1.Sam.16

"Ja Herra sanoi Samuelille: "Kuinka kauan sinä suret Saulia? Minähän olen hyljännyt hänet, niin ettei hän enää saa olla Israelin kuninkaana. Täytä sarvesi öljyllä ja mene; minä lähetän sinut beetlehemiläisen Iisain luo, sillä hänen pojistansa minä olen katsonut itselleni kuninkaan."" (1.Sam.16:1)

Joskus elämässä tapahtuu asioita, joille ihminen ei voi mitään. Voi tapahtua ikäviä asioita, jotka surettavat. Raamatussa sanotaan: "Eikä Samuel enää nähnyt Saulia kuolinpäiväänsä asti, ja Samuel suri Saulia. -" (1.Sam.15:35). Kuitenkin kun aika oli kypsä, Herra käski Samuelia nousemaan ja lähtemään eteenpäin. "Täytä sarvesi öljyllä ja mene".  

1.Sam.15

Saulin väki ei vihkinyt amalekilaisia kokonaan tuhon omaksi, vaikka Herra oli niin käskenyt. He säästivät kuninkaan, parhaimmat lampaat, lihavimmat raavaat ja karitsat, kaiken mikä oli arvokasta. Saulilla oli selitys valmiina: kansa säästi parhaat lampaat ja raavaat uhrataksensa ne Herralle. Samuel tunsi Saulin, eikä alkanut kuuntelemaan selityksiä. Hän sanoi yksikantaan: "Lopeta" (jae 16).  Lopulta Saul tunnusti: "Minä olen tehnyt syntiä, kun olen rikkonut Herran käskyn ja sinun sanasi; sillä minä pelkäsin kansaa ja kuulin heidän ääntänsä." (1.Sam.15:24)

Ihminen on taitava keksimään perusteluita myös niille tekemisille, jotka eivät kestä päivän valoa - jopa niin, että tekemiset näyttävät oikeutetuilta. Herran Sana on kuitenkin selkeä. Selityksille voi sanoa: "Lopeta".

1.Sam.14

Joonatanin ja hänen aseenkantajansa toimissa on seikkailuelokuvan aineksia. He katosivat omiensa leiristä ja lähtivät kohti vihollisen etuvartiostoa siinä uskossa, että  "ei mikään estä Herraa antamasta voittoa harvojen kautta yhtä hyvin kuin monien." (1.Sam.14:6). Vieläpä he näyttäytyivät viholliselle tahallaan ja lähtivät kiipeämään jyrkkää rinnettä käsin ja jaloin kohti vihollisvartioita. Joonatan oli varma, että kun vartijat olivat heidät nähdessään sanonut: "Nouskaa tänne meidän luoksemme", niin se oli merkki siitä, että Herra antoi vihollisen Israelin käsiin (ks. 1.Sam.14:10, 12).

Eikä ainoastaan Joonatanin luottamus vaan myös aseenkantajan! Aseenkantaja oli täysin valmis. Hän sanoi: "Lähde, minä seuraan sinua mielesi mukaan." (1.Sam.14:7). Onkohan tällaista aseenkantajan luottamusta herraansa kohtaan vielä olemassa? 

1.Sam.13

"niin minä ajattelin: nyt filistealaiset hyökkäävät minua vastaan alas Gilgaliin, enkä minä ole etsinyt Herran mielisuosiota; ja minä rohkaisin itseni ja uhrasin polttouhrin". (1.Sam.13:12)

Saul oli tehnyt päätöksen, että hän omatoimisesti uhraisi polttouhrin ja yhteisuhrin. Tilanne oli sekava. Sotaväki oli peloissaan ja hajaantumassa. Määrältään ja fyysisiltä varustuksiltaan ylivoimainen vihollinen puski päälle. Eikä Samuel, oikea uhraaja, ollut tullut paikalle. Tai itse asiassa Samuel tuli juuri kun Saul oli saanut polttouhrin uhratuksi. Samuel sanoi: "Sinä olet tehnyt tyhmästi.-" (jae 13).

Saulin rikkomus oli rikkomus Herraa Jumalaa vastaan. Herra oli ilmoittanut Samuelin kautta kuinka toimia (ks. 1.Sam.10:8). 

Tämä Sanan paikka puhuu kärsivällisyydestä ja Jumalan tahdon noudattamisesta. Olosuhteet eivät anna oikeutta toimia Jumalan Sanaa vastaan.  "Anna meille Herra näkökykyä toimia tahtosi mukaan kaikissa asioissa. Anna kärsivällisyyttä, että emme hosu asioiden kanssa. Tarvitsemme myös ymmärrystä, että käsitämme, että vapaus ei ole Sanasi ulkopuolella. Amen".

1.Sam.12

"Ja pois se minusta, että tekisin sen synnin Herraa vastaan, että lakkaisin rukoilemasta teidän puolestanne ja opettamasta teille hyvää ja oikeata tietä." (1.Sam.12:23)

Raamatussa puhutaan laiminlyömisestä (mm. Luuk.10:30-31). Jae Jaak.4:17  osoittaa selvästi, että laiminlyönti on synti  (ks. myös 1.Joh.3:4). Laiminlyöntiasia on riisuva, koska kaikki sortuvat siihen. Ratkaisu asiassa on Jumalan armon vastaanottaminen. Armo kasvattaa. (ks. Sananl.28:13-14, Tiit.2:11-14, Room.14:22). 

1.Sam.11

Kansa olisi halunnut surmauttaa ne kelvottomat miehet, jotka olivat halveksineet kuningas Saulia (1.Sam.10:27), mutta Saul sanoi: "Tänä päivänä ei ketään surmata, sillä tänä päivänä on Herra antanut voiton Israelille".  (1.Sam.11:12-13). Ammonilaiset oli voitettu ja Saul sanoi, että Herra Jumala antoi voiton.

Herrassa on voitto myös yli kuoleman. Raamattu sanoo: ""Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?" Mutta kuoleman ota on synti, ja synnin voima on laki. Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!" (1.Kor.15:55-57).

Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa on voitto myös hänellä joka ns. kuoleman sellissä odottaa teloituksensa täytäntöön panoa. Koskaan ei kenekään ihmisen joka elää tässä maailmassa ole liian myöhäistä huutaa pelastajakseen Herraa Jeesusta. (ks. myös Luuk.23:39-43)