Joos.8

"Niin Herra sanoi Joosualle: "Ojenna keihäs, joka on kädessäsi, Aita kohti, sillä minä annan sen sinun käsiisi". Ja Joosua ojensi keihään, joka oli hänen kädessään, kaupunkia kohti." (Joos.8:18)

"Joosua ei vetänyt takaisin kättänsä, jossa hänellä oli keihäs ojennettuna, ennenkuin oli vihkinyt tuhon omiksi kaikki Ain asukkaat." (Joos.8:26, vrt. 2.Moos.17:11-12)

Vaikka Ain kaupungin valloituksessa varmasti käytettiin keihästä ja miekkaa, ei kaupunkia kuitenkaan niillä vallattu. Raamattu sanoo: "Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt." (Ps.44:4). 

Joos.7

"Mutta karttakaa tuhon omaksi vihittyä, ettette vihi jotakin tuhon omaksi ja kuitenkin ota tuhon omaksi vihittyä ja niin tule vihkineiksi Israelin leiriä tuhon omaksi ja syökse sitä onnettomuuteen." (Joos.6:18).

Luvussa 7 kerrotaan Aakanista, joka Jerikon valloituksen yhteydessä otti itselleen tuhon omaksi vihittyä (ks. Joos.7:1, 21). Seuraus oli, että Jumala antoi vihollisen päihittää israelilaiset (Joos.7:5-6). Aakanin loppu oli karu (Joos.7:24-26). Aakanin rikkomuksesta tuli jotenkin koko kansan rikkomus (ks. jae 13).

Raamatussa kerrotaan myös yhdestä ihmisestä, Aadamista, joka rikkoi Jumalaa vastaan (1.Moos.3). Sillä oli koko luomakuntaa vaikuttavat seuraukset. Raamatussa kerrotaan myös Jeesuksesta joka sovitti rikkomukset. Sovituksen voi ottaa vastaan uskon kautta (ks. Room. 5, Room.6:23, 1. Joh.2:2, 2.Kor.5:20). 

Jumalan armo riittää

Linkki: Jumalan armo riittää

Joos.6

Herra oli sanonut Joosualle: "Katso, minä annan sinun käsiisi Jerikon sekä sen kuninkaan ja sotaurhot" (Joos.6:2). Se, miten Jeriko valloitettiin, ei ollut kovin tavallista. Hebrealaiskirjeessä sanotaan: "Uskon kautta kaatuivat Jerikon muurit, sittenkuin niiden ympäri oli kuljettu seitsemän päivää." (Hebr.11:30).  Herran liitonarkkiakin kuljetettiin Jerikoa ympäri. 

"Ja ne seitsemän pappia, jotka kantoivat niitä seitsemää oinaansarvista pasunaa Herran arkin edellä, kulkivat puhaltaen yhtenään pasunoihin, ja aseväki kulki heidän edellään, mutta muu väki kulki Herran arkin jäljessä, samalla kuin pasunoihin yhtenään puhallettiin. Ja tänä toisenakin päivänä he kulkivat kerran kaupungin ympäri ja palasivat sitten leiriin. Niin he tekivät kuutena päivänä." (Joos.6:13-14) Seitsemäntenä päivänä Jeriko kierrettiin seitsemän kertaa; pasuunoihin puhallettiin. Ja kun kansa päästi sotahuudon, Jerikon muurit kukistuivat siihen paikkaansa (ks. jae 20).

Kertomus Jerikon valloituksesta puhuu kristitylle siitä, että Jumalalla on tilanteisiin omat ratkaisunsa. Tämä on lohdullista myös ihmisen elämässä. Jumala voi poistaa elämän "umpisolmut" tavalla mitä ihminen ei osaa ajatella. Laulussa sanotaan: "Kaikki muurit murtukoon, kaikki esteet kaatukoon, nimessä Jeesuksen".

Joos.5

"Ja tapahtui Joosuan ollessa Jerikon luona, että hän nosti silmänsä ja näki miehen seisovan edessään, paljastettu miekka kädessä. Ja Joosua meni hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Oletko sinä meikäläisiä vai vihollisiamme?" Niin hän sanoi: "En, vaan minä olen Herran sotajoukon päämies ja olen juuri nyt tullut". Niin Joosua heittäytyi kasvoilleen maahan, kumarsi ja sanoi hänelle: "Mitä herrallani on sanottavana palvelijalleen?" Ja Herran sotajoukon päämies sanoi Joosualle: "Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä". Ja Joosua teki niin." (Joos.5:13-15)

Joosua oli kovassa paikassa. Edessä oli Luvatun maan valloitus - ja Jerikon korkeat muurit. Luvussa yksi Jumala oli sanonut Joosualle kolme kertaa, että hänen tuli olla luja ja rohkea. "Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin." (Joos.1:9, ks. myös Joos.1:6-7). Vaikka Herra oli luvannut olla Joosuan kanssa, niin Herran sotajoukon päällikön ilmestyminen varmasti rohkaisi Joosuaa, ja vahvisti, että sota todellakin oli Herran. 

Oman elämäni haasteissa uskon kyllä, että Herra on minun kanssani, sanoohan Sana niin. Kuitenkin vaikeissa tilanteissa tarvitsen Herralta erityistä vahvistusta.

Joos.4

"ja Joosua sanoi heille: "Menkää Herran, Jumalanne, arkin eteen keskelle Jordania, ja nostakoon kukin kiven olalleen israelilaisten sukukuntien luvun mukaan, että ne olisivat merkkinä teidän keskellänne. Kun lapsenne vastaisuudessa kysyvät ja sanovat: 'Mitä nämä kivet merkitsevät?' niin vastatkaa heille: 'Sitä, että Jordanin vesi katkesi juoksussaan Herran liitonarkin edessä, kun se kulki Jordanin poikki; Jordanin vesi katkesi juoksussaan, ja siitä ovat nämä kivet muistona israelilaisille ikuisiksi ajoiksi'."" (Joos.4:5-7)

Raamattu sanoo, että myös lapsille tulee kertoa Jumalan teoista (ks. jae 21 ja 5.Moos.29:22-27). Miksi se on tärkeää? "jotta kaikki maan kansat tulisivat tietämään, että Herran käsi on väkevä, ja jotta te pelkäisitte Herraa, teidän Jumalaanne, ainiaan'"." (Joos.4:24).

Joos.3

"ja niin pian kuin liitonarkin kantajat tulivat Jordanille ja liitonarkkia kantavien pappien jalat painuivat rantaveteen, niin vaikka Jordan koko elonleikkuuajan on tulvillaan yli kaikkien äyräidensä, pysähtyi ylhäältä päin virtaava vesi ja seisoi yhtenä roukkiona hyvin kaukana Aadamin luona, sen kaupungin, joka on Saaretanin vieressä; ja se vesi, joka virtasi alaspäin Aromereen, Suolamereen, hävisi kokonaan. Niin kansa kulki virran yli Jerikon kohdalta." (Joos.3:15-16, ks. myös jakeet 9-13)

Jos minä kotona uskoa täynnä kävelen kohti seinää aikomuksenani kävellä seinän läpi, käy siinä niin, että törmään seinään ja päähäni tulee kuhmu. Eikö järjellisesti ajateltuna ollut yhtä tyhmää jatkaa vain kohti Jordania vaikka liitonarkkia kantavat papit näkivät, että Jordan virtaa yli äyräiden? Ei ollut. Järjellisesti ajateltuna liiton arkkia kantavien pappien oli järkevää jatkaa kohti Jordania, koska oli järkevää luottaa Jumalaan, joka nimen omaan oli käskenyt mennä Jordanin yli.  (ks. Joos.1:2-3, 3:13). 

Usko ja järki eivät ole toistensa vastakohtia. On järkevää uskoa Jumalaan.

Joos.2

"Sillä me olemme kuulleet, kuinka Herra kuivasi Kaislameren vedet teidän tieltänne, kun lähditte Egyptistä, ja mitä te teitte niille kahdelle amorilaisten kuninkaalle tuolla puolella Jordanin, Siihonille ja Oogille, jotka te vihitte tuhon omiksi. Kun me sen kuulimme, raukesi meidän sydämemme, eikä kenessäkään ole enää rohkeutta asettua teitä vastaan; sillä Herra, teidän Jumalanne, on Jumala ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä." (Joos.2:10-11)

Uskon, että kaikkien ihmisten sydämessä on tieto Jumalan olemassa olosta. Ihminen voi eri tavoin yrittää peitellä tätä tosiasiaa; Esimerkiksi kasvatuksella, kieltämällä tai jumalattomilla teoilla ihminen voi rakentaa suojamuuria, ikään kuin luoda maailmaa missä Jumalaa ei ole. Jumalattoman maailman luominen on kuitenkin mahdotonta sillä Jumala on "Jumala ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä". Jumalan suuruudesta kertoo se, että pelkkä tuulessa heiluva koivun oksa voi riittää lävistämään kaikki rakennetut suojamuurit; Näin kävi eräälle tuntemalleni miehelle. Hän katsoi tuulessa heiluvaa oksaa ja Jumala-tietoisuus heräsi.