4.Moos.27

Mooses ja hänen veljensä Aaron eivät päässeet Jumalan israelilaisille lupaamaan luvattuun maahan. "Ja Herra sanoi Moosekselle: "Nouse tälle Abarimin vuorelle ja katsele sitä maata, jonka minä annan israelilaisille. Ja kun olet sitä katsellut, niin sinutkin otetaan pois heimosi tykö, niinkuin veljesi Aaron otettiin, sentähden että te Siinin erämaassa, kansan riidellessä, niskoittelitte minun käskyjäni vastaan ettekä pitäneet minua pyhänä heidän silmiensä edessä, silloin kun vettä hankitte." Se oli Meriban vesi Kaadeksessa Siinin erämaassa." (jakeet 12-14, ks. 4.Moos.20).

Synti on johtajille sama kuin kaikille muillekin. Jumala ei katso henkilöön.

Pastoreiden tai muiden vastuunkantajien läheisiä ja samalla Jumalaa vastaan tekemiä rikkomuksia ei tule katsoa läpi sormien tai yrittää vähätellä. Vähättely ei ole armoa. Synnissä ei ole mitään hyvää eikä siitä pidä etsiä Jumalallista tarkoitusta. Jumala antaa katuvalle anteeksi, mutta ihminen ketä vastaan on rikottu, voi kantaa haavoja pitkään. Siksi rikkomuksen tehnyt vastuunkantaja ei voi jatkaa toimintaansa niinkuin mitään ei olisi tapahtunut vaan asia pitää selvittää loppuun asti. 

Mooses ei protestoinut maallisen elämänsä päättymistä. Pikemminkin hän oli huolissaan, tuleeko hänen sijaansa israelilaisille hyvä johtaja. Ja tulihan se, Joosua, Nuunin poika. Joosua johdatti kansan luvattuun maahan.

4.Moos.26

 "Mutta useimpiin heistä Jumala ei mielistynyt, koskapa he hukkuivat erämaassa. Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, että me emme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat." (1.Kor.10:5-6)

Otsikon luvussa 26 on israelilaisten uusi katselmus; siinä laskettiin kaksikymmentä vuotiaat ja sitä vanhemmat Israelin sotakelpoisat miehet (jae 2). Jakeessa 64 sanotaan: "Eikä heidän joukossaan ollut ketään siinä israelilaisten katselmuksessa ollutta, jonka Mooses ja pappi Aaron olivat pitäneet Siinain erämaassa. Sillä Herra oli heille sanonut, että heidän oli kuoltava erämaassa. Eikä heistä jäänyt ketään, paitsi Kaaleb, Jefunnen poika, ja Joosua, Nuunin poika." (ks. myös 14:30-31)

Alun jakeessa sanotaan, että tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, että me emme pahaa himoitsisi. Otetaan tämä varoitus vastaan. Ei himoita pahaa. Muistetaan myös, että Jeesuksen luona on anteeksiantamus. Jeesuksen luona katuva langennut löytää armon ja voi jatkaa matkaansa oikealla tiellä. 

4.Moos.25

"Niin Israel asettui Sittimiin. Ja kansa rupesi irstailemaan Mooabin tyttärien kanssa. Nämä kutsuivat kansaa jumaliensa uhreille, ja kansa söi ja kumarsi heidän jumaliansa. Kun Israel näin antautui palvelemaan Baal-Peoria, syttyi Herran viha Israelia kohtaan. Ja Herra sanoi Moosekselle: "Ota kansan kaikki päämiehet ja lävistä heidät paaluihin Herralle, vasten aurinkoa, että Herran vihan hehku kääntyisi pois Israelista"." (4.Moos.25:1-4)

Jumala johdatti israelilaiset Egyptin orjuudesta kohti luvattua maata.  Näissä jakeissa oltiin jo lähellä määränpäätä. Sittim sijaitsi Jordanista itään. Sittim oli se paikka, josta Joosua lähetti kaksi vakooja Jerikoon (Joos.2:1). Voi sanoa, että vielä aivan loppumetreillä Israel lankesi epäjumalan palvontaan. Sortuminen tapahtui Moabin tyttärien kautta ja heidän kanssaan. Epäjumalanpalvelusmenoihin liittyi mm. irstaus. Jumala ei tällaista katsonut silloin - eikä katsele tänä päivänäkään. Jumala on Pyhä Jumala.

Näiden jakeiden kautta korostuu tämän päivän uskovalle Jumalan armon suuruus Jeesuksen Kristuksen ristintyön kautta. Raamattu sanoo: "Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Room.6:23) Vielä Raamattu sanoo: "-sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta." (Jes.53:12). Olemme valtavan etuoikeutettuja kun saamme elää tässä armon ajassa. Aikamme koettelemukset eivät ole mitään verrattuna siihen kirkkauteen joka Jumalan omia odottaa Taivaassa.

4.Moos.24

Israel on juutalaisista koostuva Jumalan omaisuuskansa (5.Moos.7:6).  Jos sinä uskot Jeesukseen, sinä olet kristitty Jumalan lapsi (Joh.1:12, Ap.t.11:26). Taivaaseen pääsee armosta uskon kautta Jeesukseen Kristukseen (Joh.14:6, Ef.2:8-10). Eräänä päivänä juutalaisisten keskuudessa tulee olemaan suuri herätys ja he uskovat myös Jeesukseen (Ilm.7, 11, Joel 2:28, Sak.12:10, Room.11:26).

Vanhan testamentin puolelta voimme lukea monista napinoista joita israelilaiset kävivät Jumalaa vastaan (esim. 4.Moos.11,16, 20). Tänä päivänä peiliin katsomalla näemme yhden napisijan lisää. Me ihmiset taidamme olla aika napisioita. Mutta siitä huolimatta Jumalan armo ja rakkaus riittää omiansa kohtaan. 

Efesolaiskirjeessä kehoitetaan tutkimaan, mikä on otollista Herralle (Ef.5:10). Otsikon luvussa tietäjä Bilieam näki, "että Israelin siunaaminen oli Herralle otollista-" (jae 1). Siunataan mekin Israelia ja rukoillaan tämän kansan puolesta. Ja kiitetään niistä monista juutalaisista Messiaanisista seurakunnista jotka jo tunnustavat Jeesuksen Messiaaksi ja Pelastajaksi.