"Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa." (Valit.3:39-41)
Syntielämä johtaa kärsimykseen. Silloin elämästä on kadonnut ilo eikä yhteyttä Jumalaan ole. Mutta ihminen voi tehdä parannusta: hän voi kääntyä pahoilta teiltään elävän Jumalan puoleen - ja saada armon. Käännyttyään Jumalan puoleen orastava ilo alkaa helmeillä. Ja jo menetetyksi luultu toivo näyttäytyy. Sydän tunnistaa uskon paremmasta. Näin ihminen on saanut uuden mahdollisuuden.
"Eikö tämä koske teihin, kaikki ohikulkijat? Katsokaa ja nähkää: onko kipua, minun kipuni vertaista, joka on minun kannettavakseni pantu, jolla Herra on murehduttanut minut vihansa hehkun päivänä?"(Valit.1:12)
Jeesus, kipujen mies, kantoi sinunkin syntikuormasi Golgatan ristille (Jes.53:6). Jumala teki Poikansa synniksi, että me Hänessä tulisimme vanhurskautetuiksi (2.Kor.5:21). Jumala teki sen työn - et sinä. Me voimme ottaa syntiemme sovituksen vastaan uskon kautta ja saada oikeutettu rauha. Se on yli kaiken maallisen, yli kaiken ihmisten tekojen. Se on Taivaan rauha maan päällä. Ole hyvä ystävä: Tartu siihen.
