2.Moos.40

 ”Ja niin valmistui koko työ: asumus, ilmestysmaja. Ja israelilaiset tekivät kaiken, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut; niin he tekivät.” (2.Moos.39:32). ”Ja Mooses katseli kaikkea työtä, ja katso, he olivat tehneet sen niin, kuin Herra oli käskenyt; niin he olivat tehneet. Silloin Mooses siunasi heidät.” (2.Moos.39:43).

Enää oli jäljellä ilmestysmajan pystyttäminen. Sen Mooses teki niin kuin Herra oli häntä käskenyt. Luvussa 40 mainitaan kahdeksan kertaa, että Mooses oli tehnyt niinkuin Herra oli käskenyt.

Kuinka tärkeää onkaan tehdä niinkuin Herra käskee! Silloin asiat menevät oikein ja vieläpä siitä saa siunauksen. Joskus mieleemme saattaa tulla halu ikäänkuin ohjeistaa Jumalaa; Katsomme olosuhteita ja napisemme: miksi näin painavia tavaroita sinä Herra annat kannettavaksi erämaassa? Emme kai jotenkin näe, että Jumalan kansa tekee yhteistyötä. ”Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain.” (Gal.6:2, ks. myös Room. 12:15).

2.Moos.39

”Ja viitan helmaan tehtiin granaattiomenia punasinisistä, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista kerratuista langoista. Sitten tehtiin tiukuja puhtaasta kullasta, ja nämä tiuvut kiinnitettiin granaattiomenien väliin viitan helmaan ympärinsä, granaattiomenien väliin: vuorotellen tiuku ja granaattiomena viitan helmaan ympärinsä, käytettäviksi virantoimituksessa, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut.” (jakeet 24-26).

Luvussa 28 sanottiin kasukan viitasta ja sen helman tiu’uista: ”Ja Aaron pitäköön sen yllään toimittaessaan virkaansa, niin että kuuluu, kun hän menee pyhäkköön Herran eteen ja tulee sieltä ulos, ettei hän kuolisi.” (2.Moos.28:35).

Kaikkein Pyhimpään sai mennä vain ylimmäinen pappi kerran vuodessa (Hebr.9:7). Mitä jos ylimmäinen pappi olisi kuollut siellä? Kiinnitettiinkö ylimmäiseen pappiin köysi jonka toinen pää oli Pyhä-huoneessa; sellaisesta ei Raamattu kerro. Mutta Raamattu kertoo kyllä, että Jumala voi estää ihmistä kuolemasta (ks.Ilm.9:6).

2.Moos.38

Ilmestysmaja kaikkine tarvekaluineen oli kannettava kokonaisuus. Sen rakentamisessa oli otettu huomioon siirrettävyys. Kuitenkin metallia oli käytetty valtavat määrät. Vaikka painojärjestelmiä oli Vanhan testamentin aikana todennäköisesti erilaisia ja painomittojen paino saattoi vaihdella (vrt. 1.Moos.23:15, 2.Moos.30:24, 2.Sam.14:26), niin joka tapauksessa kyseessä oli tuhansia kiloja metalleja.

”Näin sanoo Herra: Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkojeni astinlauta. Mikä olisi huone, jonka te minulle rakentaisitte, mikä paikka olisi minun leposijani?” (Jes.66:1). 

Tiirailkoot turistit kameran läpi kaikessa rauhassa kirkkojen kultakoukeroita. Jumala ei sellaista ulkoista loistoa kaipaa. Jumala katsoo sen puoleen, ”joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.” (Jes.66:2). Pöyhkeä ihminenkin näyttää suuren kirkon oven edessä pieneltä. Mutta nöyrtyykö syntisen ihmisen sydän ulkoisen prameuden ja mahtipontisten elementtien edessä? 

2.Moos.37

Luvussa 37 tehtiin ilmestysmajan varusteita: liitonarkki, näkyleipäpöytä, seitsenhaarainen lamppu ja suitsutusalttari. Suitsutusalttari oli suitsutuksen polttamista varten. ”Ja hän teki pyhän voiteluöljyn ja puhtaan, hyvänhajuisen suitsukkeen, jollaista voiteensekoittaja valmistaa.” (jae 29). Luvussa 30 kerrotaan, että pyhän voiteluöljyn valmistuksessa käytettiin mirhaa, kanelia, kalmoruokoa, kassiaa ja öljypuun öljyä. Suitsukkeessa käytettiin mm. hajupihkaa, simpukankuorta, tuoksukumia ja puhdasta suitsuketta. (30:22-38).  Sekä suitsuke että pyhä voiteluöljy tuoksuivat hyviltä. Pyhän voiteluöljyn käytöstä kerrotaan jakeissa 30: 23-33.

Kun Jeesus-lapsi syntyi kirjoitusten mukaisesti Juudan Beetlehemissä, itämaan tietäjät tulivat kumartamaan Häntä. ”Niin he menivät huoneeseen ja näkivät lapsen ynnä Marian, hänen äitinsä. Ja he lankesivat maahan ja kumarsivat häntä, avasivat aarteensa ja antoivat hänelle lahjoja: kultaa ja suitsuketta ja mirhaa.” (Matt.2:11) 

Raamatussa sanotaan, että Jeesukseen uskova on Kristuksen tuoksu Jumalalle (2.Kor.2:15).

2.Moos.36

Luvussa 26 Jumala antoi ohjeet asumuksensa, telttamajan tekemiseksi. Luvussa 36 annettuja ohjeita käytännössä toteutettiin tekemällä telttamajan osia. Lukija voi ikään kuin seurata luvussa 36, menikö kaikki oikein. Minä kyllä putosin kelkasta aika pian. Huomioni kuitenkin kiinnittyi tehtävään esirippuun. Siitä sanottiin: ”Vielä tehtiin esirippu punasinisistä, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista ja kerratuista valkoisista pellavalangoista; ja siihen tehtiin taidokkaasti kudottuja kerubeja.” (jae 35).

Miksi minua kiinnostaa esirippu, joka jakoi asumuksen tilan eri osiin, Pyhään ja Kaikkein Pyhimpään? Koska Uuden testamentin puolella puhutaan temppelin esiripusta joka repesi, kun Jeesus oli ristiinnaulittuna. ”Ja temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti.” (Mark. 15:38). Raamatussa sanotaan myös: ”Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta,” (Hebr.10:19-20).

Jeesus vuodatti veren Golgatan ristillä. Ja se armoistuin on siellä Kaikkein Pyhimmässä, jonne siis Hän, Jeesus, avasi tien ristillä (ks. Hebr.4:16). Armoon on pääsy Jeesuksen veren kautta. 

Tämä ei ole mikään vaikea juttu, vaikka saattaa näin luettuna tuntua monimutkaiselta. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että Jeesukseen uskova on armahdettu. Uskokin on armosta annettu lahja, jonka saamista voi rukoilla (ks. Mark.9:24).

2.Moos.35

”jokainen, jonka sydän on siihen altis, tuokoon anniksi Herralle kultaa, hopeata ja vaskea,”, ”jokainen, jonka sydän häntä siihen vaatii”, ”Kaikki israelilaiset, miehet ja naiset, joiden sydän oli altis ja vaati heitä tuomaan jotakin niitä töitä varten, joita Herra Mooseksen kautta oli käskenyt tehdä, toivat vapaaehtoisen lahjan Herralle.” (jakeet 5, 21 ja 29).

Herralle annin antaminen on vapaaehtoista. Se tarkoittaa, että ei ole pakko antaa. Herralle annettu anti on lahja. Se tarkoittaa, että ei tule odottaa tai vaatia mitään vastalahjaa tai  palvelua esimerkiksi lahjan arvon mukaan. Herralle annettu anti annetaan sydämen halusta; sydän on valmis antamaan. 

Herran työ hienoimmillaan on sitä hiljaista kristityn uuden luonnon mukaista normaalia elämää missä ei lasketa avunantojen määrää, vertailla anteja tai tuoda itseä julki. Arvostan valtavasti niitä ihmisiä, jotka omissa oloissaan kenenkään näkemättä ja kiittämättä, omissa rukouskammioissaan, ovat yhteydessä Elävään Jumalaan. 

2.Moos.34

Kun Jumala käski Moosesta veistämään kaksi kivitaulua, ei Mooses aikaillut. Varhain seuraavana aamuna Mooses oli jo kivitaulujen kanssa Siinain vuoren huipulla.

”Ja Herra sanoi Moosekselle: ’Kirjoita itsellesi nämä sanat, sillä näiden sanojen mukaisesti minä olen tehnyt liiton sinun ja Israelin kanssa.’ Ja hän oli siellä Herran tykönä neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä syömättä ja juomatta. Ja hän kirjoitti tauluihin liiton sanat, ne kymmenen sanaa.” (jakeet 27 ja 28, ks. myös 5. Moos.4:13, 10:4).

Tauluihin tuli kymmenen käskyä. Ei niihin paljoa enempää varmaan olisi edes mahtunut. Luvussa 2.Moos.20 luetellaan käskyt. Yhden niistä nostan tähän pohdittavaksi: ”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.” (2.Moos.20:16). Tuntuu, että tänä päivänä on valehtelusta ja lain rikkomuksesta tullut hyväksyttävää - jos vain luottamus säilyy. 

Ylisuolatuille

Olen pannut merkille, että joillekin ylisuolatuille, ns. tosiuskoville, joulun perinteet ovat liikaa.  Joulupuu nähdään belsebuuna tai ainakin jonkinlaisena Vanhan testamentin aserana jota palvotaan. Jeesuksen syntymän todellinen ajankohta otetaan esille ja kaikin puolin yritetään vesittää perinteistä joulun viettoa. Pahin kaikista lienee tonttulakki, joka viittaa perkeleen joukkoihin, ja voi sitä joka tämän päähineen päähänsä laittaa, se on kuin pirulle elämänsä antaisi.

”Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.” (Matt.5:13)

Toivomukseni kaikille ylisuolatuille on tämä: Antakaa ihmisten viettää perinteistä joulua. Älkää pahoittako heidän mieltään.

Jouluna me perheenä laitamme joululahjoja koristellun joulukuusen alle. Ja voitteko kuvitella, minä luen tonttulakki päässä jouluevankeliumin! Jouluevankeliumi löytyy Luukkaan evankeliumin toisesta luvusta: ”Ja tapahtui niinä päivinä...”

2.Moos.33

Mooseksella oli erityinen, avoin, selvä, läheinen  ja suora yhteys Jumalan kanssa. Sitä kuvaa Raamatun sanat: ”Ja Herra puhutteli Moosesta kasvoista kasvoihin, niinkuin mies puhuttelee toista.” (jae 11). Samaa läheistä suhdetta kuvaa jakeessa 4.Moos.12:8 olevat sanat: ”hänen kanssaan minä puhun suusta suuhun, avoimesti enkä peitetyin sanoin, ja hän saa katsella Herran muotoa.-”. 

Näissä yllä olevissa jakeissa on käytetty kuvailevaa kieltä. Jakeistahan voisi saada vaikutelman, että Mooses näki Jumalan todella sellaisena kun Hän on, kasvoista kasvoihin. Jos kuitenkin näin olisi tapahtunut, Mooses olisi kuollut (ks. jae 20, 23 ja myös Joh.1:18).

Raamattua lukiessa tulee toisinaan vastaan tekstikohtia, jotka tarvitsisivat tuekseen laajempaa kokonaisuutta tai asian valaistumista jota ei syystä tai toisesta ole vielä lukijalle suotu. Jos minulla tai sinulla, kun luemme Raamattua, tulee vastaan tekstikohtia joita ihmettelemme, meidän ei tulisi luovuttaa. Tulee muistaa, että Raamattu on Jumalan pyhää Sanaa, eikä siinä ole virheitä (ks.esim. Joh.17:17, Ps. 119:160). Minulle on jopa toisen uskontokunnan edustajien taholta näytetty erityisiä  virhelistoja. Ihmettelen suuresti sitä henkeä minkä vallassa tällaiset listat on luotu. Ehkä niitä käytetään apukeinoina käännyttämään ihmisiä pois totuudesta, ”Onko Jumala todellakin sanonut-” (1.Moos.3:1).