Ketä rukoilla: Jumalaa, Jeesusta vai Pyhää Henkeä?

Kun rukoilee Jumalaa, Jeesusta tai Pyhää Henkeä, niin rukouksen "toimitusosoite" on sama eli Jumala. Jumalallahan on kolme persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala. Ja kuitenkin on vain yksi Jumala.

Mielestäni Jumalan kolminaisuus aukeaa ainakin jotenkin "ymmärrettävään" muotoon luterilaisten tunnustuskirjojen Athanasioksen tunnustuksesta, joka löytyy osoitteesta:
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ekumeeni.html kun scrollaa vähän alaspäin.

Yrittäminen ja hyvän elämän tavoittelu ei riitä pelastumiseen

Synneistä pelastumiseen ei ole vaihtoehtoja. Niitä on yksi: Jeesus.

Kyllähän sitä voisi ajatella, että jos vaikka sanon rumasti jollekin tai petän toisen luottamuksen, niin voinhan pyytää häneltä anteeksi. Tai voinhan elää moraalisesti oikein ja tavoitella vaikka samoja asioita mistä Jeesus puhui. Ja voinhan välttää flirttailua, kapakoissa juopottelua ja seksikkäisiin vaatteisiin pukeutumista ulos lähdettäessä. Voinhan auttaa apua tarvitsevia jne.

Yrittämisellä ja hyvän elämän tavoittelulla ei kuitenkaan pelastu. Pelastumiseen tarvitaan usko Jeesukseen Kristukseen.

Voin olla sellainen kuin olen

Kun pieni poika yht'äkkiä leikkiensä lomassa huudahtaa: "Kiitos Jeesus päiväkodista, kiitos Jeesus pöydästä", ja nauraa iloisesti kiitosten jälkeen, niin kyllä se on mahtavaa. Jälkeen päin sitä alkaa ajattelemaan - omaa aikuisen uskoa.

Raamatussa sanotaan:
"Missä on ylpeys, sinne tulee häpeä, nöyrien kumppani on viisaus."
Sananl. 11:2

Häpeänkö minä Jeesusta? Miksi minä en ylistä kuin pieni lapsi? Miksi minä omassa poterossani nostan käteni rukoukseen, mutta kun muita ihmisiä on lähettyvillä, olen kankea kuin rautakanki? Onko se häpeää vai jotakin muuta? Onko se häpeää olla erilainen? Häpeää tulla leimatuksi? Häpeää rikkoa niitä rooleja mitä on muodostunut? Häpeää esitellä uusi minä? Olenko ylpeä? Vai pelkäänkö? Vai - onko sillä väliä...

Oikeasti asian pohdinnalla ei taida olla paljon merkitystä. Jokainenhan kelpaa Jumalalle sellaisena kuin on. Kaikki minunkin puutteeni ja rajoittuneisuuteni ovat Jumalan tiedossa. Koska uskon Jeesukseen, olen Jumalan lapsi. Ja Jumalalla jos kellä on valta kaikkeen, myös muuttaa oman lapsensa rajoittuneisuus - jos se on Hänen tahtonsa. Jumalan lapsena voin siis oikeasti vain olla - ja levätä Hänen hoivassaan. Asiat ovat siis paremmin kuin hyvin. Isä kyllä hoitaa tilanteen.

Kultaa

Näin kultaisia tekstirivejä kuin jakeita edessäni. En nähnyt mitä jakeissa luki, enkä millä kielellä ne olivat. Uskoon tulon jälkeen olen välähdyksissäni nähnyt kullan värejä: kultaisen kettingin joka nousi taivaaseen, ympyröitä, vuorijonon päällä olevan taivaan ja kultaisen kotkan. En tiedä mitä ne tarkoittavat mutta uskooni ne jotenkin liittyvät koska aiemmin en ole nähnyt mitään vastaavaa.

Kristuksen veri

"Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. - "
Ef.1:7

En etsi valtaa, loistoa...

Kaunis joululaulu:

http://www.youtube.com/watch?v=7P1R736imf0&feature=related

En tiedä onko tämä niin paikallaan tavaratalojen "joulukaaoksessa", mutta sopii ainakin minulle joulutunnelmaan pääsyyn.

Vaikka vuoret järkkyisivät

Voimme rohkeasti lähestyä Jumalaa

"Kristuksen omina ja häneen uskoen voimme rohkeasti ja luottavaisina lähestyä Jumalaa."
Ef.3:12

Jumalan suunnitelma

”Olettehan kuulleet siitä Jumalan suunnitelmasta, jonka hän armossaan on ilmoittanut minulle, teidän parhaaksenne. Minulle on ilmestyksessä annettu tiedoksi tämä salaisuus, niin kuin olen edellä lyhyesti kirjoittanut. Tätä lukiessanne voitte huomata, kuinka hyvin minä olen perillä Kristuksen salaisuudesta. Sitä ei menneiden sukupolvien aikana annettu ihmisten tietoon, mutta nyt Henki on ilmoittanut sen Kristuksen pyhille apostoleille ja profeetoille: muihin kansoihin kuuluvilla on sama oikeus perintöön kuin juutalaisillakin, he ovat saman ruumiin jäseniä ja heitä koskee nyt sama lupaus, kun evankeliumi on johtanut heidät Kristuksen Jeesuksen yhteyteen.”
Ef.3:2-6

Energiaa palvelemisesta

Minulla oli kirkossa pieni palvelustehtävä. Sen vaikutus oli jotenkin ällistyttävä: Ihan kuin jotakin energiaa olisi isketty suoneeni. Sain siitä voimaa, iloa ja rauhaa. Olen taipuvainen uskomaan, että näin se menee useimmiten kun evankelioi ja/tai kun on mukana seurakunnan toiminnassa tai kun ylipääten tekee hyvää.