Valo rikkinäisestä saviastiasta

Jesajan kirjan luvussa 42 kerrotaan Jeesuksesta, että ”Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta.”

Kun me ihmiset olemme särkyneitä, heikkoja, emme me jaksa. Emme me jaksa kivuta ylös portaita, yrittää nousta vuorenrinnettä ylös. Jalka ei nouse, sielu saattaa huutaa tuskaa, kompastumme ja vaikka hammasta yhteen puremme, ei siitä mitään tule. Jalka lipeää, loukkaamme itseämme ehkä vielä lisää...

Mihin me kipuamme? Onko meidän pelastuksemme siellä vuoren päällä ja sinne nyt pitäisi jotenkin päästä? Vai voisimmeko kipuamisen sijasta tässä ja nyt, kellahtaa Jumalan kämmenelle? Tai pudota Hänen syliinsä?

Jumala käyttää ja on lähellä maailman silmissä heikkoja, särjettyjä ja hyljeksittyjä.

”Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.” (ps.34:19)

Tämä on ihmeellistä. Jumalan ajattelu on niin erilaista kuin maailman ajattelu. Sieltä rikkinäisestä saviastiasta loistaa valo!

Kääntymisen tärkeys

Mitä enemmän saamme inhimillistä sivistystä ja oppia, sitä itseriittoisemmaksi helposti tulemme. Luulemme pärjäävämme omin voimin, omin valinnoin. Menneet tuhannet vuodet ovat täynnä konkreettisia esimerkkejä siitä kuinka ilman Jumalaa ihminen tai kansa ajautuu vääjäämättä tuhoon (esim. Raamatun Hoosean kirja). Kun nämä esimerkit tuodaan päivänvaloon, ei niihin haluta katsoa, vaan päinvastoin luopumus lisääntyy. Kuitenkin edelleen ’synnin palkka on kuolema’ Room.6:23 mutta myös ’mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.’