1.Sam.29

Daavid oli hakeutunut Israelista filistealaisten maahan, jotta hän saisi olla rauhassa Saulin häneen kohdistuvalta vainolta. Filisteassa Gatin Kuningas Aaki sanoi hänelle: "Tiedä, että sinun on miehinesi lähdettävä minun kanssani sotajoukon mukana". (1.Sam.28:1). Daavid joutui erikoiseen tilanteeseen, missä hän oli filistealaisten sotamiesten joukossa Israelia, siis omiaan, vastaan. Mitä Daavid tällaisessa tilanteessa voisi tehdä? Uhmata kuningasta? Paeta? Taistella omia vastaan? Ajattelen, että Daavid odotti Herralta Jumalalta apuja. Ja Herra auttoi. Vaikka Gatin kuninkaalla oli luotto Daavidiin, muilla sotapäälliköillä ei ollut. He halusivat, että Daavid joukkoineen lähetettäisiin pois - niinkuin sitten tapahtuikin.

Ahdistavassa tilanteessa on vaikeaa odottaa Herralta apua. Daavid kuitenkin sai avun Herralta. Ja sinä ja minä saamme avun Herralta. Itse asiassa Herra on auttanut meitä enemmän kuin voimme ymmärtää. Mutta juuri se ahdistava tilanne - sekin on Jumalan kontrollissa. Auta Herra! Tälläkin hetkellä olemme Jumalan suojaavan katseen alla. Kun teemme Herran työtä, voimme iloita, sillä  taivaassakin iloitaan.

2.Sam.28

Vanha testamentti ja Uusi testamentti kertovat selvästi, että velhot, taikuus ja noituus ovat pahasta. Raamattu on tässä varsin selkeä. Kun kuningas Saul meni kysymään neuvoa luvussa 28 vainajahenkien manaajalta, teki hän vastoin Jumalan tahtoa.

"Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tahi joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta, joka lukee loitsuja, kysyy vainaja-tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen." (5.Moos.18:10-11, ks. myös Ilm.21:8; Gal.5:19-21; Ap.t.19:18-19).

Kun Raamatusta katsoo mikä on Jumalan tahto ja kun sitä vertaa tähän maailmaamme missä elämme, niin huomaa, että yhä enenevässä määrin maailmassa tehdään sitä mikä on Jumalan tahdon vastaista. Jumalan tahdon vastaisuudesta on tullut enenevässä määrin hyväksyttävää. Muutoksen saa aikaan saatana, joka verhoaa agendansa taitavasti. Esimerkiksi velhoudesta, taikuudesta ja noituudesta on koulussa tullut hauskoja juttuja, monialaisen oppimisen välineitä, roolien kautta oppimista ja draamaa... 

1.Sam.27

Daavid pakeni kuningas Saulia joukkoineen ja perheineen filistealaisten maahan, jossa hän oli yli vuoden. Hänellä oli mukanaan kaksi vaimoaan, Abigail ja Ahinoam. Tässä vaiheessa Daavidilla oli kolmaskin vaimo, Saulin tytär Miikal, mutta Saul oli mennyt antamaan hänet toiselle miehelle (1.Sam.25:44). Daavid sai kyllä Miikalin aikanaan takaisin (2.Sam.3:13-16). Daavidin vaimosta, jisreeliläisestä Ahinoamista, Raamattu ei juurikaan kerro, mutta arvatenkin hän oli kaunis ja fiksu nainen. Daavidilla oli selvästikin silmää naiskauneudelle. Eikä Daavid ollut likinäköinen (ks. 2.Sam.11:2).

1.Sam.26

"Herra palkitsee jokaiselle hänen vanhurskautensa ja uskollisuutensa. Sillä Herra antoi sinut tänä päivänä minun käsiini, mutta minä en tahtonut satuttaa kättäni Herran voideltuun." (1.Sam.26:23). 

Raamatussa sanotaan, että Jumala antaa jokaiselle hänen vaelluksensa mukaan, hänen töittensä hedelmän mukaan. (ks. Jer.17:10).  Herran työtä voi tehdä levosta käsin, koska kyse on Herran työstä. Vaeltaminen Herrassa ei ole mikään 100 metrin pikasprintti, vaan uskoontulohetkestä maallisen taipaleen loppuun. 

1.Sam.25

Raamatussa kerrotaan Abigail-nimisestä naisesta, joka oli kaalebilaisen Naabalin vaimo. Naabalista kerrotaan, että hän oli tyly, menoissaan raaka ja houkkamainen. Hän oli myös hyvin rikas. Hänen vaimonsa puolestaan oli hyvin ymmärtäväinen, kaunis, rohkea, nöyrä ja viisas puheissaan. 

Kun Abigail kohtasi Daavidin, sai hän Daavidin luopumaan Naabalin väen miespuolisten surmaamisesta. Hän pelasti siis usean ihmisen hengen. Yksi syy Abigailin menestykseen oli hänen puhetaitonsa. Hän sanoi Daavidille mm. "Ja jos joku nousee vainoamaan sinua ja väijymään sinun henkeäsi, niin herrani henki on tallella elävien kukkarossa Herran, sinun Jumalasi, tykönä; mutta sinun vihollistesi hengen hän lingolla linkoaa pois." (jae 29). 

David tykästyi Abigailiin. Kun Abigailin mies Naabal kuoli (jakeet 37-38), Abigailista tuli Daavidin vaimo. He saivat Daniel nimisen pojan (1.Aik.3:1), jota ilmeisesti kutsuttiin myös nimellä Kiliab (2.Sam.3:3).  Paljon muuta ei Abigailista kerrota paitsi, että amalekilaiset ryöstivät hänet vähäksi aikaa (1.Sam.30:5, 18)

1.Sam.24

Kuningas Saul etsi Daavidia surmatakseen tämän. Kun Saul kävi eräässä luolassa tarpeillaan, hän ei tiennyt, että luolan perällä oli myös David miehineen. Davidilla olisi ollut mahdollisuus tappaa Saul, mutta Daavid ei tehnyt sitä. Hän ei halunnut koskea Herran voideltuun (jae 7). Jakeessa 13 Daavid sanoo: "Herra tuomitkoon meidän välillämme, minun ja sinun, ja Herra kostakoon sinulle minun puolestani, mutta minun käteni ei sinuun satu."

Jeesuksesta sanotaan: "joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee," (1.Piet.2:23). 

Rikoksesta seuraa rangaistus. Rikoksen tehnyt vastaa teoistaan. Rikoksia ei katsota läpi sormien, mutta Raamattu sanoo, että kosto on Herran (ks. Room.12:19). 

Ajatteletko sinä kristittynä, että Jumala ei kosta? Jos näin on, niin koen velvollisuudekseni kertoa, että Raamatun mukaan Jumala kostaa. Vanhassa testamentissa on yhdeksän eri sanaa, jotka on käännetty kostamiseksi. Jumalan kostamiseen voi liittyä esimerkiksi ajatus tasauksesta, palauttamisesta, korvaamisesta, takaisin maksamisesta tai rankaisemisesta. '

1.Sam.23

"Ja Daavid kysyi vielä: "Luovuttavatko Kegilan miehet minut ja minun mieheni Saulin käsiin?" Herra vastasi: "Luovuttavat"." (1.Sam.23:12) 

Luvussa 23 Daavid kysyi Jumalalta suoria selkeitä kysymyksiä (23:2, 11-12) ja sai niihin Jumalalta yksiselitteiset suorat vastaukset. Daavid luotti Jumalan antamiin vastauksiin ja toimi niiden mukaisesti. (ks. myös 1.Sam.23:9; 2.Moos.28:15, 28-30).

Herra Jumala näkee kaiken ja kaikki yhteydet kaikkeen - toisin kuin ihmiset. Vaikka Jumala on antanut ihmiselle järjen käytön, tulisi ihmisellä olla herkkyyttä kysyä Jumalalta sekä muuttaa suunnitelmiaan Jumalan tahdon ja Hänen Henkensä osoittamalla tavalla. Järki yksin voi viedä ihmisen syvälle turmioon ja vääriin valintoihin. Tarvitaan Jumalan antamaa viisautta (ks. Jaak.1:5).