Tänäänkin tulee muistaa
Tänäänkin tulee muistaa, että uskossa Jeesukseen katuessamme syntejämme ja tehdessämme parannuksen, saamme vastaanottaa syntien sovituksen ja pelastuksen. Meillä on edessämme uusi puhdas sivu.
Nostan ja kannan ja pelastan
"Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama, vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen, minä nostan ja kannan ja pelastan."
Jes.46:4
Jes.46:4
Pyytää elämää
"Elämää hän sinulta pyysi, sinä lahjoitit sen hänelle, pitkän iän, ikuisen elämän."
PS.21:5
PS.21:5
Oma järkeily
Jos luotamme vain järkeemme, voimme luulla tekevämme oikeita ja hyviä asioita, vaikka ne eivät niitä olisikaan. Kun olemme kuuliaisia Jumalalle, kysymme Hänen tahtoaan kaikissa asioissa ja jätämme asiat rukouksessa Herralle, niin asiat menevät niinkuin niiden kuuluukin mennä.
Ensimmäisessä Samuelin kirjassa Saul uhraa eittämättä oman järkeilynsä tuloksena (tai muiden painostuksesta) polttouhrin, vaikka hänellä ei siihen ollut "valtuuksia":
"Silloin Saul sanoi: 'Tuokaa minulle polttouhri ja yhteysuhrit!' Hän uhrasi polttouhrin, mutta juuri kun uhritoimitus oli päättymässä, Samuel tuli. Saul meni Samuelia vastaan tervehtimään häntä, mutta Samuel sanoi: 'Mitä sinä olet tehnyt?' Saul vastasi: 'Näin kansan hajaantuvan luotani, etkä sinäkään tullut määräaikaan mennessä. Filistealaiset olivat jo koolla Mikmasissa, ja minä ajattelin: 'Nyt he hyökkäävät tänne Gilgaliin, enkä minä ole voinut pyytää Herralta apua.' Siksi rohkenin uhrata polttouhrin.' Samuel vastasi: 'Olet tehnyt tyhmästi! Jos olisit noudattanut Herran, Jumalasi, sinulle antamaa käskyä, hän olisi nyt vahvistanut kuninkuutesi Israelissa ikuisiksi ajoiksi.'"
1.Sam.13:9-13
Myöhemmin Saul järkeilee Jumalan käskyn kanssa. Herra käski tuhota amalekilaiset ja myös härät, lampaat, kamelit ja aasit. Saul kuitenkin säästi karjaa ja selityskin oli valmis:
"'Miksi et totellut Herraa, vaan syöksyit ryöstämään saalista ja rikoit Herran tahtoa vastaan?' Saul vastasi Samuelille: 'Minähän tottelin Herraa ja lähdin minne hän minut lähetti. Toin sieltä Agagin, Amalekin kuninkaan, mutta kaiken muun tuhosin. Saaliista miehet ottivat lampaita ja muuta karjaa, parhaan osan siitä, mikä piti tuhota. Ne he halusivat uhrata Gilgalissa Herralle, sinun Jumalallesi.'"
1.Sam.15:19-21
Minä en ole syntisenä perusluonnoltani sellainen, että automaattisesti turvaisin kaikessa ensimmäisenä Herraan. Lähes aina touhuan oman järkeilyni mukaan, ja myöhemmin sitten tajuan, että asiat olisi pitänyt heti jättää rukouksessa Jumalan haltuun. Ikään kuin Jumala olisi minulle kiva harrastus mikä tositoimessa unohtuu. Hirvittävä ajatus! Hyvä Jumala, älä anna asian olla niin sillä tarvitsen Sinua aivan kaikessa!
Ensimmäisessä Samuelin kirjassa Saul uhraa eittämättä oman järkeilynsä tuloksena (tai muiden painostuksesta) polttouhrin, vaikka hänellä ei siihen ollut "valtuuksia":
"Silloin Saul sanoi: 'Tuokaa minulle polttouhri ja yhteysuhrit!' Hän uhrasi polttouhrin, mutta juuri kun uhritoimitus oli päättymässä, Samuel tuli. Saul meni Samuelia vastaan tervehtimään häntä, mutta Samuel sanoi: 'Mitä sinä olet tehnyt?' Saul vastasi: 'Näin kansan hajaantuvan luotani, etkä sinäkään tullut määräaikaan mennessä. Filistealaiset olivat jo koolla Mikmasissa, ja minä ajattelin: 'Nyt he hyökkäävät tänne Gilgaliin, enkä minä ole voinut pyytää Herralta apua.' Siksi rohkenin uhrata polttouhrin.' Samuel vastasi: 'Olet tehnyt tyhmästi! Jos olisit noudattanut Herran, Jumalasi, sinulle antamaa käskyä, hän olisi nyt vahvistanut kuninkuutesi Israelissa ikuisiksi ajoiksi.'"
1.Sam.13:9-13
Myöhemmin Saul järkeilee Jumalan käskyn kanssa. Herra käski tuhota amalekilaiset ja myös härät, lampaat, kamelit ja aasit. Saul kuitenkin säästi karjaa ja selityskin oli valmis:
"'Miksi et totellut Herraa, vaan syöksyit ryöstämään saalista ja rikoit Herran tahtoa vastaan?' Saul vastasi Samuelille: 'Minähän tottelin Herraa ja lähdin minne hän minut lähetti. Toin sieltä Agagin, Amalekin kuninkaan, mutta kaiken muun tuhosin. Saaliista miehet ottivat lampaita ja muuta karjaa, parhaan osan siitä, mikä piti tuhota. Ne he halusivat uhrata Gilgalissa Herralle, sinun Jumalallesi.'"
1.Sam.15:19-21
Minä en ole syntisenä perusluonnoltani sellainen, että automaattisesti turvaisin kaikessa ensimmäisenä Herraan. Lähes aina touhuan oman järkeilyni mukaan, ja myöhemmin sitten tajuan, että asiat olisi pitänyt heti jättää rukouksessa Jumalan haltuun. Ikään kuin Jumala olisi minulle kiva harrastus mikä tositoimessa unohtuu. Hirvittävä ajatus! Hyvä Jumala, älä anna asian olla niin sillä tarvitsen Sinua aivan kaikessa!
Kiitos siitä mitä meillä nyt on
Eräänä sunnuntaina maalaispitäjän Jumalanpalveluksessa oli kuusi kuulijaa.
Tuossa alla on videoklippi missä yli miljoona, ehkä jopa kaksi miljoonaa ihmistä on koolla kuulemassa Jumalan Sanaa.
http://www.youtube.com/watch?v=Mo3sO_MF_Xk&feature=related
Onko se niin, että kurjat olot, lääkkeiden puute ja varattomuus ostaa lääkkeitä ja ruokaa ajaa ihmiset turvautumaan Jumalaan, ikään kuin viimeisenä oljenkortena? Ja kun Pyhä Henki laskeutuu ihmisten ylle, ihmeitä tapahtuu, Sana leviää kulovalkean tavoin...
Meillä on kaikkea: katto pään päällä, ruokaa, useimmilla työ ja varaa lääkkeisiin. Silti me haaveilemme lottovoitosta, että vielä saisimme jotakin lisää... Haaveilemmeko, että saisimme onnellisen elämän voiton myötä?
Kyllä meidän tulisi kiittää Jumalaa kaikesta siitä mitä meillä nyt on.
Tuossa alla on videoklippi missä yli miljoona, ehkä jopa kaksi miljoonaa ihmistä on koolla kuulemassa Jumalan Sanaa.
http://www.youtube.com/watch?v=Mo3sO_MF_Xk&feature=related
Onko se niin, että kurjat olot, lääkkeiden puute ja varattomuus ostaa lääkkeitä ja ruokaa ajaa ihmiset turvautumaan Jumalaan, ikään kuin viimeisenä oljenkortena? Ja kun Pyhä Henki laskeutuu ihmisten ylle, ihmeitä tapahtuu, Sana leviää kulovalkean tavoin...
Meillä on kaikkea: katto pään päällä, ruokaa, useimmilla työ ja varaa lääkkeisiin. Silti me haaveilemme lottovoitosta, että vielä saisimme jotakin lisää... Haaveilemmeko, että saisimme onnellisen elämän voiton myötä?
Kyllä meidän tulisi kiittää Jumalaa kaikesta siitä mitä meillä nyt on.
Takaisin jaloille
Kun olen väsynyt, kiusaaja hyökkää päälle. Raukkamaisesti se etsii heikkoa kohtaa ja hetkeä. Se tökkii ja raastaa. Se janoaa saastaa. Synnin kliimaksi on kuolema. Mutta kiusaaja ei voi muuta kuin tökkiä ja raastaa. Se ei mahda mitään pelastetulle sydämelle. Kun sydän on voittajan hallussa, nousu elämään on vuoren varma.
Rikkomuksen jälkeen
Tämä seuraava sopii meillekin, jotka olemme tehneet syntiä ja näin rikkoneet Herraa vastaan:
"Samuel vastasi kansalle: 'Älkää pelätkö. Te teitte kyllä tämän rikkomuksen, mutta älkää enää kääntykö pois seuraamasta Herraa. Palvelkaa aina Herraa kaikesta sydämestänne. Älkää eksykö seuraamaan olemattomia jumalia. Ne eivät pysty auttamaan eivätkä pelastamaan, sillä olemattomia ne ovat. Suuren nimensä kunnian tähden Herra ei tahdo hylätä teitä, kun hän kerran on nähnyt hyväksi ottaa teidät omaksi kansakseen.'"
1.Sam.12:20-22
Elämän ei tarvitse pysähtyä lankeemukseen. On mahdollista nousta uudestaan, hylätä paheet ja omistaa koko elämänsä Jumalalle. Tämä on mahtava juttu.
"Samuel vastasi kansalle: 'Älkää pelätkö. Te teitte kyllä tämän rikkomuksen, mutta älkää enää kääntykö pois seuraamasta Herraa. Palvelkaa aina Herraa kaikesta sydämestänne. Älkää eksykö seuraamaan olemattomia jumalia. Ne eivät pysty auttamaan eivätkä pelastamaan, sillä olemattomia ne ovat. Suuren nimensä kunnian tähden Herra ei tahdo hylätä teitä, kun hän kerran on nähnyt hyväksi ottaa teidät omaksi kansakseen.'"
1.Sam.12:20-22
Elämän ei tarvitse pysähtyä lankeemukseen. On mahdollista nousta uudestaan, hylätä paheet ja omistaa koko elämänsä Jumalalle. Tämä on mahtava juttu.
Älä arkana pälyile ympärillesi
"- älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi - minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni."
Jes.41:10
Jes.41:10
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
