Armo, niinpä niin.
Kuinka emme voi seurakunnassa olla armollisia sinne tulevia kohtaan? Miksi alkaisimme etsimään syntiä, nyrpistäisimme nokkaamme kun itse olemme läpeensä mätiä - jokainen meistä, täysin onnettomia, surkimuksia, vailla kirkkauden häivää?
Tämä perusasia: Jeesus on sovittanut syntini, ah mikä ihana asia se onkaan.
Olet mitä tahansa, rapajuoppo, varas, murhamies, homoseksuaali, ahmatti tai esimerkiksi pappi, uskomalla Jeesukseen olet Hänessä puhdas kuin neitsyt vailla tahran tahraa, rakas veljeni, rakas sisareni, samaa perhettä, yhtä sydämestä sydämeen.
Yksin uskosta, yksin armosta, uusi luomus.
Ketä voin tuomita? En ketään.
Kuka on minut vapauttanut? Jeesus.
Kiitos Jeesus. Kiitos Jeesus tästä kirjavasta perheestä missä saan olla oma itseni, lampaana jonka jalat ovat tahraiset mutta sydän toivorikas, sillä sinä Herra Jeesus asut minun sydämessäni.
Jeesuksen perhe, armolla yhteen saatettu, on ihana rakas joukko. Tätä jengiä yhdistää Jeesus.
