Raamatun jakeissa Room.5:1-5 kerrotaan mm., että Jeesuksen
uskovalla on rauha Jumalan kanssa (5:1), hän on armossa (5:2), hänellä on toivo
joka ei saata häpeään ja hänen sydämeensä on vuodatettu Jumalan rakkaus (5:5).
Jos kysyy keneltä tahansa ihmiseltä, että haluaako hän
elämäänsä rauhan, rakkauden, toivon ja armon, niin luulisi monien vastaavan,
että ilman muuta se on juuri sitä mitä halutaan. Kun sitten kysyy, haluaako hän
vastaanottaa Jeesuksen elämäänsä, syntyykin aikamoista epävarmuutta. Miksi?
Koska jostakin käsittämättömästä syystä kaikki eivät pidä Jeesuksesta vaikka juuri,
ja vain, Hänen nimessään on pelastus (Ap.t.4:12).
Uskovalla on rauha Jumalan kanssa. Kyse ei ole
tuntemuksista eikä olosuhteista vaan jostakin syvemmästä. Uskova ei ole sodassa Jumalaa vastaan. Uskova
on julistettu Jumalan edessä syyttömäksi. Kristuksen toimittama puhdistus
synneistä on ja pysyy (Hebr.1:3). ”Kuka
voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.”
(Room.8:33)
Millainen on toivo joka ei saata häpeään (Room.5:5)? Se
on varma toivo. Toivo joka on ankkuroitu Kristukseen. ”Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka
ulottuu esiripun sisäpuolelle asti,” (Hebr.6:19)
Ennen kuin tulin uskoon, luulin oikeasti, että vapaus on
sitä, että saa rypeä synnissä. Ihmiset voi oikeasti ajatella näin. Mutta se on
suurta harhaa. Sillä silloin ihminen on pimeydessä eikä hän näe yhtään mitään
muuta kuin pimeyttä. Hän saattaa esimerkiksi ajatella ihan vilpittömästi, että kaikki
on hyvin. Totuus kuitenkin on, että ilman Jeesusta ihminen elää pimeydessä.
”häntä, joka on
pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa
valtakuntaan.” (Kol.1:13)
On suurta armoa elää armossa (Room.5:2). Ja koska uskovaa
on kohdannut niin suuri armo, voi hän olla armollinen myös muille. Se on: Kertoa
totuus ja rakastaa.
