Aiheesta Jumala kostaa

Nykysuomen sanakirja antaa sanalle kostaa maallisen näkemyksen: Aiheuttaa jollekin vahinkoa tämän taholta itse kärsimänsä tai jonkun toisen osaksi tulleen vääryyden, pahanteon, häväistyksen tms. johdosta saadakseen täten tyydytystä loukatulle oikeudentunnolleen.

Raamatullinen ”kostaa” on vähän eri linjoilla.

Huom. Jos sinua uskovana loukataan, sinun ei tule kostaa, eikä näin hakea tyydytystä millekään. Ei mitään ’silmä silmästä’ periaatetta (ks. Matt.5:39). Annetaan Jumalan hoitaa asia. Annetaan Jumalan kostaa! Jumalan kostaminen liittyy Jumalan oikeamielisyyteen, siihen, että oikeus tapahtuu.

Raamatun kostaa sanoihin usein liittyy ajatus tasauksesta, palauttamisesta, korvaamisesta, takaisin maksamisesta ja rankaisemisesta. Vanhassa testamentissa on useita sanoja, jotka on käännetty kostamiseksi.

Raamattu sanoo, että Jumala kostaa (esim. 5.Moos.32:35, Room. 12:19). 

Kain tappoi veljensä Aabelin. Jumala sanoi Kainille: ”Mitä olet tehnyt? Kuule, veljesi veri huutaa minulle maasta" (1.Moos.4:10, ks. Ilm.6:9-10).

Haku Raamattusovelluksella sanoille ”Jumala kostaa” tuotti tuloksen: Ps.94:23, Nah.1:2 ja 2.Tess.1:6,8. 

1.- Ps.94:19-23

-käännös 38/33 - ”Hän kostaa heille heidän ilkityönsä”

-käännös RK ”Hän kääntää heidän pahuutensa heitä itseään vastaan”

-käännös KJV ”Bring upon them their own iniquity”

-alkukieli painottaa: tuoda takaisin, palauttaa heille heidän pahuutensa.

Jumala kääntää pahantekijöiden miekan heitä itseään vastaan: ”kaikki jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat” (Matt.26:52)

2.- Nah.1:2-3

”Kiivas Jumala ja kostaja on Herra. Herra on kostaja ja vihastuvainen. Herra kostaa vihollisilleen ja pitää vihaa vihamiehillensä. Herra on pitkämielinen ja suuri voimassansa, mutta Herra ei jätä rankaisematta. Hänen tiensä käy tuulispäässä ja myrskyssä, ja pilvi on hänen jalkojensa tomu.”

Uskova ei ole Jumalan vihollinen, vaan Jumalan lapsi (Joh.1:12). Jeesukseen uskova on saanut kaikki syntinsä anteeksi (1.Joh.2:2). Jumala ei kosta uskovalle menneisyydessä tehtyjä mokia, koska ne on annettu anteeksi. Sovituksen sana on otettu vastaan. Uskovalla on rauha Jumalan kanssa.

3.- 2.Tess.1:6,8

”koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä (=uskovia) ahdistavat, ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa (=rankaista) niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta,”

-jae 6: kostaa [antapodidoomi] =antaa takaisin, korvata, maksaa takaisin, kostaa

-jae 8: kostaa [ekdikeesis] = rankaista

Joosefilla olisi ollut mahdollisuus kostaa veljilleen, jotka olivat myyneet hänet ohi kulkeville kauppiaille, mutta 1.Moos.50:15, 19-21.

”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää” (Gal.6:7). 

Jumala kostaa. Ja se on hyvä niin.

3.Moos.20

’Olkaa pyhät’ ei tarkoita sitä että väkisin yritetään olla jotakin mitä ei olla. ’Olla pyhä’ tarkoittaa ’olla erotetettu synnistä Jumalalle’. Kyse on myös kehotuksesta kääntymään Jumalan puoleen. Luvussa 3.Moos 20 asia on korostetusti esillä; samassa luvussa puhutaan synnin rangaistuksesta ja pyhyydestä. 

”Minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka olen teidät erottanut muista kansoista” (jae 24).

Jakeissa 1.Piet.1.13-19 puhutaan kutsusta pyhään elämään. Erotus Jumalalle tapahtuu Kristuksen kalliilla verellä. Toki Jumala toivoo, että uskova eläisi Hänen tahtonsa mukaista pyhää elämää eikä juoksisi kaiken maailman tuulien perässä. Kun käännyt Jumalan puoleen, käännyt pois synnistä.

3.Moos.19

 "Älkää tehkö vääryyttä tuomitessanne älkääkä käyttäessänne pituus-,paino-tai astiamittaa. Olkoon teillä oikea vaaka, oikeat punnukset, oikea eefa-mitta ja oikea hiin-mitta. Minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka vein teidät pois Egyptin maasta." (3.Moos.19:35-36)

Onko minulla elämässäni oikea vaaka ja punnukset? Olenko oikeudenmukainen? Mitä pistän vaakakuppeihin? Painaako lähimmäisen näkemys joka on samanlainen kuin omani, enemmän kuin vastakkainen näkemys? Painaako vaakakupissani Jumalan Sanan vastaiset asiat enemmän kuin Jumalan Sanan mukaiset asiat?

Jumalan kalibroima vaaka on oikea vaaka ja Jumalan Sanassaan antamat punnukset ovat oikeita punnuksia. Niin mielellämme hiukan muuttaisimme punnuksia ja säätäisimme vaakaa, mutta emme voi näin tehdä, sillä sen jälkeen kyseessä ei enää olisi oikea vaaka.

"Olkoon sinulla täydet ja oikeat punnukset; olkoon sinulla täysi ja oikea eefa-mitta, että eläisit kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa." (5.Moos.25:15)

3.Moos.18

”Älkää tehkö, niinkuin tehdään Egyptin maassa, jossa te asuitte, älkääkä tehkö, niinkuin tehdään Kanaanin maassa, johon minä teidät vien; älkää vaeltako heidän tapojensa mukaan.” (jae 3). 

Herra on viemässä kansaansa luvattuun maahan ja varoittaa kielletyistä sukupuolisuhteista joita lähtömaassa Egyptissä ja määränpäässä Kanaanissa harjoitettiin. Lista kielletyistä sukupuolisuhteista on kattava. Esimerkiksi miesten välinen sukupuoliyhteys on kiellettyä (jae 22).  

Herra sanoo, että ei ainoastaan kiellettyjen sukupuolisuhteiden harjoittaja saastu vaan myös maa tulee saastaiseksi (jakeet 24 ja 27). Herra varoittaa: ”ettei maa teitäkin oksentaisi, jos te sen saastutatte, niinkuin se on oksentanut ulos sen kansan, joka oli ennen teitä.” (jae 28).

3.Moos.17

 ”Ja älkööt he enää uhratko uhrejansa metsänpeikoille, joiden jäljessä he haureudessa kulkevat. Tämä olkoon heille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen.” (jae 7). Uhri tuli antaa Herralle Herran asumuksen edessä (jae 4).

On vaikea sanoa, mitä nämä metsänpeikot (38/33 käännös) olivat.  Vuoden 92 Raamatunkäännöksessä lukee ’aavikon paholaisille’, Raamattu kansalle -käännöksessä lukee ’vuohipukeille’ (viitteessä selitys: Tarkoittaa vuohipukin hahmossa palvottuja epäjumalia). Liljeqvistin hebrea-suomi sanakirja puhuu ’karvaisesta paholaisesta’. Oli epäjumaluuden kohde sitten mikä tahansa, oli ehdottoman väärin uhrata muille kuin Herralle.

Tänäkin päivänä pätee: ”niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa.” (1.Kor.8:6).

3.Moos.16

Luvussa 16 puhutaan suuresta sovituspäivästä. ”Tämä olkoon teille ikuinen säädös, että toimitatte israelilaisille sovituksen kaikista heidän synneistänsä kerran vuodessa.’ ” (jae 34). ”olivatpa heidän syntinsä minkälaiset tahansa;” (jae 16).

Sovitusrituaaleihin kuului elävän kauriin lähettäminen erämaahan. ”Ja Aaron laskekoon molemmat kätensä elävän kauriin pään päälle ja tunnustakoon siinä kaikki israelilaisten pahat teot ja kaikki heidän rikkomuksensa, olipa heillä mitä syntejä tahansa, ja pankoon ne kauriin pään päälle ja lähettäköön sen, sitä varten varatun miehen viemänä, erämaahan. Näin kauris kantakoon kaikki heidän pahat tekonsa autioon seutuun; ja kauris päästettäköön erämaahan.” (jakeet 21 ja 22).

Kun luin tätä lukua, huomasin ajattelevani Jeesusta matkalla ristiinnaulitsemispaikalle. Kuinka Hän kantoi ristiä, tai sen osaa, ’ulkopuolelle leirin’. Raamatussa sanotaan:  ”joka ’itse kantoi meidän syntimme’ ruumiissansa ristinpuuhun-”, ”Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.” (Jes.53:6). Vaikka et todennäköisesti ole israelilainen, sovitti Jeesus ristillä sinunkin syntisi, olivatpa syntisi minkälaiset tahansa. Uskotko sen?

(1.Piet.2:24, 1.Joh.2:2).