"Muutamien päivien kuluttua Feeliks tuli vaimonsa Drusillan kanssa, joka oli juutalainen, haetti Paavalin ja kuunteli hänen puhettaan uskosta Kristukseen Jeesukseen. Mutta kun Paavali puhui vanhurskaudesta ja itsensähillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta, peljästyi Feeliks ja sanoi: "Mene tällä haavaa pois, mutta kun minulle sopii, kutsutan sinut taas"." (Ap.t.24:24-25)
Pavalin puheet vanhurskaudesta, itsensä hillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta koskettivat maaherra Feeliksiä.
Tässä puhutaan myös itsensä hillitsemisestä. Se viittaa normaalisti ihmisen haluihin ja houkutuksiin. On kova juttu, jos ihminen hillitsee itsensä yli tahtonsa, tunteensa, mielensä ja ruumiinsa. Paavali sanoo: "Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?" (Room.7:24)
Tuskin on olemassa yhtä ratkaisua miten itsensä voi hillitä. Sen muistaminen mihin itsensä hillitsemisen menettäminen on aikaisemmilla kerroilla johtanut voi joskus auttaa.
"Kuin kaupunki, varustukset hajalla, muuria vailla, on mies, joka ei mieltänsä hillitse." (Sananl.25:28)
Itsensä hillitseminen
Mitä meillä oikeasti on?
"Daavidin virsi. Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat." (Ps.24:1)
Jumala omistaa kaiken. Hän on tehnyt kaiken. Hänellä on suvereniteetti ylimmästä täydestä vallasta määrätä ja tehdä mitä Hän haluaa. Me voimme puuhastella kaikenlaista, nikkaroida hienoja asioita, raapustaa nimemme paperiin ja kävellä henkseleitä paukutellen omistamallamme tiluksilla. Todellisuudessa tilukset ja kaikki mitä siinä on, on Jumalan. Jumala voi tahtoessaan ottaa ne pois sekunnissa.
Jotenkin meidän tulisi ymmärtää, että se mitä me teemme ja olemme täällä maailmassa, on Jumalalle. Me teemme Jumalalle, annamme Jumalan työhön siitä minkä Jumala on antanut meille. Meillä ei ole mitään omaa. Meidän ei myöskään tule rakastua joutaviin asioihin, esimerkiksi oman kättemme tekeleisiin vaan annamme kiitoksen Jumalalle siitä taidosta jonka Hän on antanut, ja olemme valmiita luopumaan kaikista 'aarteistamme'.
"Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne, te ikuiset ovet, kunnian kuninkaan käydä sisälle!" (Ps.24:9).
Jeesus Kristus on kunnian Kuningas.
Jatkaa rukousta vaikka vuosikymmeniä
"Ja Iisak oli neljänkymmenen vuoden vanha, kun hän otti vaimokseen Rebekan, joka oli aramilaisen Betuelin tytär Mesopotamiasta ja aramilaisen Laabanin sisar. Ja Iisak rukoili Herraa vaimonsa puolesta, sillä tämä oli hedelmätön. Ja Herra kuuli hänen rukouksensa, ja hänen vaimonsa Rebekka tuli raskaaksi." (1.Moos.25:20-21)
Iisak oli Abrahamin omaisuuden perijä. Rebekka oli kaunis neitsyt, toimelias, ystävällinen ja vieraanvarainen. Iisakin ja Rebekan ensikohtaamisesta kerrotaan jakeissa 1.Moos.24:62-67.
Iisakilla ja Rebekalla oli avioliitossaan haasteena lapsettomuus. He rukoilivat noin 20 vuotta ennen kuin he saivat lapsensa, Eesaun ja Jaakobin. Iisak oli silloin 60 vuotias (1.Moos.25:26). Kaksikymmentä vuotta oli, ja on, pitkä aika odottaa, varsinkin kun ikää alkaa jo olemaan. Iisakin ja Rebekan avioliitto kuitenkin säilyi vaikka sitä varjosti lapsettomuus.
Ehkä sinäkin olet rukoillut jotakin tiettyä asiaa jo kauan. Olet ehkä jopa menettänyt toivosi asian suhteen. Sinä voit kuitenkin jatkaa rukousta. On ihan Raamatun mukaista rukoilla vuosikymmenet. Jumalan aikataulu ja tarkoitusperät ovat aina oikeat ja hyvät, eikä niitä vastaan kannata pienen ihmisen pokkuroida.
Mitä kulkeminen Jumalan tiellä mahdollistaa?
Kulkeminen Jumalan tiellä mahdollistaa pitkän iän ja rauhan, armon ja ymmärryksen saamisen, Jumalan ohjauksen, terveyden ja voiman, yltäkylläisyyden, onnellisuuden ja viisauden (ks. Sananl.3:1-18).
"Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa." (Sananl.3:5-6)
Se, että Jumala tasoittaa polun, tarkoittaa, että Hän poistaa polulta esteet. Jumala varjelee vanhurskasten tien (Sananl. 2:7-8)
Jumalan siunaus
"Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä. Oi Herra, auta, oi Herra, anna menestys! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen; me siunaamme teitä Herran huoneesta." (Ps.118:24-26)
Jumalan siunaus on ”Jumalan hyvyyttä teossa ja toiminnassa, jonka kautta kaiken hyvän rikkaus virtailee alas meidän luoksemme hänen tyköänsä, joka on kaiken hyvyyden lähde" (Saarisalon Raamatun sanakirja)
Kun uskova sanoo toiselle uskovalle 'Jumalan siunausta", kyse ei ole tervehdyksestä tai onnen toivotuksesta vaan siitä, että pyydämme elävältä Jumalalta elävälle ihmiselle menestystä Herrassa, Jumalan yliluonnolista muuttavaa voimaa. Kun Jumala siunaa, se ei ole lässytystä.
Jumalan lupaukset Psalmeissa
Raamatun Psalmeissa on valtavasti lupauksia Jumalaan uskovalle. Jumala kuulee ihmistä. Jumala auttaa. Jumalassa on pelastus. Jumala on armollinen. Jumalassa on turva.
Uskova voi turvata vaikeassa elämäntilanteessa Psalmien lupauksiin ja saada näin toivoa, rohkaisua ja luottamusta elämäänsä. Raamatun Sana on ajasta riippumatonta, häviämätöntä Jumalan Sanaa, jolla on elämää muuttama voima.
Oletko lukenut Psalmit läpi koskaan niin, että kirjaat ylös Jumalan lupaukset Jumalaan uskovalle?
"Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä." (Ps.107:9)
Jumalan armon suuruus
"Minä etsin sinun mielisuosiotasi kaikesta sydämestäni; Ole minulle armollinen lupauksesi mukaan" (Ps.119:58)
Armosta sanotaan, että se on ollut hamasta iankaikkisuudesta (Ps.25:6) ja että se pysyy iankaikkisesti (Ps.106:1). Voi varmaan sanoa, että armo on ollut aina kuten armon lähdekin, Jumala. Armo ulottuu taivaisiin (Ps.36:6) ja taivaiden yli (Ps.108:5). Armo riittää koko elämäksi (Ps.30:6). Armo on parempi kuin elämä (Ps.63:4).
Kun köyhä syntinen huutaa Jumalan puoleen, Jumala armahtaa ja pelastaa köyhän sielun (Ps.72:13). Kukaan ei ole Herran armon ulottumatomissa! (Ps.145:9) Voimme Nostaa kätemme kohti Taivasta, kohti Jumalaa, kaiken armon lähdettä ja janota hänen armoaan elämämme suojaksi (Ps.5:13).
Pysähdytään hetkeksi ajattelemaan mitä on Jumalan armo.
Onko Sodoma meistä kaukana?
"Aabraham nousi varhain aamulla ja meni siihen paikkaan, jossa hän oli seisonut Herran edessä, katseli Sodomaan ja Gomorraan päin ja yli koko lakeuden, ja katso, maasta nousi savu niinkuin pätsin savu." (1.Moos. 19:27-28)
Jumala tuhosi lakeuden kaupungit. Abraham ei ollut tuhon keskellä tulipätsissä vaan hän sai katsella tuhoa kaukaa. Loot, Abrahamin veljenpoika, oli Sodomassa. Häntä Sodoma oli ikään kuin vetänyt puoleensa (1.Moos.13:12). Kuitenkin Loot oli hurskas. Häntä vaivasi Sodoman rietasten vaellus irstaudessa (2.Piet.2:7). Jumala pelasti hurskaan Lootin, joka ei ollut lähtenyt Sodoman luonnon vastaiseen seksuaalisuuteen mukaan (ks. Room.1:26-27).
Miksi meidän pitäisi kiinnostua Sodoman tuhosta? Esimerkiksi siksi, että Sodoma ei ole meistä kaukana (ks. Luuk.17: 28-30)
Voisin tässä suositella Leonard Ravenhillin kirjaa: "Sodomalla ei ollut Raamattua".
