1.Moos.15

”Herra sanoi Abramille: ”Niin tiedä totisesti, että sinun jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa, ja heidän on niitä palveleminen, ja ne sortavat heitä neljäsataa vuotta. Mutta myös sen kansan, jota he palvelevat, minä tuomitsen; ja sitten he pääsevät lähtemään, mukanaan paljon tavaraa.” (1. Moos.15:13-14)

Kun Raamatun Mooseksen kirjoja selataan eteenpäin, mennään myös ajassa eteenpäin. Luvussa 1.Moos.37 Joosef myydään orjaksi Egyptiin, luvussa 1.Moos.45 Jaakob ja hänen sukunsa muuttaa Egyptiin, luku 2.Moos.1 kertoo israelilaisten orjuuttamisesta Egyptissä.

Yllä oleva jae on Jumalan tulevaisuutta koskeva lupaus joka sai täyttymyksensä kun israelilaiset Mooseksen johdolla lähtivät Egyptistä (2.Moos.12:40). 400 vuoden orjuus oli päättynyt. (ks. myös 2.Moos.12:35).  

Jumalan lupaukset toteutuvat. Myös ne, jotka koskevat Jeesuksen paluuta. Olethan valmis?

1.Moos.14

 Kun Abram oli voittanut neljä kuningasta ja saanut pelastettua veljenpoikansa Lootin vihollisten käsistä, kohtasi Abram arvoituksellisen henkilön, Melkisedekin, Saalemin kuninkaan. Melkisedek  oli Jumalan, Korkeimman, pappi (jae 18). Näissä muutamissa jakeissa sanotaan, että Melkisedek toi leipää ja viiniä, siunasi Abramin ja Abram maksoi Melkisedekille kymmenykset.

Hebrealaiskirje kertoo, että Melkisedek on vanhurskauden kuningas ja rauhan kuningas; ”jolla ei ole isää, ei äitiä, ei sukua, ei päivien alkua eikä elämän loppua, mutta joka on Jumalan Poikaan verrattava - hän pysyy pappina ainaisesti.”(Hebr.7:3) Aikaisemmin hebrealaiskirjeessä kerrotaan Jeesuksesta ylimmäisenä pappina Melkisedekin järjestyksen mukaan (Hebr.6:20).

Raamatussa on kohtia joita Pyhä Henki ei ole vielä minulle avannut. Melkisedekiä ihmetellessäni huomaan joka tapauksessa ajattelevani Jeesusta, ja se on hyvä niin.

1.Moos.13

 ”Abram oli hyvin rikas: hänellä oli karjaa, hopeata ja kultaa.” (1.Moos.13:2)

Rikkaus ei kuitenkaan estänyt Abramia huutamasta avukseen Herran nimeä (jae 4). Hänen turvansa ei ollut rikkaudessa vaan Jumalassa.

Myös Abramin mukana vaeltavalle Lootille, Abramin veljenpojalle, oli kertynyt vaurautta. Heillä oli paljon laidunnettavaa karjaa. Kun karjapaimenten kesken syntyi riitaa, päätyivät Abram ja Loot sovussa ratkaisuun, että he erkanisivat toisistaan. Loot sai valita mihin suuntaan hän menisi, niin Abram menisi sitten toisaalle.

Loot katsoi Jordanin runsasvetistä lakeutta ja päätti lähteä sinne. Tässä voisi sanoa, että moni kakku päältä kaunis. Loot ajatui Sodomaan josta sanotaan: ”Mutta Sodoman kansa oli kovin pahaa ja syntistä Herran edessä” (jae 13) Sodomaa on turha etsiä kartasta sillä Raamattu sanoo, että Herra hävitti sen (1.Moos.19:24-25).

Luvussa 13 on monia mielenkiintoisia asioita. Yksi siitä nouseva ajatus on se, että Herran siunaus voi olla myös huonommalta näyttävissä olosuhteissa.

1.Moos.12

”Ja Herra sanoi Abramille: ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.” (1.Moos.12:1-3)

”Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva.” (Hebr.11:8)

Abraham luotti Jumalan lupauksiin. Hän uskoi. ”Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.” (Hebr.11:1)

Uskon kautta voimme olla kuuliaisia Raamatun Sanalle ja elää elämäämme Jumalan Sanaan nojaten. Jumalan Pyhä Henki on kirkastanut ja kirkastaa, että ”-sinun sanasi on totuus.” (Joh.17:17) Kristityn elämällä on vankka perusta.

1.Moos.11

Kun ihmisiä ei vielä ollut tavattoman paljon, oli vain yksi kieli ja yksi kansa. Tämä kansa yhdessä tuumin rakensi itselleen kaupunkia ja tornin. ”-Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan.”

Tässä oli jotakin mistä Herra ei pitänyt.  Hän sanoi: ”Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä.” Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta. (1.Moos.11:7-8)

Tänä päivänä kun kuulee puhuttavan vierasta kieltä, kertoo se tämän Raamatun paikan toteutumasta. 

Raamattu sanoo, että Jumala on antanut Jeesukselle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, ”niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.”(Fil.2:10-11)

Jumala on antanut ihmiselle erilaisia kykyjä ja osaamista. Helposti ajaudumme elämään elämäämme ikään kuin omassa varassamme oman viisauden ja voiman mukaan. Siksi yksi kaunein ja ihanin asia on se, kun ihminen notkistaa polvensa Kaikkivaltiaan Jeesuksen Kristuksen edessä. Hänen nimensä on kaikkia muita nimiä korkeampi.

1.Moos.10

 Edellisen luvun ensimmäisessä jakeessa sanotaan: ”Ja Jumala siunasi Nooan ja hänen poikansa ja sanoi heille: ’Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa.’ (1.Moos.9:1) Näin tapahtui. Luvussa 10 käydään läpi Nooan pojista polveutuvia kansoja.

Yksi luvussa 10 esiintyvä henkilö on Nimrod. Hänestä sanotaan, että hän oli ensimmäinen valtias maan päällä. Hän rakensi mm. Niiniven kaupungin.  Vaikka Nimrod oli valtias, hänestä tiedetään tänä päivänä hyvin vähän. 

Tuntuisi uskomattomalta, että tänä päivänä jonkun suuren maan johtohenkilöä ei jonain päivänä kukaan muistaisi. Paitsi valtiaat, niin myös kokonaiset kansakunnat voivat vaipua unohduksen mereen. ”Katso kansakunnat ovat kuin pisara vesisangon uurteessa, ovat kuin tomuhiukkanen vaa’assa.-” (Jes.40:15) Tällainen antaa hyvää perspektiiviä Jumalan suuruuteen. Hänellä on kaikki valta kääntää kansakuntienkin kohtalot. Ja mikä mahtavinta, pieni ihminen voi rukoilla näin suuria!

1.Moos.9

Luvussa 9 kerrotaan Jumalan ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan, välisestä liitosta. ”Minä teen liiton teidän kanssanne: ei koskaan enää pidä kaikkea lihaa hukutettaman vedenpaisumuksella, eikä vedenpaisumus koskaan enää maata turmele.” (1.Moos.9:11)

Jumala laittoi iankaikkisen liiton merkiksi pilviin sateenkaaren. Tämä on sateenkaaren oikea merkitys.

Maailma ei siis huku kokonaan veteen koskaan. Tämä on yksi Jumalan tuhansista ihanista lupauksista.  

1.Moos.8

”-Ja Jumala nosti tuulen puhaltamaan yli maan, niin että vesi laskeutui. Ja syvyyden lähteet ja taivaan akkunat sulkeutuivat, ja sade taivaasta taukosi.” Vedenpaisumus oli ohitse.

Kun maa oli kuivunut, lähti Nooa perheineen ja eläimet arkista. Ensi töikseen Nooa rakensi alttarin Herralle.  Nooan polttouhri oli suloinen tuoksu Herralle.

Tänä päivänä ei tarvitse uhrata eläinuhreja Herralle; Jeesus Kristus oli kertakaikkinen uhri (Hebr.7:27;9:12;10:10). Jeesus uhri kestää ja sen vaikutus on iankaikkinen. Uskon kautta saamme ottaa vastaan syntiemme sovituksen ja meillä näin on rauha Jumalan kanssa.

Tänä päivänä voimme uhrata huulillamme ja hyvillä teoillamme. ”Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät. Mutta älkää unhottako tehdä hyvää ja jakaa omastanne, sillä senkaltaisiin uhreihin Jumala mielistyy.” (Hebr.13:15-16)

1.Moos.7

Kun vedenpaisumus tuli, ihmisistä vain Nooa perheineen pelastui arkissa jonka Nooa oli rakentanut Jumalan ohjeiden mukaisesti. Arkkiin tuli myös eläimiä, jotta niiden suku jatkuisi vedenpaisumuksen jälkeen. Luvussa 7 sanotaan, että eläimet tulivat Nooan luo arkkiin kaksittain, koiras ja naaras.

Eläimissä on jotakin ihmeellistä. Luonnonkatastrofien alta ne monesti tajuavat paeta ennen kuin ihminen kaikessa viisaudessaan tajuaa mitään vaaraa edes olevan. Raamatussa kehoitetaankin tarkkailla eläimiä. ”Katsokaa taivaan lintuja...”(Matt.6:26), ”Mene, laiska, muurahaisen tykö...” (Sananl.30:25). 

Eläimen aistit voivat olla monin verroin ihmisten aisteja tarkemmat; esim. koronakoirat haistavat tartunnan saaneen. On myös ihmeellistä miten muuttolintu kaukaisesta maasta löytää aina saman pihapiirin minne se palaa.

Raamatussa sanotaan: ”Minua kunnioittavat metsän eläimet...” (Jes.43:20). Siinäkin suhteessa ihmisellä olisi eläimiltä opittavaa.

1.Moos.6

Luku 6 kertoo lohdutonta kieltä ihmisestä. ”-ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat”. 

Jumala päätti hävittää kaiken lihan ja maan vedenpaisumuksella.

Mutta oli yksi mies, Nooa, joka oli hurskas, nuhteeton ja vaelsi Jumalan yhteydessä. Jumala käski Nooaa rakentaa arkin. ”Mutta sinun kanssasi minä teen liiton, ja sinun on mentävä arkkiin, sinun ja sinun poikiesi, vaimosi ja miniäsi sinun kanssasi. Ja kaikista eläimistä, kaikesta lihasta, sinun on vietävä arkkiin kaksi kutakin lajia...”

”Ja Nooa teki näin; aivan niinkuin Jumala hänen käski tehdä, niin hän teki.”(1.Moos.6:22)

Voiko ihminen itse jotenkin vaikuttaa siihen millaisia ajatuksia päähän tulee? En minä ainakaan halua, että ajatukseni olisivat kaiken aikaa pahoja.Voimme kyllä helposti ruokkia syntisiä ajatuksia himoissamme; mutta toki myös hyviä ajatuksia totuudessa. Raamatussa sanotaan:”Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa.” (Fil.4:8)

Silläkin, että on paljon hyvien asioiden kanssa tekemisissä, on varmasti vaikutusta siihen missä ajatuksemme viipyvät. Myös sillä minne silmämme suuntaavat.

1.Moos.5

 Ihmiset elivät ennen vedenpaisumusta poikkeuksellisen kauan, satoja vuosia. En tiedä mistä se johtui, mutta se on mielenkiintoista. Tuskin nyt sentään kasvisruoan tähden. 

Raamatussa sanotaan, että joka uskoo sillä on iankaikkinen elämä (Joh.6:47). Se on äärettömästi enemmän kuin Metusalahin 969 maan päällistä vuotta. 

”Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?” (Joh.11:26)

Kyllä. Jeesus minä uskon sen. Kuoremme kyllä hajoaa ja muuttuu tomuksi mutta me saamme olla aina Sinun kanssasi. 

1.Moos.4

 Adam ja Eeva oli karkoitettu paratiisista. Heille syntyi poika ja syntyi toinen poika. Ensimmäinen poika tappoi toisen pojan. Näin hirveästi veljessurmalla alkoi ihmissuvun vaiheet. ”-Kuule, veljesi veri huutaa minulle maasta.” (1. Moos. 4:10).

Tänä päivänä pahuus on mennyt yhä pidemmälle. Nyt ei odoteta edes lapsen syntymää vaan vielä syntymätön ihmisen alku revitään äitinsä kohdusta.  

Luvun 4 viimeisessä jakeessa sanotaan, että siihen aikaan ruvettiin avuksi huutamaan Herran nimeä. Se onkin ainoa mahdollisuus pelastua (Ap.t.2:21)

1.Moos.3

 Luku 3 kertoo syntiinlankeemuksesta. Tietääkö ihminen tänä päivänä mitä on synti? Enpä usko, koska kuulee puhuttavan mm. ”syntisen hyvästä.” Synnissä ei kuitenkaan ole mitään hyvää, eikä se ole Jumalasta (2. Kor.5:21).

Raamatussa sanotaan, että Jeesus tuli pelastamaan syntisiä ihmisiä (1.Tim.1:15). Tämä on erinomainen uutinen. Mutta olenko minä ja sinä syntisiä ihmisiä? Kyllä me olemme (Room.3:23). 

Jos kaikki ovat syntisiä, onko Jeesus pelastanut kaikki ihmiset? Valitettavasti näin ei ole asia, sillä pelastus otetaan vastaan uskon kautta (Room.3:25) 

”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh.3:16)

”jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä -” (Room. 3:25)

”joka itse kantoi meidän syntimme ruumiissansa ristinpuuhun-” (1. Piet. 2:24)

Jeesus todella teki sen. Hän kantoi syntisi ristinpuuhun. Se asia on hoidettu. Voit uskoa tämän ja alkaa elää elämääsi Jumala yhteydessä.

1.Moos.2

Ihmisen on hyvä levätä yksi päivä viikossa. Irtiotto töistä on varmasti oman jaksamisen kannalta tärkeää. Ihmisellä on suoraan sanottuna oikeus levätä. Aina se ei voi olla juuri se tietty päivä. Esimerkiksi sairaalassa tehdään vuoroja kaikkina päivinä.

Heti Raamatun alussa näyttäytyy ihminen työntekijänä. Ihmistä ei luotu olemaan jouten. Mitä tahansa ihminen tekeekin, se tulisi tehdä Jumalan kunniaksi (1. Kor.10:31). Minä ymmärrän sen myös niin, että työ tulee tehdä niin hyvin kuin osaa, ja se sitten saa riittää.

Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Seksuaalisella aktilla mies ja nainen tulevat yhdeksi lihaksi (1. Moos. 2:24).  Tarkoittaako tämä, että miespareja tai naispareja tulisi kohdella huonosti? Ei missään nimessä. 

Toivoisin sellaista Raamattupiiriä missä seksuaalivähemmistöt voisivat olla mukana ja rakentua sanan kautta niin kuin jokainen kuulija. Jos Jumala katsoo minut arvolliseksi luomaan tällaisen piirin missä ei tuomita mutta rakennutaan sanassa, niin hyvä, tässä olen. 

1.Moos.1

Jumala loi kaiken, myös ihmisen. Tässä sanotaan, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi. Ihminen luomakunnassa (huom. sana luomakunta) on varsin erityinen olento.

Jumala loi eläviin jatkuvuuden. Hedelmässäkin on siemen. Myös hyvät tekomme ovat kuin siemeniä. Ihminen tarkkailee toisen elämää ja hänessä voi syttyä halu samaan. Sanoittakin voi ihmisiä voittaa oikealle tielle. Pahan voittamisesta hyvällä kerrotaan mm. Room.12:17-21.