Jumalan varaan

Syntisyys ja uskovaisuus ei äkkiseltään tunnu kuuluvan yhteen. Kuitenkin näin se vain menee. Minä esimerkiksi olen syntinen uskovainen enkä tuosta syntisyydestä pääse eroon. Yksi ihminen on elänyt synnittömän elämän ja se on ollut Jeesus.

Ajattelen, että minulle on annettu elinikä aikaa tulla uskoon ja olen nyt uskossa. Mutta entä sitten? On tietysti hyvä, että elämääni on tullut rauha ja että rakastan elämää ja että se myös varmaan heijastuu ympäristöön jonkinasteisena positiivisuutena, elämän janona joka vetää puoleensa myös muita. Kuitenkin jokin odottaa. Mikä?

Koen, että uskomisessani on uskoontulon jälkeen myös toinen vaihe. Se on evankeliumin vieminen eteen päin. Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa heittäytymistä Jumalan varaan niin, että toisessa kädessä ei ole enää liekaa takaisin maailman sykkeeseen. Se tarkoittaa Jumalan tottelemista ja nöyryyttä lähteä minne Hän näyttää tien.

Jumala on käyttänyt teoissaan heikkoja. Liian heikkoa ihmistä ei ole.

Usko, toivo ja rakkaus

Usko, toivo ja rakkaus kasvavat käytössä.

Paholaisen kiusat

Kun haluan ottaa julkisella paikalla Raamatun esille lukeakseni sitä, paholainen saattaa kuiskata korvaani: -mitä muut ihmiset ajattelevat.
Kuinka naurettavaa. Kun voitan kiusauksen ja otan Raamatun esille, huomaan ettei siinä ollut minkäänlaista jännitettä, päin vastoin: Raamatusta löytyi rauha.
Paholaisen kiusat tulisi tunnistaa ja voittaa.

Viisaan puhe on lääkettä

"Harkitsematon sana on kuin miekanpisto, viisaan puhe on lääkettä."
Sananl.12:18

Hylätkää kaikkinainen pahuus

"Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden."
Ef. 4:31-32

Olla oikeassa tai väärässä

Pystyisikö riidassa sanomaan:"Uskon olevani oikeassa, mutta voin olla myös väärässä."?

Elää niin kuin opettaa

On varmasti erityisen tärkeätä, ja välttämätöntä, elää niin kuin opettaa. Jos menettelee toisin, opetukselta putoaa pohja pois ja ihminen on eksynyt.

Omaan napaan tuijottaminen

Ensi kerralla kun teen jonkin hyvän teon, yritän muistaa, että ylistys kuuluu Jumalalle, ei minulle. Oman itsensä korostaminen, omahyväisyys ja oman kunnian etsiminen ovat syntejä.

Minäkeskeisessä yhteiskunnassa tämä on haaste. Omaan napaan tuijottamista ei edes pidetä pahana asiana, vaan sitä pidetään selviytymiskeinona yhteiskunnan "kilpailussa".