Oletko sinä pimeys vai valkeus?

"Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina" (Ef.5:8)

Raamattu kertoo asiat suoraan niin kuin ne ovat. Ihminen ilman Jeesusta on pimeys. Ehkä herjaava nyrkki tai syyttävä sormi nousee jossakin kohti taivasta, ja valitetaan, että Jumala ei ole auttanut. Mutta miksi Jumalan pitäisi auttaa ihmistä, joka ei ole osoittanut mitään aikomusta kääntyä Herran puoleen? Ehkä ihminen sanoo nyt jopa vihaisena rukoilleen useasti Jumalaa, mutta Jumala ei ole auttanut.

On totta, että ihminen tietää itse mitä hän haluaa. Mutta tietääkö ihminen oikeasti mikä on hänelle parasta ja mitä hän tarvitsee? Tuskin kukaan näkee kivuissa ja säryissä mitään hyvää, mutta tiedätkö, että niidenkin kautta Jumala voi toimia ja puhua. Niin, minä tiedän, että nyt mieleesi voi tulla joku keuhkoahtaumapotilas, joka taistelee yhdestä ainoasta henkäyksestä ilmaa elääkseen edes minuutin.

En minäkään ymmärrä miksi jotkut kärsivät ylenpalttisesti. Se tuntuu kauhealta. Jos joku nyt sairastaa keuhkoahtaumatautia, niin tässä hetkessä rukoillaan hänen puolesta.

"Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne." (Jes.55:9)

Lapset näkivät totuuden

"Ja hänen tykönsä pyhäkössä tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja kirjanoppineet näkivät ne ihmeet, joita hän teki, ja lapset, jotka huusivat pyhäkössä ja sanoivat: "Hoosianna Daavidin pojalle", niin he närkästyivät ja sanoivat hänelle: "Kuuletko, mitä nämä sanovat?" Niin Jeesus sanoi heille: "Kuulen; ettekö ole koskaan lukeneet: 'Lasten ja imeväisten suusta sinä olet valmistanut itsellesi kiitoksen'?"" (Matt.21:14-16)

Jeesus toi ilmi, että se oli ihan ok ylistää Häntä Messiaana. Ylipapeilla ja kirjanoppineilla oli peite silmillä. Lapsilla ei peitettä ollut. He näkivät totuuden.

Kun ankka tulee suusta

"Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan." (Kol.3:8-10)

Jumala on pyhä ja täydellinen. Hän rakastaa ja on armollinen. Hän ei valehtele eikä Hän muutu. (3.Moos.11:45, Matt.5:48, Tiit.1:1-2, 1.Joh.4:16, Matt.22:39, 1.Piet.5:10, Jaak.1:17)

Ihminen on Jumalan kuva (1.Moos.1:27)

On hyvä ajatella, millainen Jumala on. Voimme ajatella omaa toimintaamme ja Jumalan kuvina heijastaa Jumalan luonnetta - emme esimerkiksi valehtele.

Ajattelen, että kaikki voimme joutua tilanteeseen, missä hätävarjeluna kuitenkin valehtelemme tai toimimme vastoin hienoja arvoja, periaatteita tai käskyjä. Eikä se tarvitse olla edes mikään hätätilanne. Sopivassa tunnelatauksessa, on vain niin helppoa päästää suustaan ankkoja.

saatana on valheen isä. Siitä ei miksikään pääse.

Mutta kiitos Sinulle Kaikkia suurempi elävä Jumala, voimme tämän suumme puhtausasiankin tuoda Sinulle, pyytää anteeksi ja rukoilla täydellistä sielun ja mielen eheytymistä niin sille joka meitä on loukannut kuin meille itsellemmekin. Tässä kalliissa Sinun antamassa hetkessäsi. Amen.

Varma on se sana

Luin tänään aamuhartauskirjaa, ja siinä oli neljä Raamatun kohtaa, jotka haluan tuoda tähän.

"Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin." (1.Tim.1:15)

"Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen. Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen." (1.Tim.4:8-9)

"Varma on tämä sana; sillä: jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan, saamme myös hänen kanssaan elää; jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita; jos kiellämme hänet, on hänkin kieltävä meidät;" (2.Tim.2:11-12)

"Tämä sana on varma, ja minä tahdon, että sinä näitä teroitat, niin että ne, jotka Jumalaan uskovat, ahkeroisivat hyvien tekojen harjoittamista. Nämä ovat hyviä ja hyödyllisiä ihmisille." (Tiit.3:8)

Näistä jakeista käy ilmi mm., että 1. pelastuksemme perusta on Jeesus Kristus, 2. Jeesukseen uskova saa siunauksia tässä ajassa ja tulevassa, 3. Jeesukseen uskova on kutsuttu osallisiksi Kristuksen kärsimyksiin ja 4. Jeesukseen uskovat ahkeroitsevat hyviä tekoja. 

Näistä haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että uskova osallistuu Kristuksen kärsimyksiin. Mieleeni nousi Raamatusta kohta, jossa sanotaan: "Niin menkäämme siis hänen tykönsä "ulkopuolelle leirin", hänen pilkkaansa kantaen;" (Hebr.13:13). Mikä on sen ihanampi tehtävä kuin puolustaa kristinuskoa työkavereiden edessä, viedä traktaattia  postilaatikoihin tai jakaa ihmisten käsiin tai soittaa rohkeasti ventovieraan ovikelloa. Ulkopuolelle leirin meneminen on jotakin mikä vie ihmisen rukouksessa konkreettisesti syntisten ja eksyneiden ihmisten luokse kertomaan heille evankeliumia Jeesuksesta. Se on itsensä alttiiksipanemista Jeesuksen tähden, sen tosiasian hyväksymistä, että turpiin voi tulla - ja silti mennä.