1.Kun.14

Kun kuningas Daavidin poika Salomo kuoli, jakaantui Israelin valtakunta pohjoiseksi Israeliksi ja eteläiseksi Juudaksi, joilla molemmilla oli omat kuninkaansa. Kun kuninkaista lukee, on hyvä pitää mielessä Juudan sukulinja, sillä Herramme Jeesus on noussut Juudasta (ks. Hebr.7:14; Matt.1). Kun puhutaan Juudan leijonasta, sillä voidaan viitata Jeesukseen (ks. Ilm.5:5)

"Juuda on nuori leijona; saaliilta olet, poikani, noussut. Hän on asettunut makaamaan, hän lepää kuin leijona, kuin naarasleijona-kuka uskaltaa häntä häiritä? Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee hän, jonka se on ja jota kansat tottelevat." (1.Moos.49:9-10)

1.Kun.13

Tämä luku kertoo siitä, kuinka tärkeää on pysyä Jumalan Sanassa.

Juudasta oli tullut Jumalan mies jolla oli Sana eksyneelle kuningas Jerobeamille. Jumala oli myös käskenyt Jumalan miestä, että "Älä syö leipää äläkä juo vettä siellä, älä myöskään tule takaisin samaa tietä, jota olet mennyt." (1.Kun.13:17). Kaikki meni oikein hienosti siihen asti kunnes paluumatkalla Jumalan mies kohtasi vanhan profeetan. Vanha profeetta valehteli Jumalan miehelle. "Hän sanoi hänelle: "Minäkin olen profeetta niinkuin sinä, ja enkeli on puhunut minulle Herran käskystä, sanoen: 'Vie hänet kanssasi takaisin kotiisi syömään leipää ja juomaan vettä'". Mutta sen hän valhetteli hänelle." (1.Kun.13:18).

 

Jumalan mies uskoi vanhan profeetan valheen. Kun luetaan muutama jae eteen päin, huomataan, että leijona tappoi Jumalan miehen (1.Kun. 13:24).

Tämä aika missä me nyt elämme, on sellainen, että kaikenlaisia tietäjiä ja profeettoja on liikkeellä. Hyvin monet heistä ovat eksyneet kauas Jumalan Sanan totuudesta. Heidän julistuksensa on vaihtunut Kristuksen evankeliumista heille tärkeämpään maalliseen sanomaan. 

Sinulle, joka luet tätä, haluan sanoa: Pidä kiinni Kristuksen evankeliumista, oli olosuheet mitkä tahansa. Jumala ei valehtele. Ihminen on se, joka voi uskoa valheen ja levittää sitä.

1.Kun.12

Luvussa 11 kerrotaan kuinka kuningas Salomo kiintyi rakkaudella muukalaisiin  naisiin, joista Jumala oli käskenyt:" Älkää yhtykö heihin". (ks. 1.Kun.11:1-2). Muukalaiset vaimot taivuttivat Salomon sydämen seuraamaan muita jumalia. Näin Salomo teki sitä mikä oli pahaa Herran silmissä. (ks. 1.Kun.11: 4-6, 10).

"Sentähden Herra sanoi Salomolle: "Koska sinun on käynyt näin, ja koska et ole pitänyt minun liittoani etkä noudattanut minun käskyjäni, jotka minä sinulle annoin, niin minä repäisen valtakunnan sinulta ja annan sen sinun palvelijallesi." (1.Kun.11:11) 

Salomolle nousi vastustajia ja kun Salomo kuoli, valtakunta jakaantui. Jerobeamista tuli Pohjoisen osan kuningas ja Rehabeamista tuli Juudan kuningas. Kun ensimmäistä ja toista kuningasten kirjaa selaa, näyttää siltä, että kuninkaita vaihtui jatkuvasti. Tosaalta esimerkiksi Jerobean hallitsi 22 vuotta ja Rehabeam 17 vuotta (1.kun.14:19,21). "Mutta Rehabeam ja Jerobeam olivat kaiken aikaa sodassa keskenään" (1.Kun.14:30)

Raamatussa kerrotaan paljon tulevasta rauhan valtakunnasta, kuningaskunnasta, jota Jeesus hallitsee kuningasten kuninkaana ja herrain herrana. (ks. esim. Matt.25:34 sana valtakunta, kuningaskunta, Sak.14:9. Huom. Matt 25 ei käsittele viimeistä tuomiota, se ei ole sama kuin Ilm.20:11-15. Luvussa Matt 25 kerrotaan ahdistuksen ajan lopun ns. kansojen tuomiosta) Kyse tulevassa kuningaskunnassa ei ole vielä Jumalan luoma uusi taivas ja uusi maa (Ilm.21) vaan kyse on tuhatvuotisesta valtakunnasta (Ilm.20), jonka keskuspaikka on Jerusalem. Tästä valtakunnasta evankeliumit puhuvat paljon. Tuhat vuotisen valtakunnan aikana mm. saatana on sidottuna (Ilm.20:2). Se on aikaa jolloin ei ole sotia.

1.Kun.11

"Mitä muuta Salomosta on kerrottavaa, kaikesta, mitä hän teki, ja hänen viisaudestansa, se on kirjoitettuna Salomon historiassa." (1.Kun.11:41,ks. myös 2.Aik.9:29)

Raamatussa on viittauksia myös Raamatun ulkopuolisiin lähteisiin. Raamatussa on kuitenkin kaikki mitä me tarvitsemme. Raamatun ulkopuolisten lähteiden lukemisessa on se vaara, että alamme täyttämään Raamatun tyhjiä kohtia, esimerkiksi jakeiden välejä kaikenlaisilla tarinoilla, jotka eivät sitten olekaan totta. Tällaisia täyttämistarpeita voi ihmiselle tulla esimerkiksi jos hän kovasti haluaa taivuttaa Jumalan Sanaa omaan omaksumaansa oppiin. Meidän tulisi kuitenkin olla nöyriä Jumalan Sanan edessä ja rehellisesti tunnustaa, että emme ymmärrä kaikkea. Viisas  seurakunnan johtaja voi sanoa: en tiedä, mutta Jumala tietää.

1.Kor.13 - Rakkaudesta

Apostoli Paavali osoittaa verrattoman tien: Jumalan rakkauden. Nostan tässä esiin muutaman ajatuksen  epäitsekkäästä rakkaudesta. 

Rakkaus...
"ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii." (1.Kor.13:5-7)

Varmaan kaikki ihmiset joskus ovat kokeneet vääryyttä. Paikallisseurakunnatkaan eivät ole mitään täydellisiä paikkoja vaan myös paikallisseurakunnassa joku sisar tai veli voi kokea, että on tullut  väärin kohdelluksi. Tällöin yksi  reagoimistapa vääryyden kokemiseen on lähteä yhteisöstä pois. Ehkä se auttaakin. Toisaalta maan päällä ei ole täydellistä paikallisseurakuntaa.

Otsikon luku rakkaudesta osoittaa minulle siihen mikä on tärkeintä. Ehkä uskovat yhteisössä voivat ajatella monistakin asioista eri tavalla niin että se voi jopa harmittaa. Kuitenkin Jumalan rakkaus on erimielisyyksiä suurempi ja peittää ne alleen. Jumalan rakkaudessa rakastamme myös eri tavalla ajattelevaa ihmistä.

Jos sinun kristillisessä yhteisössäsi on jotakin eripuraa, voit pyytää pastoria puhumaan Jumalan rakkaudesta.