3.Moos.26

Jumala on kurituksessaan kärsivällinen. Lopulta ihmisen ylpeä uhma murtuu. ”Silloin he tunnustavat syntivelkansa ja isiensä syntivelan, sen että ovat olleet minulle uskottomat ja käyneet minua vastaan -”, ”Silloin heidän ympärileikkaamaton sydämensä nöyrtyy-” (jae 40 ja 41).

Jumalan kärsivällisyydestä kertoo yhä toistuvat sanat: ”Jos ette sittenkään kuule minua...”, ”Ja jos te sittenkin käytte minua vastaan ettekä tahdo kuulla minua...”, ”Jos te ette vielä tästäkään minun kurituksestani ota ojentuaksenne, vaan yhä käytte minua vastaan...”, ”Ja jos te ette vielä sittenkään kuule minua...”.

Kuuliaisuus Jumalalle tuo siunauksen. Monet huitaisevat kintaallaan tällaiselle ja jatkavat kiroillen tarpomistaan pimeydessä. Mitä siinä voi uskova, joka näkee mistä on kyse, muuta kuin rukoilla? On Jumala päästänyt orjuudesta kokonaisen kansan, eikö sitten yksittäistä Mattia tai Pirkkoa.

3.Moos.25

”Jos veljesi sinun luonasi köyhtyy eikä jaksa pysyä pystyssä, tue häntä samoinkuin muukalaista tai loista; hän eläköön luonasi. Älä ota korkoa tai voittoa häneltä, vaan pelkää Jumalaasi ja anna veljesi elää luonasi. Älä anna hänelle rahaasi korolle äläkä ota elintarpeista voittoa. Minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka vein teidät pois Egyptin maasta antaakseni teille Kanaanin maan ja ollakseni teidän Jumalanne.” (jakeet 35-38).

Jumala oli kuullut kansansa rukoukset Egyptin orjuudessa. Jumala oli armahtanut ja luvannut heille Kanaanin maan.  Jos Jumala näin armahtaa ja antaa, niin eikö ihminen armahtaisi ja auttaisi veljeään?

Raamatussa sanotaan myös: ”Joka kartuttaa varojaan korolla ja voitolla, kokoaa niitä sille, joka vaivaisia armahtaa.” (Sananl. 28:8).

3.Moos.24

”Aitokultaisen seitsenhaaraisen lampun lamppuja hän hoitakoon niin, että ne aina palavat Herran edessä.” (jae 4). ”Aaron hoitakoon sitä niin, että se aina, ehtoosta aamuun asti, palaa Herran edessä.” (jae 3). Kyseessä oli ilmestysmajan pyhä-nimisessä tilassa olevan seitsenhaaraisen lampun hoidon vastuullinen tehtävä.

Jeesus sanoo: ”Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt. 5:14-16).

Herralta Jeesukselta saa lamppuun puhtainta ja parasta öljyä. Vain Pyhän Hengen valaisema ihminen voi loistaa Jumalallista valoa ihmisten edessä. Jotta valo palaa aina ja kirkkaasti, edellyttää se Jumalasuhteen hoitamista. Kuinkas muuten Herran Henki voisi loistaa ihmisen sydämestä?

3.Moos.23

Luku 23 kertoo Herran juhla-ajoista. ”Ensimmäisessä kuussa, kuukauden neljäntenätoista päivänä, iltahämärässä, on pääsiäinen Herran kunniaksi.” (jae 5). Seuraavana päivänä oli happamattoman leivän juhla; ”syökää happamatonta leipää seitsemän päivää” (jae 6). 

Juutalaisuudessa pääsiäisajan valmisteluun liittyy kodin siivous; hapan tuli siivota pois. Uuden testamentin puolella sanotaan: ”Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu. Viettäkäämme  siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa.” (1.Kor. 5:7-8).

Jos nyt olemme ottaneet vastaan Jumalan tarjoaman sovituksen Jeesuksessa Kristuksessa, ei  meillä ole mitään syytä enää elää vanhan menneen elämän mukaan vaan voimme katsoa selkä suorina Kristuksen sotilaina eteen päin häpeämättä totuuden evankeliumia. Tähän saamme rohkaisua lukemalla jakeet Kol.1:12-23.

3.Moos.22

Luku 22 käsittelee lahjojen ja uhrien pyhyyttä. Herralle annettava uhri tuli olla virheetön. ”Jos joku tuo Herralle yhteysuhrin raavaista tai lampaista, joko lupausta täyttääkseen tai vapaaehtoisena uhrina, olkoon eläin virheetön ollakseen otollinen; älköön siinä olko mitään vammaa.” (jae 21). Malakian kirjan alussa sanotaan: ”Ja kun te tuotte uhriksi sokean eläimen, niin se muka ei ole paha! Ja kun tuotte ontuvan ja sairaan, niin se muka ei ole paha! Vie se maaherrallesi: mielistyykö hän sinuun, ja onko hän sinulle suosiollinen? sanoo Herra Sebaot.” (Mal.1:8).

Tänä päivänä monissa seurakunnissa ja järjestöissä on hävikkiruoan jakelua. On hienoa, että vähävaraisia voidaan auttaa tarjoamalla heille hyvää ja käyttökelpoista elintarviketta. Tällaisessa toiminnassa mitataan myös palvelijan puhtaus; menevätkö  kaupasta saadut parhaat palat todella ruokajonossa seisoville? Kristillisessä toiminnassa ne kyllä menevät, jos vain muistetaan, että Herralle annetaan aina parasta.

3.Moos.21

”Se pappi, joka on ylimmäinen veljiensä seassa, jonka pään päälle voiteluöljy on vuodatettu ja joka pyhiin vaatteisiin pukemalla on vihitty virkaansa, älköön päästäkö tukkaansa hajalle älköönkä reväiskö vaatteitansa.” (jae 10).

Raamatussa yhtenä tunteen ulkoisena ilmaisumuotona esiintyy vaatteiden repäisy rikki. Mutta kertooko reväisty vaate ihmisen todellisen sisäisen tilan? Ei välttämättä. Myös ihmisen puhe voi olla ulkoista vailla todellista pohjaa. Raamattu puhuu valheenpuhujain ulkokultaisuudesta (1.Tim.4:1-2).

Ulkoiset ilmaisumuodot, muotomenot ja jopa ihmisen ääneen lausutut sanat eivät välttämättä kerro totuutta; Ne saattavat päinvastoin peittää sen mikä pitäisi tulla esiin. Se mikä pitäisi tulla esiin, tulee rikki reväistyn sydämen kautta. 

”Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, ja kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas, ja hän katuu pahaa.” (Joel.2:13).