Joos.21

Leeviläiset eivät saaneet Jumalan israelilaisille lupaamasta maasta perintöosaksi omaa maa-aluetta. Leeviläisten perintöosa oli Herra, Israelin Jumala. Leeviläiset saivat perintöosaksi israelilaisten Herralle antamat kymmenykset, joista leeviläiset edelleen maksoivat kymmenykset. Leeviläiset saivat israelilaisilta 48 kaupunkia laidunmaineen.(4.Moos.18:20-28, Joos.13:33).

Jeesukseen uskovalla on perintöosa pyhitettyjen joukossa. Tämä Kristuksessa oleva perintöosa on turmeltumaton, saastumaton ja katoamaton. Perinnön vakuudeksi uskovaan on laitettu Pyhän Hengen sinetti (Ap.t.26:18, Ef.1:11-14, 1.Piet.1:4).

Joos.20

Raamatussa kerrotaan neljässä luvussa israelilaisten turvakaupungeista. Turvakaupunkeja oli kuusi. Niihin sai paeta israelilainen tai heidän keskuudessa asuva muukalainen, joka oli vahingossa, tahtomattaan, tapaturmaisesti, toista vihaamatta surmannut toisen. Pakeneminen oli tarpeen surmatun sukulaisen todennäköisten kostotoimien tähden. Kyllä siitä oikeudenkäynti seurasi, mutta jos todella kaikki oli käynyt tapaturmaisesti vahingossa, sai surmatyön tehnyt pitää henkensä, jos vain pysyi turvakaupungissa silloisen ylimmäisen papin kuolemaan asti (2.Moos.21:12-13, 4.Moos.35:25-34, 5.Moos.19, Joos.20).

Raamatussa sanotaan: "-Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva." (Ps.46:1). Jumala antoi määräyksen turvakaupungeista (2.Moos.21:13). Jumala on oikeamielinen. Hän haluaa, että kaikki asiat menevät oikein ja hyvin.

Joos.19

"Toinen arpa tuli Simeonille, simeonilaisten sukukunnalle, heidän suvuillensa; ja heidän perintöosansa tuli olemaan keskellä Juudan jälkeläisten perintöosaa." (Joos.19:1).

Onko sattumia olemassa, jos joku tietää lopputuloksen? Ajattelen, että sattumia ei ole, ja että kaikella on tarkoituksensa. Esimerkiksi silläkin on tarkoituksensa, jos menee väärään aikaan lääkäriin, istuu siellä tunnin ja saa sitten tietää, että aika oli vasta kuukauden päästä. Mikä tarkoitus sillä on? Minä en tiedä, mutta Jumala kyllä tietää. 

Jumala tiesi kuinka maat israelilaisille arvalla jakautuivat. Esimerkiksi jakeessa 1.Moos.49:7 viitataan Simeonin saamaan alueeseen ja jakeessa 5.Moos.33:12 viitataan benjamilaisten samaan alueeseen ja Jerusalemiin, benjamilaisten kaupunkiin (Joos. 18:11, 28).

Joos.18

Jeremian kirjassa Jumala sanoo, että Hän antoi ensin nimensä asua Siilossa (Jer.7:12). Siiloon israelilaiset rakensivat ilmestysmajan (Joos.18:1). 

"Ja Joosua heitti heidän puolestaan arpaa Siilossa Herran edessä, ja Joosua jakoi siellä maan israelilaisille, heidän osastojensa mukaan." (Joos.18:10).

Joosua ei jakanut maata omien ajatustensa ja mieltymystensä mukaan vaan meni Herran eteen. Asian ratkaisi jotenkin ihmeellisesti Herran edessä heitetty arpa. Kyllä Herra tietysti tiesi mikä tulokseksi tulee. 

Tämä luku puhuu minulle siitä, että meidän tulee asioinemme mennä Herran eteen. En tarkoita tänä päivänä kruunua ja klaavaa. Olen huomannut, että Herra vahvistaa asian tapauskohtaisesti niin, että luottavaisin mielin voi sitten toimia saadun vahvistuksen mukaisesti. Minulle  vahvistus on joskus tullut luonnon ilmiön kautta, usein kuullun Raamatun Sanan kautta, mutta myös toistuvien asiaa ihmeellisesti koskevien tapahtumien kautta. Yhtä näille kaikille vahvistuksille on se, että on tullut varmuus siitä, kuinka tulee toimia.

Joos.17

"Silloin Joosua sanoi Joosefin heimolle, Efraimille ja Manasselle, näin: "Sinä olet lukuisa kansa ja sinun voimasi on suuri; sinua ei ole jätettävä yhdelle ainoalle arpaosalle, vaan vuoristo on tuleva sinun omaksesi. Koska se on metsäseutua, on sinun raivattava se, ja sen laitapuoletkin tulevat sinun omiksesi. Sillä sinun on karkoitettava kanaanilaiset, vaikka heillä on raudoitettuja sotavaunuja ja vaikka he ovat voimakkaat." (Joos.17:17-18)

Voimakas vihollinen raudoitettuine sotavaunuineen aiheutti epävarmuutta ja pelkoa joosefilaisissa (jae 16).

Muutama luku aiemmin puhuttiin Kaalebin alueesta. Kaalebilla oli luja luottamus Jumalaan. Hän totesi: "Anna minulle siis tämä vuoristo, josta Herra puhui sinä päivänä. Sinähän kuulit sinä päivänä, että siellä asuu anakilaisia ja että siellä on suuria, varustettuja kaupunkeja. Kenties Herra on minun kanssani, niin että minä saan heidät karkoitetuksi, niinkuin Herra on puhunut."" (Joos.14:12)

Usko itsessään on lahja, se ei ole lähtöisin ihmisestä itsestään. Niin myös meidän ei tule tuomita lähimmäistämme, oli hänellä suuri luottamus Jumalaan tai ei. Raamatussa sanotaan: "Hyväksykää uskossaan heikko joukkoonne rupeamatta väittelemään mielipiteistä." (Room.14:1 Raamattu Kansalle käännös).