Kerran tulet olemaan Herran edessä

"Ja niinkuin kävi Nooan päivinä, niin käy myöskin Ihmisen Pojan päivinä:
he söivät, joivat, naivat ja menivät miehelle, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin; ja vedenpaisumus tuli ja hukutti heidät kaikki." (Luuk.17:26-27)

Sen jälkeen kun pahuus oli lisääntynyt maan päällä, käski Jumala Nooa rakentamaan arkin. Arkki oli ikään kuin laiva. Jumala oli ilmoittanut, että Hän antaa "-vedenpaisumuksen tulla yli maan hävittämään taivaan alta kaiken lihan, kaiken, jossa on elämän henki; kaikki, mikä on maan päällä, on hukkuva." (1.Moos.6:17b)

Nooa oli pahassa maailmassa hurskas ja nuhteeton mies joka vaelsi Jumalan yhteydessä. Nooa sai armon Herran silmien edessä.

Nooa alkoi rakentaa arkkia kuivalle maalle. Rakennustyö kesti vuosikymmeniä ehkäpä yli 100 vuotta. Siihen aikaan elettiin pidempään.

Ajattelen, että pahuuden täyttämässä maassa riitti pilkkaajia. Hyvä ystävä, tänä päivänä on sama tilanne. Jumalattomuus on todella paljon lisääntynyt. Hälytyskellojen tulisi soida. Jumala on luvannut, että Hän ei enää hävitä koko maata vedenpaisumuksessa (1.Moos.9:11). Mutta Jumala on myös luvannut, että Hän tulee pian takaisin. Tiedätkö mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että uskostasi riippumatta tulee päivä, jolloin sinä olet Herran edessä ja vastaat teoistasi.

Jeesuksen takaisin tulo voi olla sinullekin lohduttava asia (1.Tess.4:18). Miksi sinä, et tekisi ratkaisua iankaikkisuutta ajatellen ja polvistuisi Jeesuksen eteen tässä ja nyt? Kaikki me olemme syntisiä. Jeesus on ainoa toivomme.

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." (Joh.3:16)

Kuva Öljymäeltä Jerusalemista (Ks. Sak.14:4)

ps. Kertomus vedenpaisumuksesta löytyy Raamatusta luvuista 1.Moos.6-9.

Pärstäkerroin

"Veljeni, älköön teidän uskonne meidän kirkastettuun Herraamme, Jeesukseen Kristukseen, olko sellainen, joka katsoo henkilöön.
Sillä jos kokoukseenne tulee mies, kultasormus sormessa ja loistavassa puvussa, ja tulee myös köyhä ryysyissä,
ja te katsotte loistavapukuisen puoleen ja sanotte: "Istu sinä tähän mukavasti", ja köyhälle sanotte: "Seiso sinä tuossa", tahi: "Istu tähän jalkajakkarani viereen",
niin ettekö ole joutuneet ristiriitaan itsenne kanssa, ja eikö teistä ole tullut väärämielisiä tuomareita?" (Jaak.2:1-4)

Jumala ei katso pärstäkertoimeen eikä meidänkään tulisi niin tehdä.

"Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa." (Gal.2:28)

Kun Samuel meni Iisain luo voidellakseen Iisain pojan kuninkaaksi, katsoi Samuel ensin ulkonäköön.

"Kun he sitten tulivat ja hän näki Eliabin, ajatteli hän: "Varmaan on nyt tässä Herran edessä hänen voideltunsa".
Mutta Herra sanoi Samuelille: "Älä katso hänen näköänsä äläkä kookasta vartaloansa, sillä minä olen hänet hyljännyt. Sillä ei ole, niinkuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen." (1.Sam.16:6-7)

Meidän ei tarvitse katsoa rikkaan kultakoruja tai köyhän ryysyjä. Tiedämme, että todellinen rikkaus tulee Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta (ks. 1.Kor,1:4-5). Tämä rikkaus on tarjolla myös sinulle - riippumatta lompakkosi paksuudesta.

Kanteleen välisoitto

"Hän lähettää taivaasta minulle pelastuksen, kun minua herjaavat minun polkijani. Sela. Jumala lähettää armonsa ja totuutensa." (Ps.57:3)

"Herra on tehnyt itsensä tunnetuksi, on pitänyt tuomiot, kietonut jumalattoman hänen kättensä tekoihin. -Kanteleen välisoitto. Sela." (Ps.9:17)

Kiinnitin näissä psalmin jakeissa huomioni taukoihin! Ensimmäisessä jakeessa on keskellä jaetta sana "sela". Jälkimmäisessä jakeessa on "kanteleen välisoitto. Sela".

Aloin ajattelemaan, että elämässäkin on hyvä olla sela-hetkiä tai "kanteleen välisoittoja" vaikka ihan keskellä arkirutiinejamme. On hyvä pysähtyä hetkeksi: seurata kuinka varis lentää risu nokassaan tai kuinka vesipisarat ovat jäätyneet kuusen neulasiin pakkasella. Tai mitä ikinä se sitten onkaan - näissä hetkissä, uskon näin, jäsennämme itseämme - tiedostamattomasti tai tiedostaen.

Joskus pidempikin "kanteleen välisoitto" tulee pakon sanelemana työttömyyden, sairauden tms. tähden. Mutta varmasti minitaukoja voisi myös harjoitella - esimerkiksi tarkkaamalla luomakuntamme kauneutta.

Milloin sinulla on viimeksi ollut "kanteleen välisoitto"?

Siunattu köyhä

Miksi ihminen keskittyisi keräämään rahaa ja omaisuutta tässä maailmassa? Mikä siinä on ideana? Onko siinä ideana se, että sitten vanhana saa sairastaa isossa talossa tai olla ulkoisesti loistokkaassa palvelukodissa? Tai ehkäpä kerätään lapsille. Ehkäpä se on rakkauden osoitus omille lapsille jos  muuten tunteitaan on vaikea ilmaista. Tai ehkä siinä on järkisyyt: On sitten helpompaa lapsille, kun on autokin valmiina ja pesämunaa opiskeluun jne. Luulen, että tämän tyyppisissä tulevaisuuden kuvitelmissa kuvitelma ja todellisuus eivät useinkaan kohtaa.

Mitä on rikkaus? Todellinen rikkaus on jotakin sellaista mihin ruoste ei iske. Se ei ole materiaa. Se ei ole rahaa, ei kultaa, ei taloja, eikä sijoitussalkkuja. Raamattu sanoo:

"Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat?
Mutta te olette häväisseet köyhän. Eivätkö juuri rikkaat teitä sorra, ja eivätkö juuri he vedä teitä tuomioistuimien eteen?
Eivätkö juuri he pilkkaa sitä jaloa nimeä, joka on lausuttu teidän ylitsenne?" (Jaak.2:5-7)

Maailman silmissä köyhä, on usein Jumalan silmissä rikas.

Olen huomannut, vaikka ei pitäisi yleistää, että taloudellisesti rikkaat ovat vähemmän kiinnostuneita uskon asioista kuin taloudellisesti köyhät. Luulen, että tämä pitää paikkaansa. Ajattelen, että köyhä on tyhjä omasta itsestään vailla mitään omaa mihin turvata. Mutta hänellä on Jeesus johon hän pistää kaiken toivonsa.

"Ja hän nosti silmänsä opetuslastensa puoleen ja sanoi: "Autuaita olette te, köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta." (Luuk.6:20)

Taloudellinen rikkaus voi tuoda riippumattomuuden tunteen Jumalasta. Kuitenkin tosiasia on, että ihminen vie tästä maailmasta mukanaan yhtä paljon kuin hän näkee kun hän sulkee silmänsä.