5. Moos.11

"Sillä jos te pidätte kaikki nämä käskyt, jotka minä teille annan, ja seuraatte niitä, niin että rakastatte Herraa, teidän Jumalaanne, ja aina vaellatte hänen teitänsä ja riiputte hänessä kiinni, niin Herra karkoittaa kaikki nämä kansat teidän tieltänne, ja te laskette valtanne alle kansoja, jotka ovat teitä suuremmat ja väkevämmät." (5.Moos.11:22-23).

Jotkut ovat ottaneet nämä Vanhan testamentin "Jos...niin" ja "Jos ette...niin" ehtolausekkeet elämänohjeikseen myös kristilliseen elämäänsä. Toki on totta, että kristillisessä elämässä on siunaus tehdä Pyhän Hengen osoittamia asioita ja ei ole niin hyvä olla niitä tekemättä. Armon ajassa, missä nyt elämme, nuo lakiajan lausekkeet kääntyvät muotoon: "Vaikka te...niin silti Jumala" ja "Jos ette...niin kuitenkin te vielä voitte". Armon ajassa ihminen saa epäonnistua. Syntiin langennut ihminen saa Kristuksessa armon ja anteeksi annon. Armon saannin määriä ei lasketa. Kristityn ei ole pakko armahtaa lähimmäistään, mutta armahtaminen on kyllä hyväksi.

5.Moos.10

"Katso, taivaat ja taivasten taivaat, maa ja kaikki, mitä siinä on, ovat Herran, sinun Jumalasi." (5. Moos.10:14

Kävelen metsäpolkua pitkin. Ympärillä on puita, sammalmättäitä, kiviä, juurakoita ja varvikkoa. On  ala- ja ylämäkiä. Yllä puiden latvusten reunustamana kaartuu pilvinen taivas. Kaikki tämä on Herran.  Ehkäpä sillä Tapasella on näyttää joku paperi, että tuo edessä aukeava pelto on hänen, mutta viimekädessä sekin on Herran, kuten herra Tapanen itsekin. Jumala on luonut koko universumin. Hän on kaikkeuden Herra.

5.Moos.9

"Et sinä vanhurskautesi ja oikeamielisyytesi tähden pääse ottamaan heidän maatansa omaksesi, vaan näiden kansojen jumalattomuuden tähden Herra, sinun Jumalasi, karkoittaa heidät sinun tieltäsi ja täyttääksensä, mitä Herra valalla vannoen on luvannut sinun isillesi, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille." (5.Moos.9:5)

Israelilaiset eivät saaneet Luvattua maata itselleen sen tähden, että he olivat niin hyviä Jumalan palvelijoita tai sen tähden, että heidän uskonsa oli niin suuri. Israelilaiset saivat Luvatun maan itselleen, koska Jumala oli luvannut maan heille (1.Moos.15:18-21). Toiseksi maassa asuvat kansat olivat läpeensä jumalattomia; Jumala karkoitti heidät israelilaisten tieltä (5.Moos.9:5). Kolmanneksi Jumala tietysti rakasti kansaansa ja oli sille armollinen (ks. 5.Moos.7:8).

Sinäkään et saavuta Taivaan kotia tekojesi perusteella tai sen perusteella kuinka valtava sinun uskosi on. Riittää, että olet ottanut Pelastuksen Sanan vastaan armosta uskon kautta. Siihen ei lisätä päälle enää yhden yhtäkään ehtoa. 

5.Moos.8

"Tiedä siis sydämessäsi, että Herra, sinun Jumalasi, kasvattaa sinua, niinkuin isä kasvattaa poikaansa." (5.Moos.8:5)

Jumalan kansan, Israelin, vaellus Egyptistä luvattuun Kanaanin maahan ei ollut helppo. Jumala kyllä ohjasi ja siunasi matkaa, mutta kasvattavissa koettelemuksissa Jumalan huolenpitoa oli varmasti vaikea nähdä. Jos esimerkiksi vesi oli loppunut tai loppumassa, mitä sitä voi keskellä erämaata tehdä? 

Sinulla ja minulla on myös elämässämme Jumalan antamia koettelemuksia, joissa on kasvattava näkökulma. Jos koettelemukset sisältävät kärsimystä tai ahdistusta, niin kovin vaikeaa niistä on kiitollinen olla. En minä ainakaan halua sellaisia koettelemuksia lainkaan. Haluan vain olla Jumalan pumpulissa, Hänen välittömässä läsnäolossaan ja sylissä - heikkona, pienenä, lohtua saavana....

Raamatussa sanotaan, että Jumala kantoi israelilaisia erämaassa (5.Moos.1:31). He olivat siis Jumalan sylissä! Voinko minäkin olla kasvattavissa koettelemuksessani Jumalan sylissä? Jos näin on, niin hyvä, siinä voin ottaa koettelemukset vastaan!