiin Kristusta. Hengellisellä ihmisellä on kyky nauttia elämästä oikealla tavalla. Apostoli Paavalia voisi luonnehtia hengelliseksi ihmiseksi.

Jos olet luonnollinen ihminen, tarvitset Jeesusta pelastajaksesi. Jos olet lihallinen ihminen, tarvitset uudelleenohjausta Jumalan tahtoon. Jos olet hengellinen ihminen, voit edelleen kasvaa Kristuksessa.

Kaikki tarvitsevat Jeesusta.

Daavid hyppi Herran edessä

"Ja Daavid hyppi kaikin voimin Herran edessä, ja Daavid oli puettu pellavakasukkaan." (2.Sam.6:14)

Kun kuningas Daavid karkeloi liitonarkin kulkueessa, Miikal, Daavidin ensimmäinen vaimo ajatteli, että Daavid ei käyttäytynyt arvolleen sopivasti.
Daavid vastasi: "Herran edessä minä karkeloin" (2.Sam.6:21)

Välistä Herra antaa sellaisen ilon, että tekee mieli pomppia.

"Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla," (Ps.30:12)

Jeesus on se mitä mahdollisesti etsit

"Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi." (Joh.8:36)

Pojalla tässä tarkoitetaan Jumalan Poikaa, Jeesusta Kristusta. Poika on Vapahtaja, joka tekee vapaaksi. Jeesus vapauttaa ihmispoloisen perkeleen ikeestä. Akaisemmassa jakeessa sanotaan: "ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi"." (Joh.8:32). Jakeessa Joh.14:6 sanotaan: "Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.""

Ajattele näitä Jeesukseen liittyviä sanoja: totuus, vapaus, elämä ja tie. Jos sinä edelleen olet etsimässä elämäsi suuntaa, niin tartu Jeesuksen ojennettuun käsivarteen. Salli armon ja rakkauden Jeesuksessa tehdä sinussa sijaa.

Lampaan ja paimenen yhteys

 "Niinkuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolen lampaistani, ja minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä." (Hes.34:12)

"Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo Herra, Herra." (Hes.34:15)

"Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä." (Joh.10:14-15).

Jeesus on se hyvä paimen, joka vie lampaansa vihreille laitumille (ks. myös Ps.23). Se on paimenen tehtävä. Voimmehan me lampaat yrittää omassa voimassamme kaikenlaista, mutta Jeesus sitten haeskelee meitä milloin mistäkin ryteiköstä. Parasta olisi kaiken aikaa olla lähellä paimenta niin että olisi paimeneen hyvä näkö ja kuuloyhteys. Koko lauma voi mennä harhaan. Siksi jokaisen lampaan olisi pidettävä oma näkö ja kuuloyhteys paimeneeseen.

Mielenmuutoksen pysyvyys

Mielenmuutoksessa mieli muuttuu. Minun ei enää tee mieli sitä mihin minun ennen oli mieli. Ja kun näin tapahtuu, on helppo toimia toisin. Mutta jos mieli kovasti panee vastaan, on sen kanssa vaikea elää. Kun minä tulin uskoon, minun ei ollut enää mieli viettää viikonloppuja maistellen viiniä ja katsoen televisiota. Halusin lukea Raamattua ja juoda viinin sijasta vettä. Tässä mielen muutoksessa ei ollut lainkaan kamppailua. Se oli erittäin helppo, koska muutoksen teki Jumala.

Uskoon tullessa tapahtuu mielenmuutos sen suhteen kuka Jeesus on minun elämässäni ja mitä Hän on tehnyt minun edestäni. Jeesus on minun Herrani ja Hän on sovittanut minun syntini.

Mutta onko mielenmuutos aina pysyvä? Sitä varten meidän tulee joka aamu kääntyä Jumalan puoleen ja ottaa Hänen ristinsä ja astua uuteen päivään, niin että tänäkin päivänä Herra Jeesus on minun tieni. Minä en ainakaan ole tässä asiassa mikään tahdon jättiläinen. Tarvitsen Jeesusta, ja Hänen armoaan - myös silloin kun tietoiset valintani ovat satuttaneet läheisiä ihmisiä. Elämä jatkuu ja langennutkin voi edelleen uskoa Jeesukseen.

"Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta." (Jes.55:7)

noidat

 1. Samuelin kirjassa luvussa 10 Samuel voiteli Saulin kuninkaaksi (1.Sam.10:1). Luvussa 28 Saul kysyi neuvoa noidalta (1.Sam.28:7-8), vaikka Raamatussa selvästi sanotaan, että noitien puoleen ei pitäisi kääntyä (5.Moos.18:10-11);

Saulin ei olisi pitänyt kääntyä noidan puoleen vaan Elävän Jumalan puoleen ja tehdä parannusta synneistään.

"Niin kuoli Saul, koska hän oli ollut uskoton Herraa kohtaan eikä ollut ottanut vaaria Herran sanasta, ja myös sentähden, että hän oli kysynyt vainajahengeltä neuvoa, mutta ei ollut kysynyt neuvoa Herralta. Sentähden Herra surmasi hänet ja siirsi kuninkuuden Daavidille, Iisain pojalle." (1.Aik.10:13-14, ks. myös 1.Sam.15:9-11)

Tänäkään päivänä ei pitäisi kääntyä noitien puoleen vaan Elävän Jumalan puoleen. Pimeys, synti ja perkeleen teot kiinnostavat uhmakasta ihmistä. Ihmisen uhma voi syttyä esimerkiksi yhteiskuntaa, omia vanhempiaan tai jotakin uskonnollista yhteisöä kohtaan. Mutta kun perkeleelle antaa pikkusormen, se vie koko käden. Pimeyden tien kliimaksi on ihmisen riutuva kuolema.

Jumalassa ei pimeyttä ole (1.Joh.1:5)

Jumalan ihmeet ja närkästyminen

"Mutta kun he näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät; ja he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa. Ja nähdessään parannetun miehen seisovan heidän kanssansa he eivät voineet mitään vastaansanoa, vaan käskettyään heidän astua ulos neuvostosta he pitivät keskenänsä neuvoa ja sanoivat: "Mitä me teemme näille miehille? Sillä että heidän kauttansa on tapahtunut ilmeinen ihme, sen kaikki Jerusalemin asukkaat tietävät, emmekä me voi sitä kieltää. Mutta ettei se leviäisi laajemmalle kansaan, niin kieltäkäämme ankarasti heitä enää tähän nimeen puhumasta yhdellekään ihmiselle."" (Ap.t.4:13-17)

Hallitusmiehet näkivät Jeesuksen tekemät ihmeet, ja silti he vastustivat sitä. Eikö ole erikoista? Ihmiset saattoivat närkästyä, koska joskus parannusihmeitä tapahtui sapattina. Joskus ajateltiin, että parannusihmeet tapahtuivat paholaisen voimasta. Juutalaiset hengelliset johtajat saattoivat myös pelätä oman asemansa menettämistä tai taloudellisen hyvinvoinnin menettämistä.

Onko tämä jotakin sellaista mitä on tapahtunut vain joskus tuhansia vuosia sitten? Ei. Esimerkiksi Niilo Yli-Vainion aikana tapahtui selviä Jumalan ihmeitä, joiden edessä monet kirkon miehet närkästyivät. Niilon päiväkirjamekintöjä voi lukea esimerkiksi Mauno Saaren kirjasta "Saarnaaja". Kaatuminen ei ollut se pointti Niilon toiminnassa vaan se mitä Jumala teki.

"niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne." (Ap.t.4:10)