2.Kun.17

Pakkosiirtolaisuus oli syntielämän seurausta (ks. 2.Kun.17:6-7). Jumala oli varoittanut monin tavoin: "Ja Herra oli varoittanut sekä Israelia että Juudaa kaikkien profeettainsa, kaikkien näkijäin, kautta ja sanonut: "Palatkaa pahoilta teiltänne ja noudattakaa minun käskyjäni ja säädöksiäni, kaiken sen lain mukaan, jonka minä annoin teidän isillenne ja jonka minä olen teille ilmoittanut palvelijaini, profeettain, kautta"." (2.Kun.17:13). Sitten seuraa masentava lause: "Mutta he eivät kuulleet..."

Jumala on aina puhunut tavalla tai toisella, esimerkiksi profeettojen, tuomareiden, tapahtumien, lain ja ihmeiden kautta. Viimeisinä aikoina, mikä pitää sisällään myös tämän ajan jossa nyt elämme, Jumala on puhunut Poikansa Jeesuksen kautta (ks. Hebr.1:1-2). Jos et tiedä, miten kuunnella Jumalan ääntä, voit harjoitella lukemalla esimerkiksi Johanneksen evankeliumin luvun kymmenen. Lue se läpi. Vastaa itsellesi sen jälkeen: puhuiko Jumala sinulle?

2.Kun.16

Jeesus sanoi Johanneksen ilmestyksessä Efeson seurakunnalle: "Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi." (Ilm.2:4). Jos voit määritellä uskoontulosi ajankohdan, niin muistatko, mitkä olivat ne ensimmäiset rakkauden tekosi tuoreena uskovana? Minä kerroin uskoontulostani ensin läheisilleni ja sitten vähän myöhemmin rohkenin kertoa muillekin. Ei olisi tullut mieleenkään, että siinä ensirakkaudessa olisin jakanut poliittisia mielipiteitä, näkemyksiä terveydellisistä kysymyksistä, kiistanäkemyksiä oppikysymyksistä tai ylipäätä mitään muuta kuin Jeesuksesta ja siitä kuinka ihana ja mahtava Hän on. 

Miten tämä liittyy otsikon lukuun? Ajattelen, että Juudan kuningas Aahas oli äärimmäisen kaukana Jeesuksen rakkaudesta. Hän kävi käsiksi temppelin Jumalan palvelus kaluihin. Hän ei ainoastaan muuttanut tai korvannut niitä uusilla (ks. 2.Kun.16:14,17,18) vaan hän suoraan sanoen hakkasi niitä palasiksi ja sulki Herran temppelin ovet (ks. 2.Aik.28:24). 

Ensirakkautta ja sen ensimmäisiä tekoja kannattaa itsekunkin pohtia ja verrata siihen mitä tänä päivänä tekee ja julistaa. 

2.Kun.15

"Israelin kuninkaan Pekahin aikana tuli Tiglat-Pileser, Assurin kuningas, ja valloitti Iijonin, Aabel-Beet-Maakan, Jaanoahin, Kedeksen, Haasorin, Gileadin ja Galilean, koko Naftalin maan, ja vei asukkaat pakkosiirtolaisuuteen Assuriin." (2.Kun.15:29)

Yllä olevassa jakeessa mainittu pakkosiirtolaisuus tapahtui yli 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää. Kyseessä oli jakaantuneen valtakunnan pohjoisosan, Israelin pakkosiirtolaisuus Assuriin. Muutama sukupolvi myöhemmin jakaantuneen valtakunnan eteläosa, Juuda, joutui pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin. Juudan pakkosiirtolaisuus mainitaan myös Matteuksen evankeliumin alun sukuluettelossa (ks. Matt.1:11-12,17).

Pakkosiirtolaisuusasiaan voisi sanoa, että sitä saa mitä tilaa. Peli oli tehty etukäteen selväksi: joko olet kuuliainen Jumalalle ja saat siunauksen tai olet tottelematon ja saat kirouksen. Jo Mooseksen kirjassa sanotaan tottelemattomasta kansasta: "Herra vie sinut ja kuninkaan, jonka sinä itsellesi asetat, kansan luo, jota sinä et tunne ja jota sinun isäsi eivät tunteneet; ja siellä sinä palvelet muita jumalia, puu-ja kivijumalia. Ja sinä tulet kauhistukseksi, sananparreksi ja pistopuheeksi kaikille niille kansoille, joiden keskuuteen Herra sinut kuljettaa." (5.Moos. 28:36-37)

Jumalaton elämä ei johda hyvään lopputulokseen. Kääntyminen Jumalan puoleen tulee tehdä kun se vielä on mahdollista. Kuoleman jälkeen ei enään asiaan voi vaikuttaa; mitkään pyhien rukoukset eivät kanna kuollutta Jumalan kieltäjää helvetin porteilta taivaan porteille.

2.Kun.14

"Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa." (Hes.18:20)

Otsikon luvussa Juudan kuningas Amasja jätti surmaamatta isänsä murhanneiden lapset. Asiayhteydessä viittattiin Mooseksen lakiin: "Älköön isiä rangaistako kuolemalla lasten tähden älköönkä lapsia isien tähden; kukin rangaistakoon kuolemalla oman syntinsä tähden." (5.Moos.24:16,ks. 2.Kun.14:6)

Syntielämän vaikutukset voivat toki kantaa tuleville sukupolville (ks.2.Moos.20:5), mutta kukin on vastuussa omasta rikkomuksestaan. Esimerkiksi jos lapsi saa jumalattoman kasvatuksen, niin eikö hän sen mukaan sitten elä. 

Nähdessään syntymästään saakka sokean miehen opetuslapset kysyivät Jeesukselta: "Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntymän?" (Joh.9:2). "Jeesus vastasi: "Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki." (Joh.9:3). Jumalan teot tulivat julki, kun Jeesus paransi sokean, ja kun näön saanut todisti Jeesuksesta (ks.Joh.9).

2.Kun.13

"Hasael, Aramin kuningas, sorti Israelia, niin kauan kuin Jooahas eli. Mutta Herra oli heille laupias, armahti heitä ja kääntyi heidän puoleensa liiton tähden, jonka hän oli tehnyt Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Sillä hän ei tahtonut tuhota heitä, eikä hän ollut vielä heittänyt heitä pois kasvojensa edestä." (2.Kun.13:22-23)

Täytyy tunnustaa, että en ole aina kovin kiltti. Enkä varmasti ole ainoa. Me ihmiset olemme tällaisia, että emme ole ns. täydellisiä. Minä ainakin olen kaikkea muuta kuin täydellinen - vaikka uskon Jeesukseen. Myönnän, että usein rikon Jumalan tahtoa vastaan, ja se tuntuu pahalta. Miten sitten on, viskaako Jumala minut pois luotaan?

Uskovana olen Jeesuksen veren suojassa. Tässä on minun pelastukseni. Niinkuin ensimmäinenä pääsiäisenä tuho ei kohdannut niitä taloja, joiden ovien päällinen ja molemmat pihtipielet olivat verellä sivelty. Siinä ei kysytty talossa olijan syntilistaa vaan kaikki jotka talossa olivat säästyivät (2.Moos. 12:12-13,21-23). Suojani on yhtä varma: Jeesus oli kertakaikkinen uhrilammas, teurastettu karitsa, pääsiäislammas, joka sovitti koko maailman synnit  (1.Kor.5:7; Joh.1:29; 1.Joh.2:2, Room.5:9; Ilm.5:12)

Jos haluan elää rauha sydämessä sisäisesti iloiten, elän lähellä Jumalaa. Haluan tuntea Jumalan sydämen sykkeen. Lähellä Jumalaa kaikki on hyvin. Voin itse valita miten elämääni elän, mutta sen tiedän, kenen läheisyydessä on rauha ja hyvä olla.

2.Kun.12

Vanhassa Testamentissa mainitaan usein uhrikukkulat. Mitä ne oikein olivat? Juudan kuninkaasta Jooaksesta sanotaan, että hän teki sitä mikä oli oikein Herran silmissä. Sitten sanotaan: "Kuitenkaan eivät uhrikukkulat hävinneet, vaan kansa uhrasi ja suitsutti yhä edelleen uhrikukkuloilla." (2.Kun.12:3).

Uhrikukkulat olivat paikkoja joissa uhrattiin joko Jumalalle tai epäjumalille. Yksi käytännön syy löytyy kuninkaan kirjasta: "Mutta kansa uhrasi uhrikukkuloilla, koska niihin aikoihin ei vielä oltu rakennettu temppeliä Herran nimelle." (1.Kun.3:2; ks. myös1.Aik.21:29; 2.Aik.1:3,13). Mutta kun temppeli oli rakennettu missä tuli uhrata, säilyivät edelleen uhrikukkulat. Tai paremminkin kuninkaasta riippuen niitä hävitettiin tai niitä rakennettiin (vrt. 1.Kun.11:7; 2.Kun.23:19). Toinen ihmisten määrittämä syy uhraamiseen uhrikukkuloilla oli etäisyys oikealle uhripaikalle tai että oikea uhripaikka oli "väärällä" puolella jakaantuneessa valtiossa (ks.1.Kun.12:26-33: 2.Kun.18:22).

Herra ei katsonut hyvällä uhrikukkuloita. Uhrikukkulapapeilla ei ollut  asiaa Herran alttarille Jerusalemissa (2.Kun.23:9).

Uhrikukkuloita ei pitänyt olla, ja kuitenkin niitä oli. Keksitkö yhtään vastaavaa piintynyttä käytäntöä tästä ajastamme missä elämme? 

2.Kun.11

Jooas tuli Juudan kuninkaaksi seitsemän vuotiaana (2.Kun.11:21). Hänen ohjaajanaan toimi pappi Joojada. Varmasti on pitkälti pappi Joojadan myötävaikutusta, että Jooas teki Herran silmissä oikeita asioita (2.Kun.12:2). Ei hänkään täydellinen ollut, niinkuin ei meistä kukaan. Jooas oli kuninkaana peräti neljäkymmentä vuotta. Raamatussa sanotaan, että Joojada oli osoittanut rakkautta Jooasta kohtaan (2.Aik.24:22). Mutta kun pappi Joojada kuoli, Jooas ajautui harhaan, hän kuunteli vihollisen ääntä (2.Aik.24:17-19).

Kyllä on ilman muuta hyvä, jos ympärillämme on Herran omia. Tarvitsemme rakkautta ja ihmeellistä armoa elämässämme, kun kompuroimme elontiellä eteen päin. Tarvitsemme jotakin mitä Herra Jumala voi antaa. Jeesus sanoo: "Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö." (Joh.14:27)

2.Kun.10

Israelin kuningas Jeehun elämä näyttäytyy Raamatun Toisessa kuninkaan kirjassa luvuissa 9 ja 10 suorastaan hätkähdyttävän väkivaltaisena. 

Kiitos Jumalalle, että Jeesukseen uskova ei kulje Jeehun väkivallan  tietä. Kiitos Jumalalle, että Jeesukseen uskova ei lyö ketään maahan. Jeesukseen uskova kulkee Jeesus-tietä (Joh.14:6) ja nostaa kättään, ei lyödäkseen vaan ylistääkseen Jumalaa joka on Taivaassa. 

"Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas." (Jes.9:6)

Jouluevankeliumi luettuna

2.Kun.9

"Sitten Jeehu tuli Jisreeliin. Kun Iisebel kuuli sen, maalasi hän ihomaalilla silmäluomensa, koristeli päänsä ja katseli ulos akkunasta." (2.Kun.9:30)

Mitä mahtoikaan Iisebel ajatella. kun hän laittoi itseään ns. kuntoon? Siinä kului hänen elämänsä viimeiset hetket ja samalla viimeiset mahdollisuudet kääntyä elävän Jumalan puoleen. Iisebel kyllä tiesi, että kuolema oli edessä. 

Iisebel ei uskonut Jumalaan. Hän palveli baalia, epäjumalaa (1.Kun.16:31, 18:19). Hän murhautti Herran profeettoja (1.Kun.18:4), vietteli miehensä pahaan (1.Kun.21:25) ja harjoitti petosta (1.Kun.21:4-15)

Mutta Iisebeleilläkin on - niin kauan kuin henki pihisee - mahdollisuus kääntyä elävän Jumalan puoleen ja saada ryövärin armo  (ks. Luuk.23:43). Tiesithän sinä, että teoilla ei taivaaseen päästä? (ks. Ef.2:8-10)

2.Kun.8

"Juuri kun hän kertoi kuninkaalle, kuinka Elisa oli palauttanut kuolleen henkiin, tuli vaimo, jonka pojan hän oli palauttanut henkiin, anomaan kuninkaalta taloansa ja peltoansa. Silloin Geehasi sanoi: "Herrani, kuningas, tämä on se vaimo; ja tämä on se poika, jonka Elisa palautti henkiin"." (2.Kun.8:5)

Suunemilainen vaimo tuli anomaan kuninkaalta taloansa ja peltoansa takaisin. Joku oli ottanut ne hoiviinsa, kun hän oli ollut seitsemän vuotta filistealaisten maassa. Oli Jumalan järjestämä asia, että suunemilainen vaimo tuli kuninkaan luokse juuri silloin kun profeetta Elisan palvelija Geehas puhui hänen perheestään. Jumalan ajoitus on aina täydellinen. Kuningas antoi määräyksensä, että suunemilainen vaimo saisi takaisin omansa "ja lisäksi kaikki pellon sadot siitä päivästä alkaen, jona hän jätti maan, aina tähän asti." (ks. 2.Kun.8:6)

2.Kun.7

"Sen jälkeen Benhadad, Aramin kuningas, kokosi kaiken sotajoukkonsa ja tuli ja piiritti Samarian." (2.Kun.6:24). Piiritetyssä kaupungissa loppui syötävä ja ihmiset kokivat suoranaista nälänhätää. Jumala kuitenkin puuttui tilanteeseen.

"Sillä Herra oli antanut aramilaisten sotajoukon kuulla sotavaunujen, hevosten ja suuren sotajoukon töminää; ja niin he olivat sanoneet toisilleen: "Katso, Israelin kuningas on palkannut meitä vastaan heettiläisten kuninkaat ja egyptiläisten kuninkaat, että nämä hyökkäisivät meidän kimppuumme". Niin he olivat lähteneet liikkeelle ja paenneet hämärissä ja jättäneet telttansa, hevosensa, aasinsa ja leirinsä, niinkuin se oli; he olivat paenneet pelastaakseen henkensä." (2.Kun.7:6-7).

Jumalan ihmeistä on hyvä puhua. Jerikossa portto Raahabkin oli kuullut Jumalan ihmeistä ennen kuin israelilaiset olivat valloittaneet kaupungin: "Kun me sen kuulimme, raukesi meidän sydämemme, eikä kenessäkään ole enää rohkeutta asettua teitä vastaan; sillä Herra, teidän Jumalanne, on Jumala ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä." (Joos.2:11,ks.myös jae 10)

"Herra, minun Jumalani, suuret ovat sinun ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä kohtaan. Ei ole ketään sinun vertaistasi. Niitä minä tahdon julistaa, niistä puhua, niitten paljous on suurempi, kuin luetella taidan." (Ps.40:6)

2.Kun.6

"Kun Jumalan miehen palvelija nousi aamulla varhain ja meni ulos, niin katso, sotajoukko, hevoset ja sotavaunut piirittivät kaupunkia. Ja hänen palvelijansa sanoi hänelle: "Voi, herrani, mitä me nyt teemme?" Hän sanoi: "Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssansa"." (2.Kun.6:15-16).

Jumala on luonut henkiolennot.

"Ja enkeleistä hän sanoo: "Hän tekee enkelinsä tuuliksi ja palvelijansa tulen liekiksi";" (Hebr.1:7)

"Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä?" (Hebr.1:14)

Jos silmämme avattaisiin kuten Jumalan miehen silmät avattiin jakeessa 2.Kun.6:17, näkisimme ympärillämme ihmeellisiä asioita.

"Ja Elisa rukoili ja sanoi: "Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi". Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä." (2.Kun.6:17)

Valitettavasti osa Jumalan luomista henkiolennoistakin ovat langenneet ja he palvelevat vihollista (Matt.25:41). Raamatussa puhutaan riivaajahengistä, pahoista hengistä (ks. 1.Kor.10:20-21; Matt.12:22-29). 

Näkymättömässä maailmassa vilisee  hyviä ja pahoja henkiolentoja. Pyhällä Hengellä täytetyssä Jumalan lapsessa ei ole sijaa kiusaajahengille.  

2.Kun.5

Raamatussa toisen kuningasten kirjan luvussa viisi on opettavainen kertomus rahan himosta. Kun Aramin kuninkaan sotapäällikkö Naeman oli tullut terveeksi pitalitaudista Israelissa Jumalan profeetta Elisalle antamien ohjeiden mukaan, halusi terveeksi tullut Naeman antaa profeetalle jäähyväislahjan (ks. 2.Kun.5:5, 15). Profeetta Elisa ei suostunut ottamaan jäähyväislahjaa paranemisesta, jonka oli tehnyt Jumala. 

Profeetta Elisan palvelija Geehasi huomasi tilanteen ja päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen. Hän riensi kotiinsa palaavan Naemanin jälkeen ja valheella (2.Kun.5:22) sai häneltä kaksi talenttia hopeaa ja juhlapuvut; Niillä hän olisi voinut ostaa mm. vaatteita, lampaita, palvelijoita, viinitarhoja jne (2.Kun.5:27). Jumala kuitenkin paljasti Elisalle Geehasin teon. Profeetta Elisa julisti: "Naemanin pitalitauti tarttuu sinuun ja sinun jälkeläisiisi ikiajoiksi." Ja Geehasi lähti hänen luotansa lumivalkeana pitalista. (2.Kun.5:27).

Tämä kertomus nosti jostakin syystä mieleeni varakkaat kristityt. Ajattelen, että ei ole helppoa olla varakas kristitty. Erilaisia rahan pyytäjiä varmasti ilmaantuu erilaisin motiivein. Ehkäpä hankalimpia ovat kristityt rahan pyytäjät, jotka Raamatun jakeilla ikään kuin vaativat auttamaan. Tarvitaan Jumalan antamaa viisautta  ja erottelukykyä, että avustus menee täytenä oikeaan osoitteeseen. Kun on kyseessä raha, kiusaus omaan taskuun laittamisesta on olemassa.  Ihminen on nerokas perustelemaan itselleen myös jumalatonta menettelyään ja tyynnyttämään omaatuntoaan alkamasta soimata. Jumala kuitenkin näkee kaiken; ihminen ei pysty tekemään mitään Jumalalta salassa. 

Raamattu sanoo: "Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa." (2. Kor.9:7)

2.Kun.4

"Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle." (Matt.6:6)

Isä kuulee rukoukset. Sitten Hän tekee mitä Hän haluaa. Ja mitä Isä haluaa, se on oikein ja hyvin. Ymmärrän toki, että kaikkien rukouksieni pyyntöjä ei voida toteuttaa, koska pyyntöni eivät ole olleet Isän tahdon mukaiset. Jumala näkee ja tietää kaiken. Hän kyllä tietää mikä on ihmiselle parasta. 

Luvussa 2.Kun 4 Jumala tahtoi, että kuollut herää henkiin. Näin tapahtui. "Ja kun Elisa tuli huoneeseen, niin katso, poika makasi hänen vuoteessaan kuolleena. Tultuaan sisään hän sulki oven, niin että he jäivät kahden, ja rukoili Herraa." (2.Kun.4:32-33, ks.4:34-36).

Jumalalle on kaikki mahdollista (Matt.19:26).

2.Kun.3

Otsikon luvussa kerrotaan Israelin kuninkaasta Jooramista seuraavaa: "Kuitenkin hän riippui kiinni Jerobeamin, Nebatin pojan, synnissä, jolla tämä oli saattanut Israelin tekemään syntiä; siitä hän ei luopunut." (2.Kun.3.3)

Synti on kuin saatanan heittämä verkko ihmisparan päälle niin että ihminen ei halua luopua siitä, vaikka tietää, että se on väärin, eikä se ole Jumalasta. Synti voi vallata mielen, tahdon, fysiikan ja ajatukset niin, että vaikka tahto olisi luopua synnistä, fysiikka, ajatukset tai jokin muu estää synnistä luopumisen. Ihminen on avuton tällaisen asian kanssa. Tietyissä olosuhteissa ihminen sitten sortuu, etsii synnistä tilapäistä lohdutusta, mielihyvää tai mitä tahansa. Kun himo on tyydytetty, on helppo sanoa, että nyt riittää. Kun aikaa kuluu muutama hetki, himo synnilliseen tekoon palaa; synti ajan kanssa haluaa enemmän ja enemmän. Verkko kiristyy. Lopulta se on kuin rautainen pihti. Loppu on ikävä...

...ellei Jumala vapauta ihmisparkaa saatanan ansasta. Vain Jumala voi poistaa verkon kaikki punokset. Se tarvitsee Jumalan yliluonnollista ihmettä. Tämän ihmeen Jumala voi tehdä. Jeesukselle on annettu kaikki valta Taivaassa ja maan päällä. Jeesus vapauttaa kiristävän verkon ihmisparan ympäriltä kokonaan.

Olet ehkä kamppaillut jonkin synnillisen asian kanssa jo vuosia. Olet kenties rukoillut tuhansia kertoja eikä asiaan ole tullut edistystä. Et ehkä jaksa enää rukoilla, mutta asia yhä vaivaa sinua. Sanon sinulle: On hyvä, että et ole tullu ns. tuttavalliseksi synnin kanssa vaan että asia edelleen vaivaa sinua. Mitä minä pyydän sinua tekemään? Minä pyydän sinua edelleen rukoilemaan, vaikka se tuntuisi naurettavan tyhmältä, turhalta ja hyödyttömältä asialta. Haluan näet, että koet elämässäsi Jumalan ihmeen. 

2.Kun.2

"Kun he niin kulkivat ja puhelivat, niin katso, äkkiä ilmestyivät tuliset vaunut ja tuliset hevoset, ja ne erottivat heidät toisistansa, ja Elia nousi tuulispäässä taivaaseen." (2.Kun.2:11).

Herra Jeesus Kristus hakee omansa pian Taivaaseen. Raamatussa sanotaan, että uskovat temmataan Herraa vastaan yläilmoihin (ks. 1.Tess.4:17). Jakeen 1.Tess.4:17 loppu on yksi Raamatun kauneimmista kohdista: "ja niin me saamme aina olla Herran kanssa."

Heenok (ks. 1.Moos.5:24) ja Elia otettiin elävinä Herran tykö. Niin käy myös elossa olevalle seurakunnalle kun Herra hakee omansa. Uskon, että tämä tapahtuu pian. Nyt on oikea hetki keskittyä Taivaallisiin asioihin ja toivorikkaana katsoa vaikeiden aikojen yli.

2.Kun.1

"Niin hän kuoli, Herran sanan mukaan, jonka Elia oli puhunut. Ja Jooram tuli kuninkaaksi hänen sijaansa Jooramin, Joosafatin pojan, Juudan kuninkaan, toisena hallitusvuotena, sillä Ahasjalla ei ollut poikaa." (2.Kun.1:17)

Minun piti lukea yllä oleva jae moneen kertaan ennenkuin ymmärsin sen.

Annan mielenkiintoisen tehtävän: Lue Raamattua Kuninkaan kirjoista eteen päin ja laita paperille järjestykseen aikajanalle Israelin ja Juudan kuninkaat. Ensimmäinen haaste tässä tehtävässä voi tulla Jooramin kohdalla. Sekä Israelissa että Juudassa oli näet saman niminen kuningas. Uskon, että kyseessä ei ollut sama henkilö. On myös ilmeistä, että Jooram ja Joosafat olivat vähän aikaa molemmat samaan aikaan Juudan kuninkaina (vrt. 2.kun.1:17; 2.Kun.3:1 ja 2.Kun.8:16). Lisäksi kerrotaan, että Juudan kuningas Jooram oli naimisissa Israelin kuninkaan Ahabin tyttären kanssa. Mielenkiintoisia koukeroita. Jumalan Sana on monella tavalla rikas.

1.Kun.22

"Ja sanansaattaja, joka oli mennyt kutsumaan Miikaa, puhui hänelle sanoen: "Katso, kaikki profeetat ovat yhdestä suusta luvanneet kuninkaalle hyvää; olkoon sinun sanasi heidän sanansa kaltainen, ja lupaa sinäkin hyvää". Mutta Miika vastasi: "Niin totta kuin Herra elää, sen minä puhun, minkä Herra minulle sanoo"." (1.Kun.22:13-14) 

Olen kokemuksesta huomannut, että seurakunnalle tarkoitetun sanan tulee nousta Raamatun lukemisen kautta. Ei siis niin, että miettäisiin itse eri aihevaihtoehtoja ja sitten päädyttäisiin johonkin tiettyyn mikä tuntuisi hyvältä. Raamatun lukemisen kautta Jumala antaa jaettavan sanan. Minun kannaltani mukavinta olisi, jos jaettava sana tulisi hyvissä ajoin ennen tilaisuutta jossa puhutaan, mutta aina näin ei ole käynyt. On myös ihmisiä, joille Jumala antaa aina saarna-aiheen siinä hetkessä kun pitää alkaa puhumaan. Uskon, että Jumala voi antaa aiheen etukäteen tai sitten siinä hetkessä. Kummassakin tapauksessa puhujan tulisi olla Jumalan Pyhän Hengen johdatuksessa ja sysätä mahdolliset omat suunnitelmat syrjään.

1.Kun.21

"Ja kaksi kelvotonta miestä tuli ja istui häntä vastapäätä. Ja ne kelvottomat miehet todistivat Naabotista kansan edessä sanoen: "Naabot on kironnut Jumalaa ja kuningasta". Silloin he veivät hänet kaupungin ulkopuolelle ja kivittivät hänet kuoliaaksi." (1.Kun. 21:13)

Naabot tuomittiin kuolemaan (ks. 3.Moos.24:16), vaikka hän oli syytön. Iisebel, kuningas Aahabin puoliso, käytti valtaansa vääryyteen ja junaili kaiken niin, että Naabot tuomittaisiin. Kelvottomat miehet antoivat väärän todistuksen (ks. 2.Moos.20:16). Miksi näin tehtiin? Jotta kuningas saisi Naabotin viinitarhan itselleen.

Iisebel oli henkilö, jota pelättiin. Hänellä oli valta-asemansa puolesta mahdollisuus toteuttaa pimeitä ajatuksiaan. Hänen loppunsa oli sen mukainen. "Jisreelin vainiolla koirat syövät Iisebelin lihan." (ks. 2.Kun.9:30-37).

Lähimmäisestä on hyvä antaa aina oikea todistus riippumatta siitä kuka henkilö on kyseessä. Raamatussa puhutaan siitä, että ei katsota henkilöön. Ei anneta ns. pärstäkertoimen vaikuttaa todistuksen annossa.

1.Kun.20

"Silloin Jumalan mies astui Israelin kuninkaan eteen ja sanoi: "Näin sanoo Herra: Sentähden, että aramilaiset ovat sanoneet: 'Herra on vuorijumala eikä laaksojumala', annan minä koko tämän suuren lauman sinun käsiisi, tullaksenne tietämään, että minä olen Herra."" (1.Kun.20:28).

Kyse ei ole olosuhteista tai henkilöresursseista vaan Jumalasta. Kun Jumala haluaa, että voitto tulee missä tahansa asiassa, se tulee.

"Jumalaton miettii vanhurskaalle pahaa ja kiristelee hänelle hampaitansa; mutta Herra nauraa hänelle, sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan." (Ps.37:12-13) 

Ihmispoloisen ilo ja rauha

Some on tuonut sohvaprofeetat maailman äänitorviksi. Elämme luopumuksen aikaa. Erilaista informaatiota tulee joka tuutista. Kysymys: Mitä voi ihmispoloinen kaiken tämän keskellä? Vastaus: Ihminen voi kaiken tämän keskellä sitä samaa mitä hän on voinut useamman vuosituhannen ajan: luottaa Jumalan kirjoitettuun Sanaan. Tämän ajan oikea profeetta julistaa kirjoitettua Jumalan Sanaa niin, että kuulijassa herää ymmärrys. Tämän ajan oikea profeetta ei hyppää Raamatun sivuilta syrjään ja julista oman henkensä ajamana omia ajatuksiaan. 

"Mutta Herra sanoi minulle: "Valhetta ennustavat profeetat minun nimessäni; minä en ole lähettänyt heitä, en käskenyt heitä enkä puhunut heille. Valhenäkyjä, turhia ennustuksia ja oman sydämensä petosta he ennustavat teille." (Jer.14:14).

Suuresta luopumuksesta huolimatta elämme myös armon ajassa. Se tarkoittaa, että eksyneet voivat palata Jumala-yhteyteen ja kokea taas iloa ja rauhaa elämässään. Paluu Jumala-yhteyteen tapahtuu Jeesuksen Kristuksen kautta. Jos olet eksynyt, voit tehdä paluun nyt. Voit jatkaa itse tätä rukousta: "Rakas Jeesus..."

1.Kun.19

"Niin hän lähti sieltä ja kohtasi Elisan, Saafatin pojan, kun tämä oli kyntämässä; kaksitoista härkäparia kulki hänen edellänsä, ja itse hän ajoi kahdettatoista. Kulkiessaan hänen ohitsensa Elia heitti vaippansa hänen päällensä." (1.Kun.19:19).

Vaippa oli ilmeisesti viitta mikä kuvasti auktoriteettia ja voimaa. Se oli Elisalle kutsu profeetta Elian seuraajaksi. 

"Niin hän jätti härät, riensi Elian jälkeen ja sanoi: "Salli minun ensin antaa suuta isälleni ja äidilleni; sitten minä seuraan sinua". Elia sanoi hänelle: "Mene, mutta tule takaisin; tiedäthän, mitä minä olen sinulle tehnyt". Niin hän meni hänen luotaan takaisin, otti härkäparinsa ja teurasti sen, ja härkäin ikeellä hän keitti lihat; ne hän antoi väelle, ja he söivät. Sitten hän nousi ja seurasi Eliaa ja palveli häntä."" (1.Kun.19:20-21)

Nuorena luin sarjakuvia, missä oli ns. supersankareita. Teräsmiehellä ja Batmanilla oli myös viitta. Mutta se on Raamatussa,  eikä sarjakuvissa, missä sanotaan, että Elia löi viitallaan veteen "- ja vesi jakaantui kummallekin puolelle, ja he kävivät molemmat virran yli kuivaa myöten." (2.Kun.2:8)

Jumala käytti Eliaa ja Elisaa monissa voimallisissa teoissa. Kunpa nykynuoret löytäisivät Raamatun supersankarit.

1.Kun.18

"Ja Elia astui kaiken kansan eteen ja sanoi: "Kuinka kauan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä; mutta jos Baal on Jumala, seuratkaa häntä." Eikä kansa vastannut hänelle mitään." (1.Kun.18:21)

Herrattomia vapaamatkustajia ei taida olla olemassa. Kaikilla on herra, tiesi ihminen sen tai ei.

Kuka on sinun Herrasi? 

Jeesukseen uskovan Herra on Jumala Jeesus Kristus.

1.Kun.17

Elia luotti Jumalaan. Hän seisoi Herran edessä. Elia rukoili mm., että sade alkaisi ja että poika heräisi kuolleista. Tällaiset asiat ovat ihmiselle mahdottomia, mutta ei Jumalalle. Jumalalle kaikki on mahdollista.

"Sitten hän ojentautui pojan yli kolme kertaa, huusi Herraa ja sanoi: "Herra, minun Jumalani, anna tämän pojan sielun tulla häneen takaisin". Ja Herra kuuli Eliaa, ja pojan sielu tuli häneen takaisin, ja hän virkosi henkiin." (1.Kun.17:21-22)

Suuri ihme on myös hengellisesti kuolleen herääminen hengellisesti eläväksi. Sekin on suvereeni Jumalan teko. Tässä ajassa missä elämme, on, kiitos Jumalalle,  Jumalan eläviksi tekemiä Jumalan lapsia. Jos olet sellainen, jatka rukousta. Rukoile, kiitä ja pyydä rohkeasti myös ihmiselle mahdottomia asioita. Sinä todellakin voit pyytää ja anoa Isältä.

1.Kun.16

Monen kuninkaan kohdalla puhutaan Jerobeamin tiestä tai Jerobeamin synnistä (esim. 1.Kun.16:2,19,26,31). Mitä oli Jerobeamin synti? Jerobeam johdatti kansaa harhaan ja palvoi epäjumalia (ks. 1.Kun. 12:28-33). Jumala myös lähetti profeetan Jerobeamin luo, mutta Jerobeam ei kääntynyt Herran puoleen, vaikka hän kuuli Herran Sanan ja näki kuinka Jumala kuivatti hänen kätensä (1.Kun.13:1-5). "Ei tämänkään jälkeen Jerobeam kääntynyt pahalta tieltään- " (1.Kun.13:33)

Se, että joku sanoo, että 'uskon jos näen', ei pidä aina paikkaansa. Ihmisen sydämen edessä voi olla peite, joka ei ota vastaan vaikka kaikki olisi ilmeistä.  Monasti on myös niin, että ihminen ei halua nähdä omaa tilaansa ja hän siksi torjuu kaiken.

Jumala voi ottaa peitteen pois sydämen päältä. Hän huolehtii, että kaikki sujuu hyvin ja armollisesti. Jumala ei jätä ketään puoli tiehen. Jos, et tunne vielä Jumalaa, voit rukoilla Jeesusta, että Hän tulisi asumaan sinun sydämeesi. Tullessaan Hän poistaa peitteen ja sinä alat näkemään. "mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois." (2.Kor.3:16)

1.Kun.15

Daavidin jälkeen Israelin kuninkaana oli Salomo. Salomon jälkeen valtakunta jakaantui pohjoiseen ja etelään. Jakaantuneen maan ensimmäinen Herran silmissä hyvä kuninkas oli Juudan kuningas Aasa. "Ja Aasa teki sitä, mikä oli oikein Herran silmissä, niinkuin hänen isänsä Daavid," (1.Kun.15:11,vrt. 1.Kun.15:5). Aasasta sanotaan: "ja toimitti haureelliset pyhäkköpojat pois maasta ja hävitti kaikki ne kivijumalat, jotka hänen isänsä olivat tehneet. Jopa hän erotti äitinsä Maakan kuningattaren arvosta, koska tämä oli pystyttänyt inhotuksen Aseralle; ja Aasa kukisti inhotuksen ja poltti sen Kidronin laaksossa." (1.Kun.15:12-13).

Ymmärrys, luotettavuus, rakkaus ja laupeus eivät ole sitä, että annetaan yhteiskunnassa pahan rehottaa. Herramme Jeesuskin tulee vielä käyttämään rautaista sauvaansa (Ps.2:9; Ilm.2:27). Tässä ajassamme missä nyt elämme, voimme Raamatusta katsoa mikä on pahaa ja mikä hyvää. Tarvitsemme Raamattua, koska käsitys hyvästä ja pahasta on vahvasti häiriintynyt.

1.Kun.14

Kun kuningas Daavidin poika Salomo kuoli, jakaantui Israelin valtakunta pohjoiseksi Israeliksi ja eteläiseksi Juudaksi, joilla molemmilla oli omat kuninkaansa. Kun kuninkaista lukee, on hyvä pitää mielessä Juudan sukulinja, sillä Herramme Jeesus on noussut Juudasta (ks. Hebr.7:14; Matt.1). Kun puhutaan Juudan leijonasta, sillä voidaan viitata Jeesukseen (ks. Ilm.5:5)

"Juuda on nuori leijona; saaliilta olet, poikani, noussut. Hän on asettunut makaamaan, hän lepää kuin leijona, kuin naarasleijona-kuka uskaltaa häntä häiritä? Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee hän, jonka se on ja jota kansat tottelevat." (1.Moos.49:9-10)

1.Kun.13

Tämä luku kertoo siitä, kuinka tärkeää on pysyä Jumalan Sanassa.

Juudasta oli tullut Jumalan mies jolla oli Sana eksyneelle kuningas Jerobeamille. Jumala oli myös käskenyt Jumalan miestä, että "Älä syö leipää äläkä juo vettä siellä, älä myöskään tule takaisin samaa tietä, jota olet mennyt." (1.Kun.13:17). Kaikki meni oikein hienosti siihen asti kunnes paluumatkalla Jumalan mies kohtasi vanhan profeetan. Vanha profeetta valehteli Jumalan miehelle. "Hän sanoi hänelle: "Minäkin olen profeetta niinkuin sinä, ja enkeli on puhunut minulle Herran käskystä, sanoen: 'Vie hänet kanssasi takaisin kotiisi syömään leipää ja juomaan vettä'". Mutta sen hän valhetteli hänelle." (1.Kun.13:18).

 

Jumalan mies uskoi vanhan profeetan valheen. Kun luetaan muutama jae eteen päin, huomataan, että leijona tappoi Jumalan miehen (1.Kun. 13:24).

Tämä aika missä me nyt elämme, on sellainen, että kaikenlaisia tietäjiä ja profeettoja on liikkeellä. Hyvin monet heistä ovat eksyneet kauas Jumalan Sanan totuudesta. Heidän julistuksensa on vaihtunut Kristuksen evankeliumista heille tärkeämpään maalliseen sanomaan. 

Sinulle, joka luet tätä, haluan sanoa: Pidä kiinni Kristuksen evankeliumista, oli olosuheet mitkä tahansa. Jumala ei valehtele. Ihminen on se, joka voi uskoa valheen ja levittää sitä.

1.Kun.12

Luvussa 11 kerrotaan kuinka kuningas Salomo kiintyi rakkaudella muukalaisiin  naisiin, joista Jumala oli käskenyt:" Älkää yhtykö heihin". (ks. 1.Kun.11:1-2). Muukalaiset vaimot taivuttivat Salomon sydämen seuraamaan muita jumalia. Näin Salomo teki sitä mikä oli pahaa Herran silmissä. (ks. 1.Kun.11: 4-6, 10).

"Sentähden Herra sanoi Salomolle: "Koska sinun on käynyt näin, ja koska et ole pitänyt minun liittoani etkä noudattanut minun käskyjäni, jotka minä sinulle annoin, niin minä repäisen valtakunnan sinulta ja annan sen sinun palvelijallesi." (1.Kun.11:11) 

Salomolle nousi vastustajia ja kun Salomo kuoli, valtakunta jakaantui. Jerobeamista tuli Pohjoisen osan kuningas ja Rehabeamista tuli Juudan kuningas. Kun ensimmäistä ja toista kuningasten kirjaa selaa, näyttää siltä, että kuninkaita vaihtui jatkuvasti. Tosaalta esimerkiksi Jerobean hallitsi 22 vuotta ja Rehabeam 17 vuotta (1.kun.14:19,21). "Mutta Rehabeam ja Jerobeam olivat kaiken aikaa sodassa keskenään" (1.Kun.14:30)

Raamatussa kerrotaan paljon tulevasta rauhan valtakunnasta, kuningaskunnasta, jota Jeesus hallitsee kuningasten kuninkaana ja herrain herrana. (ks. esim. Matt.25:34 sana valtakunta, kuningaskunta, Sak.14:9. Huom. Matt 25 ei käsittele viimeistä tuomiota, se ei ole sama kuin Ilm.20:11-15. Luvussa Matt 25 kerrotaan ahdistuksen ajan lopun ns. kansojen tuomiosta) Kyse tulevassa kuningaskunnassa ei ole vielä Jumalan luoma uusi taivas ja uusi maa (Ilm.21) vaan kyse on tuhatvuotisesta valtakunnasta (Ilm.20), jonka keskuspaikka on Jerusalem. Tästä valtakunnasta evankeliumit puhuvat paljon. Tuhat vuotisen valtakunnan aikana mm. saatana on sidottuna (Ilm.20:2). Se on aikaa jolloin ei ole sotia.

1.Kun.11

"Mitä muuta Salomosta on kerrottavaa, kaikesta, mitä hän teki, ja hänen viisaudestansa, se on kirjoitettuna Salomon historiassa." (1.Kun.11:41,ks. myös 2.Aik.9:29)

Raamatussa on viittauksia myös Raamatun ulkopuolisiin lähteisiin. Raamatussa on kuitenkin kaikki mitä me tarvitsemme. Raamatun ulkopuolisten lähteiden lukemisessa on se vaara, että alamme täyttämään Raamatun tyhjiä kohtia, esimerkiksi jakeiden välejä kaikenlaisilla tarinoilla, jotka eivät sitten olekaan totta. Tällaisia täyttämistarpeita voi ihmiselle tulla esimerkiksi jos hän kovasti haluaa taivuttaa Jumalan Sanaa omaan omaksumaansa oppiin. Meidän tulisi kuitenkin olla nöyriä Jumalan Sanan edessä ja rehellisesti tunnustaa, että emme ymmärrä kaikkea. Viisas  seurakunnan johtaja voi sanoa: en tiedä, mutta Jumala tietää.

1.Kor.13 - Rakkaudesta

Apostoli Paavali osoittaa verrattoman tien: Jumalan rakkauden. Nostan tässä esiin muutaman ajatuksen  epäitsekkäästä rakkaudesta. 

Rakkaus...
"ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii." (1.Kor.13:5-7)

Varmaan kaikki ihmiset joskus ovat kokeneet vääryyttä. Paikallisseurakunnatkaan eivät ole mitään täydellisiä paikkoja vaan myös paikallisseurakunnassa joku sisar tai veli voi kokea, että on tullut  väärin kohdelluksi. Tällöin yksi  reagoimistapa vääryyden kokemiseen on lähteä yhteisöstä pois. Ehkä se auttaakin. Toisaalta maan päällä ei ole täydellistä paikallisseurakuntaa.

Otsikon luku rakkaudesta osoittaa minulle siihen mikä on tärkeintä. Ehkä uskovat yhteisössä voivat ajatella monistakin asioista eri tavalla niin että se voi jopa harmittaa. Kuitenkin Jumalan rakkaus on erimielisyyksiä suurempi ja peittää ne alleen. Jumalan rakkaudessa rakastamme myös eri tavalla ajattelevaa ihmistä.

Jos sinun kristillisessä yhteisössäsi on jotakin eripuraa, voit pyytää pastoria puhumaan Jumalan rakkaudesta.

1.Kun.10

Salomo oli hyvin rikas. "Ja kaikki kuningas Salomon juoma-astiat olivat kultaa, ja kaikki Libanoninmetsä-talon astiat olivat puhdasta kultaa. Hopeata ei siellä ollut, eikä sitä Salomon päivinä pidetty minkään arvoisena." (1.Kun.10:21). En ihmettele, että Salomo seuraavassa luvussa romahti vieraisiin jumaliin.

Näin ohjelman missä täysin vieraille ihmisille tarjottiin rahaa seksuaalisesta kanssakäymisestä. Yllätyin kuinka monet suostuivat heti kun rahapinoa kasvatettiin tarpeeksi. En kuitenkaan usko, että kaikki ovat ostettavissa.

"Uskon kautta kieltäytyi Mooses suureksi tultuaan kantamasta faraon tyttären pojan nimeä. Hän otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa, katsoen "Kristuksen pilkan" suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet; sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti." (Hebr.11:24-26)

Kun tulin uskoon, lopetin lottoamisen, koska olin saanut suurimman mahdollisen aarteen mitä voi olla: Jeesuksen Kristuksen asumaan sydämeeni. Sitä aarretta ei kukaan eikä mikään voi riistää pois.

1.Kun.9

"Kuningas Salomo rakensi myös laivaston Esjon-Geberissä, joka on lähellä Eelatia Kaislameren rannalla Edomin maassa." (1.Kun.9:26)

Punaisen meren pohjoisosassa on kaksi kapeampaa vesistöä, joista idänpuoleinen osoittaa kohti Israelia. Tämän idänpuoleisen vesistön aivan päässä on jossakin paikka jossa Salomo rakennutti yllä olevassa jakeessa kerrotun laivastonsa. Nykykartasta sieltä löytyy sellaiset paikat kuin  Eilat ja Akaba. Punaista merta pitkin pääsi sitten kätevästi Intian valtamerelle ja mihin tahansa. Voisi kuvitella, että myös Salomon laivaston matkoilla tapahtui kaikenlaista (vrt. Hes.27:25-36) 

Uudessa testamentissa kerrotaan Paavalista joka oli haaksirikkoon joutuneessa laivassa (Ap.t.27:27-44) ja Jeesuksesta joka nukkui kovassa myrskyssä veneessä (Matt.8:24). 

"Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen: "Herra, auta, me hukumme". Hän sanoi heille: "Te vähäuskoiset, miksi olette pelkureita?" Silloin hän nousi ja nuhteli tuulia ja järveä, ja tuli aivan tyven." (Matt.8:25-26)

Jeesuksella on valta tyynnyttää tänäkin päivänä kaikki elämäsi myrskyt.

1.Kun.8

Otsikon luvussa tulee hyvin ilmi uskovan toivo Herrassa. Jakeessa 46 sanotaan: "-sillä ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee". Jakeen alla on viitteitä aiheeseen: Sananl.20:9; Saarn.7:21; Room.3:23; 1.Joh.1:8; Jaak.3:2. Sitten toivo esitetään: "mutta jos he sitten menevät itseensä" (jae 47), "ja palajavat sinun tykösi kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan" (jae 48), "niin kuule taivaasta, asuinsijastasi, heidän rukouksensa ja anomisensa, hanki heille oikeus" (jae 49), "ja anna anteeksi-" (jae 50)

Mutta kuinka sitä kääntyä Herran puoleen? Totisesti sekään ei riipu ihmisen kyvyistä, yrityksestä tai vahvuudesta! Jumala kääntää sydämen! Tämä on jotakin. Tässä on armo. "vaan kääntäköön meidän sydämemme puoleensa, niin että aina vaellamme hänen teitänsä" (jae 58). Ja mitä sitten kun sydämemme on käännetty? "Ja antautukaa te ehyin sydämin Herralle Jumalallemme" (jae 61). Tässä seisoo kiitos ja aamen. Jos olemme Herran palvelijoita, niin totisesti kiitos kuuluu yksin Jumalalle.

1.Kun.7

"Ja Herra on täyttänyt sanansa, jonka hän puhui: minä olen noussut isäni Daavidin sijalle ja istun Israelin valtaistuimella, niinkuin Herra puhui, ja minä olen rakentanut temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle." (1.Kun.8:20).

Salomo rakennutti näyttävän ja koristeellisen temppelin (1.Kun.6-7). Jakeissa 1.Kun.8:10-11 sanotaan: "Ja kun papit lähtivät pyhäköstä, täytti pilvi Herran temppelin, niin että papit eivät voineet astua toimittamaan virkaansa pilven tähden; sillä Herran kirkkaus täytti Herran temppelin."

Raamatussa sanotaan,että Jeesukseen uskovan ruumis on Pyhän Hengen temppeli (1.Kor.6:19). 

Vaikka minä olen murtunut - tai ehkä juuri siksi - Sinun kirkkautesi Herra pääsee loistamaan. Se ei riipu mitenkään minusta, sillä minussa itsessäni ei ole yhtään mitään kirkkautta. Ei mitään! Sinä valaiset pimeyteni.

1.Kun.6

""Tälle temppelille, jota sinä rakennat, on käyvä näin: jos sinä vaellat minun säädöksieni mukaan ja noudatat minun oikeuksiani, otat vaarin kaikista minun käskyistäni ja vaellat niiden mukaan, niin minä täytän sinulle sanani, jonka olen puhunut sinun isällesi Daavidille: minä asun israelilaisten keskellä enkä hylkää kansaani Israelia"." (1.Kun.6:12-13)

Sanon asian suoraan: Kristityn ei tule yrittää täyttää Vanhan testamentin lakeja, säädöksiä ja oikeuksia vaan olla Hänessä, yhdessä ja ainoassa, joka on täyttänyt lain: Jeesuksessa Kristuksessa. Onko laki sitten huono? Ei. Laki osoittaa syntiin: huomaamme, että emme mitenkään pysty täyttämään sitä. Huomaamme, että rikomme Jumalan säätämystä vastaan. Tarvitsemme pelastusta. Kaikki tarvitsevat. Kaikki ovat rikkoneet Jumalaa vastaan (ks. Room.3:23, Gal.3:19).

Pelastus on olemassa. Ihminen ei tule vanhurskaaksi lain kautta vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen (ks. Gal.3:11). Tässä on Jumalan ihmeellinen armo, sillä ilman Jumalan armoa meillä ei olisi mitään pääsyä Isän, Jumalan luo. Raamatussa sanotaan: "Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus," (1.Tim.2:5). Tie isän, Jumalan luo käy Jeesuksen Kristuksen kautta (ks. Joh.14:6). "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta..." (Ef.2:8-9).

Rukoillaan:

"Kiitos Jeesus, että voin tässäkin hetkessä kääntyä Isän Jumalan puoleen. Olen rikkonut Isää vastaan niin monin tavoin. En mitenkään voisi ansaita Hänen mielisuosiotaan. Kiitos Isä Jumala, että lähetit Poikasi maailmaan, että Hänen ristin työn kautta minullekin syntiselle on avautunut uskon kautta pääsy Sinun ansaitsemattomaan armoosi. Kiitos Isä Jumala, kiitos Jeesus Kristus, kiitos Pyhä Henki. Kyllä minä uskon, että Sinä Jeesus olet sovittanut minun syntini. Tässä Herra nyt seison edessäsi vapisten ja pyydän, että uudistaisit minut, vahvistaisit askeleeni ja täyttäisit minut. Aamen."

1.Kun.5

"Ja kuningas käski louhia suuria kiviä, kallisarvoisia kiviä, laskeakseen temppelin perustuksen hakatuista kivistä." (1.Kun.5:17).

"Ja kun temppeli rakennettiin, tehtiin se kivistä, jotka tulivat valmiina louhimosta, niin ettei kuulunut vasaran, ei minkään rauta-aseen kalketta temppeliä rakennettaessa." (1.Kun.6:7).

Perustukset ovat tärkeitä - minkä tahansa asian suhteen. Jos ajattelemme vaikka taloa, joka on rakennettu kiviperustukselle, niin sen perustus todennäköisesti kestää. Mutta sekään ei kestä ikuisesti, sillä materiaali jo sekin, on häviävää. Ainoa perustus joka todella kestää on Jeesus Kristus. Raamatussa sanotaankin: "Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus." (1.Kor.3:11). Jeesus perustusta ei horjuta mitkään olosuhteet, tunteet tai itsesyytökset. Jeesus-perustus on Jumalan laskema, se kestää iankaikkisesti.

1.Kun.4

Kuningas Salomosto sanotaan, että hän oli hyvin viisas (1.Kun.4:29). Luvun neljä alussa luetellaan Salomon virkamiehiä. Tietty virkamieskoneistus oli sekin viisautta; Salomo tarvitsi apua ja tukea ympärilleen. 

Yksi tehtävä oli olla kuninkaan ystävä (jae 5). Ehkä sekin oli palkattu tehtävä. Kuninkaan ystävän tehtävistä ei Raamattu paljon kerro, mutta vaikuttaisi, että siihen liittyi erityinen luottamus, lojaalisuus, kuuntelijana oleminen ja ehkäpä neuvominenkin. Ajattelen kuitenkin, että pelkästään neuvonantajan tehtävästä ei ollut kyse. 

Aikaisemmin Raamattu kertoo Huusaista, joka myös oli kuninkaan ystävä (2.Sam.15:37). Huusai meni Daavidin neuvosta vihollisen puolelle ja pystyi harhauttamaan neuvoillaan vihollista (2.Sam.17).

Uuden testamentin puolella Jeesus sanoo: 

"Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä. Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä. En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni." (Joh.15:13-15).

1.Kun.3

Jumala ilmestyi kuningas Salomolle unessa ja sanoi: "Ano, mitä tahdot, että minä sinulle antaisin." (1.Kun.3:5). Salomo anoi kuuliaista sydäntä (jae 9). Herra tykkäsi siitä, mitä Salomo anoi.

"Ja Jumala sanoi hänelle: "Koska sinä anoit tätä etkä anonut itsellesi pitkää ikää, et rikkautta etkä vihamiestesi henkeä, vaan anoit itsellesi ymmärrystä kuullaksesi, mikä oikein on, niin katso, minä teen, niinkuin sanot: katso, minä annan sinulle viisaan ja ymmärtäväisen sydämen, niin ettei sinun vertaistasi ole ollut ennen sinua eikä tule sinun jälkeesi. Ja lisäksi minä annan sinulle, mitä et anonutkaan: sekä rikkautta että kunniaa, niin ettei koko elinaikanasi ole kuningasten joukossa oleva sinun vertaistasi." (1.Kun.3:11-13)

Raamatussa sanotaan: "Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan." (Matt.6:33). Voi kunpa me aina ensimmäisenä kääntyisimme Jumalan puoleen ja etsisimme Hänen tahtoaan! Jumala kyllä sitten antaa meille kaiken mitä tarvitsemme - ja vieläpä yli sen.

1.Kun.2

"Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy. Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille." (Gal.6:9-10).

Otskon luvussa Daavid viimeisissä ohjeissaan pojallensa Salomolle muistutti, että hän osoittaisi laupeutta Barsillain pojille. (ks.1.Kun. 2:7). Barsillain pojat olivat auttaneet Daavidin joukkoja, kun Daavid oli paennut Absalomia.

""Kun Daavid tuli Mahanaimiin, niin Soobi, Naahaan poika, ammonilaisten Rabbasta, ja Maakir, Ammielin poika, Loodebarista, ja gileadilainen Barsillai, Roogelimista, toivat sinne vuoteita, vateja ja saviastioita, nisuja, ohria, jauhoja ja paahdettuja jyviä, papuja, herneitä sekä hunajaa, voita, lampaita ja juustoja ruuaksi Daavidille ja väelle, mikä oli hänen kanssansa; sillä he ajattelivat: "Väki on nälissään, uuvuksissa ja janoissaan erämaassa"." (2.sam.17:27-29)

Laupeuden osoittaminen toiselle on viisasta. Niinkuin pahantekijä löytää pahan edestään, niin myös laupeuden tekijä löytää laupeuden edestään. 

1.Kun.1

"Voi meren rannikon asukkaita, kreettien kansaa!-" (Sef.2:5a, ks. Hes.25:16). Kreetit ja pleetit olivat Daavidin henkivartiostoa, palkkasotureita. Ilmeisesti he olivat Filisteasta tai  Kreetalta. Kreetit ja pleetit olivat mukana kun Daavidin poika Salomo voideltiin kuninkaaksi.

"Niin pappi Saadok, profeetta Naatan ja Benaja, Joojadan poika, sekä kreetit ja pleetit menivät sinne. He panivat Salomon kuningas Daavidin muulin selkään ja saattoivat hänet Giihonille.  Ja pappi Saadok otti öljysarven majasta ja voiteli Salomon. Ja he puhalsivat pasunaan, ja kaikki kansa huusi: "Eläköön kuningas Salomo!"" (1.Kun.1:38-39)

Matteuksen evankeliumin alussa sanotaan, että Jeesus on Daavidin poika (Matt.1:1). Tiesitkö, että Jeesus tulee vielä takaisin, myös ihan  maan päälle asti? Ajattele kuinka valtavaa se on! (ks. Ap.t.1:11, Matt.24:30, Sak.14:4; Ilm.19:11-16, 22:20). Jeesus tulee Kuninkaana ja Messiaana.

2.Sam.24

"Ja Arauna sanoi: "Miksi herrani, kuningas, tulee palvelijansa luo?" Daavid vastasi: "Ostamaan sinulta puimatantereen, rakentaakseni Herralle alttarin, että vitsaus taukoaisi kansasta"." (2.Sam.24:21, ks. jae 24).

Maassa riehui synnin seurauksena vitsaus, kulkutauti. Vitsaus loppui kun Daavid nöyrtyi ja kääntyi Herran puoleen (2.Sam.24:10, 25, ks. myös 2.Aik.7:14).

Huomionarvoista on, että tälle Daavidin ostamalle ja omistamalle maa-alalle (ks. myös 1.Aik.21:25 koko hinta) Daavidin poika Salomo myöhemmin rakennutti temppelin (ks. 2.Aik.3:1). Arauna jakeessa 2.Sam.24:24 on mitä ilmeisimmin sama henkilö kuin Ornan jakeessa 1.Aik.21:24.

2.Sam.23

"Israelin Jumala on sanonut, Israelin kallio on puhunut minulle: 'Joka hallitsee ihmisiä vanhurskaasti, joka hallitsee Jumalan pelossa, hän on niinkuin huomenhohde auringon noustessa pilvettömänä aamuna, kun maa kirkkaassa valossa vihannoi sateen jälkeen'." (2.Sam.23:3-4)

Vanhurskas johtaja tuo valkeutta pimeyteen, iloa siitä, että vihdoinkin oikeus tapahtuu. Valkeus ikään kuin tarttuu, se leviää yhteisössä, luo toivoa ja niin sekasotkut lähtevät purkautumaan yksi toisensa jälkeen. (ks. Ps.97:11, Tuom.5:31)

2.Sam.22

“Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.” (2.Sam.22:29). 

Jeesukseen uskova on kutsuttu pimeydestä ihmeelliseen valkeuteen (1.Piet.2:9). Herra on se, joka vetää ylös suurista vesistä (2.Sam.22:17). Siksi voimme sanoa: ”Herra on minun valkeuteni ja autuuteni” (Ps.27:1).

Huonoinakin päivinä on viisasta tarrata Jeesukseen. Herra on otsikon luvun mukaan kallio, linna, pelastaja, vuori, kilpi, autuuden sarvi, varustus, pakopaikka, lamppu ja vahva turva. Herra on Elävä Jumala!

2.Sam.21

Otsikon luvussa on karmea esimerkki siitä kuinka kuningas Saulin tekojen tähden lävistettiin paaluihin seitsemän hänen jälkeläistään. Luvussa kerrotaan myös Rispasta, kahden paaluihin lävistetyn äidistä, joka otti säkin, levitti sen kalliolle, ja oli paalujen luona kuukausikaupalla. Hän hätisti petolintuja ja muita petoja, jotka olivat ruumiista kiinnostuneita. Siinä hän sitten kävi surutyönsä. 

Raamatussa sanotaan:  "Älköön isiä rangaistako kuolemalla lasten tähden älköönkä lapsia isien tähden; kukin rangaistakoon kuolemalla oman syntinsä tähden." (5.Moos.24:16). Emme voi tietää, oliko teloitetut syyllistyneet murhiin, mutta se ei yhtään vähennä asian karmeutta.

Voimme riemuita Jeesuksen Kristuksen ristintyön tähden. Emme voi mitenkään teoillamme sovittaa omia tai isiemme syntejä. Toki synnin seurauksissa saattaa olla selvitettävää, mutta itse synti on Golgatan ristin puulla sovitettu (1.Joh.2:2) . Hallelujaa! Kiitos sinulle, joka olet vastaan ottanut sovitustyön uskon kautta. Kiitos Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle. Jeesus sanoi ristillä: "Se on täytetty!" (Joh.19:30)

2.Sam.20

Kun Daavidin joukot olivat kukistaneet Daavidin pojan, Absalomin, kapinan (luku 18), syttyi pian uusi kapina (luku 20). Raamatussa sanotaan, että uuden kapinan johtaja oli kelvoton mies. Kyseessä oli Seba, Bikrin poika, benjaminilainen  (ks. 2.Sam.20:1). Kuningas Saul oli myös ollut benjaminilainen; liekö sillä ollut osuutta kapinahenkeen, että Daavid oli Juudasta. Seban kapina päättyi johtajansa kukistumiseen niinkuin kapinat yleensä (ks. 2.Sam.20:21-22).

Uudessa testamentissa sanotaan: "Ja sitten he anoivat kuningasta, ja Jumala antoi heille Saulin, Kiisin pojan, miehen Benjaminin sukukunnasta, neljäksikymmeneksi vuodeksi. Mutta hän pani hänet viralta ja herätti heille kuninkaaksi Daavidin, josta hän myös todisti ja sanoi: 'Minä olen löytänyt Daavidin, Iisain pojan, sydämeni mukaisen miehen, joka on tekevä kaikessa minun tahtoni'. Tämän jälkeläisistä on Jumala lupauksensa mukaan antanut tulla Jeesuksen Israelille Vapahtajaksi," (Ap.t.13:21-23)

Kirjoitusten mukaan Jeesus nousi Juudasta (Hebr.7:14). Jeesus on koko maailman Vapahtaja (Joh.4:42, 1.Joh.4:14). 

2.Sam.19

Daavidia vastaan sotaan noussut poika Absalom oli sotatilanteessa jotenkin jäänyt päästään roikkumaan puuhun (2.Sam.18:9, vrt. 2.Sam.14:26). Aikaisemmin Daavid oli sanonut sotaan lähteville päälliköille kapinoivasta pojastaan: "- 'Pidelkää minulle mieliksi hellävaroen nuorukaista Absalomia'. -"(2.Sam.18:5). Jakeesta 2.Sam.18:14 voimme lukea, kuinka sotapäällikkö Jooab keihästi puussa roikkuvan Absalomin. Sota päättyi ja vihollinen voitettiin, mutta Daavid ei iloinnut koska hän suri poikaansa. "Ja voitto muuttui sinä päivänä suruksi kaikelle kansalle, koska kansa sinä päivänä kuuli sanottavan, että kuningas oli murheissaan poikansa tähden." (2.Sam.19:2). 

Tilanteet tulevat ja menevät nopeasti ja saattavat edellyttää hyvinkin nopeita ratkaisuja. Yllättävissä tilanteissa kristityn tulisi toimia Herran tahdon mukaisesti eikä huidella oman päänsä mukaan. Tämä on sellainen asia, mihin tarvitaan ilman muuta Jumalaa. Että siis hädässä emme toimi lihassa vaan Hengessä. "Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." (ps.50:15)

2.Sam.18

Daavidn poika Absalom kuoli sodassa isänsä joukkoja vastaan. Vaikka Absalom oli noussut avoimeen kapinaan isäänsä vastaan, niin kuitenkin hän oli edelleen isänsä poika. Daavid järkyttyi poikansa kuolemasta. "Kuningas tuli kovin järkytetyksi, nousi portin päällä olevaan yläsaliin ja itki. Ja mennessänsä hän huusi näin: "Poikani Absalom, minun poikani, oma poikani Absalom! Jospa minä olisin kuollut sinun sijastasi! Absalom, poikani, oma poikani!"" (2.Sam.18:33).

Näen langenneen Jeesukseen uskovan syntisen, joka on käynyt Taivaallista Isäänsä vastaan maailman melskeissä kuin tuhlaajapoika. Kapinoija kaikesta huolimatta on Isänsä lapsi. Jeesus kuoli kapinoivankin edestä (ks. 1.Kor.15:3-9). Nyt Jeesus elää, jotta tuhlaajapoika voisi tulla takaisin Isänsä yhteyteen ja kokea iloa, rauhaa ja rakkautta.

2.Sam.17

Ahitofel oli Daavidin neuvonantaja, joka meni Daavidin vastustajaksi nousseen pojan, Absalomin,  puolelle. "Ja kun Daavidille kerrottiin, että myös Ahitofel oli salaliittolaisten joukossa Absalomin puolella, sanoi Daavid: "Herra, käännä Ahitofelin neuvo hulluudeksi"." (2.Sam.15:31)

Absalom ei toteuttanut Ahitofelin neuvoa Daavidin surmaamiseksi. vaan Huusain, joka  oli Absalomin riveissä Daavidin toiveesta tekemässä Ahitofelin neuvoa tyhjäksi (2.Sam.15:34, ks.2.Sam.17:6-13). "Silloin sanoivat Absalom ja kaikki Israelin miehet: "Arkilaisen Huusain neuvo on parempi kuin Ahitofelin neuvo". Sillä Herra oli säätänyt sen näin, tehdäkseen tyhjäksi Ahitofelin hyvän neuvon, että Herra saattaisi Absalomin onnettomuuteen." (2.Sam.17:14).  "Mutta kun Ahitofel näki, ettei hänen neuvoansa noudatettu, satuloi hän aasinsa, nousi ja lähti kotiinsa omaan kaupunkiinsa, ja kun hän oli toimittanut talonsa, hirttäytyi hän; niin hän kuoli, ja hänet haudattiin isänsä hautaan." (2.Sam.17:23). 

Kenen puolella sinä seisot? Raamatussa sanotaan: "Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?" (Room.8:31). Jumalan puolella Jeesuksessa Kristuksessa seisova (ks. Room.5:2) on voittajan puolella ja kulkee voittosaatossa (ks. 2.Kor.2:14). Jumala ei anna niin kuin maailma antaa. "Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö." (Joh.14:27).

2.Sam.16

Daavidin poika Absalom oli noussut kapinaan ja aikoi kuninkaaksi isänsä paikalle. Daavid väistyi Jerusalemista välttääkseen verenvuodatuksen (2.Sam.15:14).

"Kun Daavid oli kulkenut vähän matkaa vuoren laelta, tuli häntä vastaan Siiba, Mefibosetin palvelija, mukanaan satuloitu aasipari, jonka selässä oli kaksisataa leipää, sata rusinakakkua, sata hedelmää ja leili viiniä. Niin kuningas sanoi Siiballe: "Mitä sinä näillä teet?" Siiba vastasi: "Aasit ovat kuninkaan perheelle ratsastettaviksi, leipä ja hedelmät palvelijoille syötäviksi ja viini uupuneiden juotavaksi erämaassa". Kuningas sanoi: "Mutta missä sinun herrasi poika on?" Siiba vastasi kuninkaalle: "Hän jäi Jerusalemiin; sillä hän ajatteli: 'Nyt Israelin heimo antaa minulle takaisin isäni kuninkuuden'"." (2.Sam.16:1-3)

Siiban mukaan Mefiboset oli jäänyt Jerusalemiin saadakseen takaisin isänsä kuninkuuden. Myöhemmin Mefiboset kertoi asiasta aivan eri tavalla: 

"Mefiboset, Saulin pojanpoika, oli myös tullut kuningasta vastaan. Hän ei ollut siistinyt jalkojansa, ei siistinyt partaansa eikä pesettänyt vaatteitansa siitä päivästä, jona kuningas lähti, siihen päivään asti, jona hän rauhassa tuli takaisin. Kun hän nyt tuli Jerusalemista kuningasta vastaan, sanoi kuningas hänelle: "Miksi sinä et tullut minun kanssani, Mefiboset?" Hän vastasi: "Herrani, kuningas, palvelijani petti minut. Sillä sinun palvelijasi sanoi hänelle: 'Satuloi minun aasini, ratsastaakseni sillä ja mennäkseni kuninkaan kanssa' -sillä palvelijasihan on ontuva- mutta hän on panetellut palvelijaasi herralle kuninkaalle. Herrani, kuningas, on kuitenkin niinkuin Jumalan enkeli; tee siis, mitä hyväksi näet." (2.Sam.19:24-27). 

Ota siitä nyt selvää kumpi oli oikeassa, Siiba vai Mefiboset! Mutta miksi he vänkäsivät toisiaan vastaan? Kyse oli mitä ilmeisemmin - mistäs muustakaan kuin - omaisuudesta. (ks. 2.Sam.9:9; 16:4; 19:29)

2.Sam.15

Daavidin poika Absalom teki kapinan ja aikoi kuninkaaksi. Hän oli jo pitkään taivutellut israelilaisia puolelleen ja onnistunut siinä (2.Sam.15:2-6). "Niin tultiin Daavidin luo ja ilmoitettiin: "Israelin miesten sydämet ovat kääntyneet Absalomin puolelle"." (2.Sam.15:13). "Silloin Daavid sanoi kaikille palvelijoillensa, jotka olivat hänen luonaan Jerusalemissa: "Nouskaa, paetkaamme, sillä meillä ei ole muuta pelastusta Absalomin käsistä. Lähtekää kiiruusti, ettei hän äkkiä saavuttaisi meitä ja saattaisi onnettomuutta meille ja surmaisi kaupungin asukkaita miekan terällä."" (2.Sam.15:14).

Vaikeissa tilanteissa tulee ilmi palvelijan uskollisuus. Pysyykö uskollisuus vähemmistöasemassakin, ulos ajettuina aroilla ja vuorilla? Uskolliset palvelijat jäivät Daavidin rinnalle (2.Sam.15:15,21). Oletko sinä uskollinen Herran palvelija, etkä anna ihmisten puheiden tai esimerkiksi taloudellisen etusi määrittää sitä kenen puolella seisot?

2.Sam.14

Psalmissa sanotaan: "Muista, kuinka lyhyt minun elämäni on, kuinka katoavaisiksi sinä olet luonut kaikki ihmislapset." (Ps.89.48). Otsikon luvussa sanotaan: "Mehän kuolemme ja olemme niinkuin maahan kaadettu vesi, jota ei voi koota takaisin. Mutta Jumala ei ota pois elämää, vaan sitä hän ajattelee, ettei vain hyljätty joutuisi hänestä erotetuksi." Jälkimmäisessä jakeessa viitataan Daavidin poikaan, Absalomiin, joka ei voinut tulla vuosiin isänsä eteen tekemänsä verikoston (2.Sam.13:28-29) tähden. Lopulta yhteys isään kuitenkin palautui - toisaalta katkeruus oli ottanut jo sijaa Absalomin elämässä (2.Sam.15).

Ihmiselämä on lyhyt. On tärkeää, että elämme elämämme Jumalan Sanan totuudessa. Yksi aikamme ilmiö on väärinymmärtäminen. Se on lisääntynyt. Uudet ideologiat ovat tuoneet uusia käsitteitä kielemme käyttöön, ja toisaalta vanhoja käsitteitä on valjastettu uusien aatteiden lippulaivoiksi; käsitteet ovat saaneet uusia merkityspainotuksia ihmisten ajatuksissa. Raamatustakin on otettu esimerkkejä ja tunnuksia,  irroitettu asiayhteydestään ja valjastettu jumalattomaan toimintaan. Saatamme olla tilanteessa hämmentyneitä. Mutta tiedätkö mitä? Vanhan kirkko-Raamatun lukeminen on paljon hedelmällisempää kuin anti-kristillisten aatteiden, puolueellisiksi muuttuneiden uutisten tai median seuraaminen. Väärään ei kannata panostaa vaan oikeaan. Mitään kalliimpaa ei ole kuin Jumalan Sana ja Jeesuksen Kristuksen sisällinen tunteminen. Tuorein ja paras uutinen löytyy Raamatusta.

"Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." (Joh.14:6)

2.Sam.13

"Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman." (Jaak.1:14-15)

Daavin poika Amnon himoitsi sisarpuoltaan Taamaria. "Ja Amnon tuli aivan sairaaksi tuskasta sisarensa Taamarin tähden; sillä kun tämä oli neitsyt, näytti Amnonista mahdottomalta tehdä hänelle mitään." (2.Sam. 13:2). Amnon tekeytyi sairaaksi ja sai Taamarin hoitamaan itseään. Kun Taamar tuli Amnonin "sairashuoneeseen" raiskasi Amnon sisarpuolensa. "Mutta sitten valtasi Amnonin ylen suuri vastenmielisyys häntä kohtaan: vastenmielisyys häntä kohtaan oli suurempi kuin rakkaus, jolla hän oli häntä rakastanut. Ja Amnon sanoi hänelle: "Nouse, mene tiehesi"." (2.Sam.13:15). 

Amnonin rakkaus oli himoa. Kun himo tuli tyydytetyksi, otti vastenmielisyys vallan. "Nouse, mene tiehesi".

Rakas lukija, ihminen on tällainen kuin Amnon. Ilman Jeesusta ihminen ja koko maailma ovat hukassa. Ilman Jeesusta perversioista tehdään hyveitä ja luonnottomuudesta luonnollista. Miksi? Koska synti haluaa aina enemmän. Koska Jumalan päävastustaja saatana haluaa niin; sillä on hallintavalta jumalattomien ihmisten sydämissä. Onkin erityisen tärkeää, että ihminen ottaa uskon kautta Jeesuksen vastaan, kirkkauden Herran asumaan sydämeensä (ks. Ef.3:17). 

2.Sam.12

Jumala puhui Naatanin kautta Daavidille: "Miksi sinä olet pitänyt halpana Herran sanan ja tehnyt sitä, mikä on pahaa hänen silmissään? Heettiläisen Uurian sinä olet surmannut miekalla, olet tappanut hänet ammonilaisten miekalla, ja hänen vaimonsa sinä olet ottanut vaimoksesi." (2.Sam.12:9). Daavid ymmärsi rikoksensa. "Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan." (ks. 2.Sam.12:13).

Psalmis 51 on langenneen Daavidin virsi. "Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni." (Ps.51:3-4). "Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin." (Ps.51:9). "Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki." (Ps.51:12).

Lankeamisensa jälkeen Daavid kärsi kokonaisvaltaisesti eikä voinut kokea iloa (ks, Ps.51; 2.Sam.12:11,14,19; 16:22). Daavid sai anteeksi, mutta tehtyä ei saanut tekemättömäksi. Sama se on tänä päivänä. Jeesukseen uskova saa anteeksi lankeamisensa Jeesuksen ristin työn tähden, mutta anteeksi anto ei poista teon mahdollisten seurauksien hoitamista. Jeesuksen kanssa seurauksista kyllä selviää, vaikka se veisikin oman aikansa.

2.Sam.11

Daavid tiesi, että Batseba oli heettiläisen Uurian vaimo. Silti Daavid haetutti Batseban luokseen ja makasi hänen kanssaan. (2.Sam.11:3-4). Vieläpä Daavid järjesteli asiat niin, että Batseban mies Uuria joutuisi sodassa kiivaimpaan taisteluun ja kuolisi. Ja näin tapahtui. Profeetta Naatan puhui Herran Sanana, että näin Daavid oli surmaaja (2.Sam.11:15;12:9). 

Raamattu on kirja, joka ei peittele suurmiestenkään lankeamisia. Daavidkin, monin tavoin lahjakas kuningas, sortui ja teki pahaa Herran silmissä. Se, missä Daavid tämän karmeuden jälkeen teki oikein, oli se, että hän tiedosti tekonsa ja katui. Hän tunnusti tehneensä syntiä Herraa vastaan. Raamattu kertoo, että  Daavid sai anteeksi, mutta menetti syntyneen lapsen (ks. 2.Sam.12:13-14).

2.Sam.10

Daavid lähetti palvelijoitaan lohduttamaan kuningas Haanunia hänen isänsä kuoleman johdosta. Ammonilaisten päämiehet sanoivat Haanunille: "Luuletko sinä, että Daavid tahtoo kunnioittaa sinun isääsi, kun hän lähettää lohduttajia sinun luoksesi? Varmasti on Daavid lähettänyt palvelijansa sinun luoksesi tutkimaan kaupunkia ja vakoilemaan ja hävittämään sitä." (2.Sam.10:3). Kuningas Haanun kuunteli päämiehiä ja lähetti Daavidin palvelijat häpäistyinä takaisin (2.Sam.10:4). Daavid vihastui kun syyttömät tuomittiin. Ammonilaiset näkivät Daavidin vihan ja varustautuivat sotaan. Asetelma sotaan oli valmis.

Mikä tässä tilanteessa meni pieleen? Kyllä kai kuninkaan tuli omia päämiehiään kuunnella. Ongelma oli siinä, että päämiehet esittivät jotakin mikä ei ollut totta. He panivat painonsa olettamuuksiin vailla näyttöä. 

Uskon elämä ei ole olettamusten varassa vaan Jumalan varassa. "Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia." (Room.8:16).

2.Sam.9

Kuningas Saulin poika Joonatan oli tehnyt liiton Daavidin kanssa: ""Ethän koskaan kiellä laupeuttasi minun suvultani, et silloinkaan, kun Herra hävittää Daavidin vihamiehet kaikki tyynni maan päältä?" Niin Joonatan teki liiton Daavidin suvun kanssa. Ja Herra vaati koston Daavidin vihamiehiltä." (1.Sam.20:15-16). 

Luvussa 2.Sam.9 Daavid kysyi: "-Onko Saulin suvusta enää jäljellä ketään, jolle minä voisin tehdä laupeuden Joonatanin tähden?" (2.Sam.9:1). Löytyi molemmista jaloistaan ontuva Joonatanin poika Mefiboset, jolle Daavid teki laupeuden (ks. 2.Sam.9:9-10).

Kuningas Daavid muisti liiton, jonka oli tehnyt Joonatanin kanssa ja halusi toteuttaa lupauksen laupeudesta.  

En tiedä, miten sinä olet kokenut ihmisten tekemät lupaukset. Pitävätkö ne? Pitämättömyys johtaa usein pettymykseen ja jatkossa on hiukan vaikeampi luottaa siihen ihmiseen, joka petti lupaukset. Ehkäpä jopa ei enää ole halua olla missään tekemisissä kyseisen ihmisen kanssa. Toki voihan joskus olla niinkin, että luvatun asian unohtaa. On kuitenkin yksi, joka ei petä lupauksiaan. Hänen nimensä on Jumala. Kun ihminen pettää, on hyvä tarrata tiukemmin Häneen joka ei koskaan ole pettänyt eikä koskaan tule pettämään.   

2.Sam.8

Herra oli sanonut Daavidille, että Hän antaa Daavidin päästä rauhaan kaikista vihollisista (ks. 2.Sam.7:11). Luvussa kahdeksan kuvataan Daavidin voittoja mm. filistealaiista, Mooabista ja aramilaisita.  "Ja Daavid hallitsi koko Israelia, ja Daavid teki kaikelle kansallensa sitä, mikä oikeus ja vanhurskaus on." (2.Sam.8:15).

Jeesus antaa sinunkin, Jeesukseen uskova, päästä rauhaan vihollisista. Maailma vihaa Jeesusta ja samalla uskovaa, mutta Jeesuksessa on rauha. Raamatussa sanotaan: "Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa." (Joh.15:19). "Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman." (Joh.16:33).

Maailma menee menojaan. Mutta kiitos Jumalalle, tänäkin päivänä tuhannet ihmiset ottavat uskon kautta Jeesuksen vastaan sydämeensä asumaan. Jeesus, jossa on kaikki täyteys, muuttaa likaisen sydämen. (ks. Ef.3:17, Kol.2:9)

2.Sam.7

Daavid asui setripuisessa linnassa. Hän sanoi profeetta Naatanille: "-"Katso, minä asun setripuisessa linnassa, mutta Jumalan arkki asuu telttakankaan suojassa" (2.Sam.7:2). Naatanille tuli Herran Sana, että Daavidin jälkeläinen tulisi rakentamaan huoneen Herran nimelle (2.Sam.7:12-13). Daavidin poika Salomo rakensi temppelin; rakentaminen kesti seitsemän vuotta (1.Kun.6:38).

Huomaan ajattelevani tämän päivän seurakuntaa. On tärkeää, että seurakunnalla on paikka, jonne kokoonnutaan ylistämään yhdessä Jumalaa, rukoilemaan, ja rakentumaan Sanasta ja yhdessä olosta. Seurakuntalaiset tarvitsevat yhteyttä toinen toisiinsa. Ei paikan tarvitse olla komea eikä sitä tarvitse omistaa, mutta että on erillinen paikka minne mennä - se on hyvä. Oikeasti ei paljoa tarvita. Tarvitaan vain joukko ihmisiä ja Kristuksen Sana. Kaikki muu muodostuu uomaansa ajan kanssa. 

2.Sam.6

Herran liiton arkkia tuotiin riemuiten Jerusalemiin. "Ja Daavid hyppi kaikin voimin Herran edessä, ja Daavid oli puettu pellavakasukkaan." (2.Sam.6:14).

"Kun Herran arkki tuli Daavidin kaupunkiin, katseli Miikal, Saulin tytär, ikkunasta; ja nähdessään kuningas Daavidin karkeloivan ja hyppivän Herran edessä halveksi hän häntä sydämessänsä." (2.Sam.6:16). "-Kuinka arvokkaana onkaan Israelin kuningas nyt esiintynyt, kun on tänä päivänä paljastanut itsensä palvelijainsa palvelijattarien silmien edessä, niinkuin kevytmielinen ihminen paljastautuu!"(2.Sam.6:20).

En oikein tiedä oliko Miikalin, Daavidin vaimon, Daavidia kohtaan osoittaman halveksunnan syy ainoastaan Daavidin estoton riemuitseminen ja vaatetus - vai oliko taustalla  jotakin muuta. Raamattu kyllä sanoo, että Miikal rakasti Daavidia (1.Sam.18:20). Mutta tosiasia on, että  Saul oli antanut Daavidin vaimon Miikalin Paltille, joka mitä ilmeisimmin rakasti Miikalia (1.Sam.25:44, 2.Sam.3:14-16). Kun sitten Miikal palautettiin Daavidille, Miikal oli yksi vaimo muiden joukossa. 

Nämä jakeet herättävät ajatuksia paitsi Miikalin elämästä, myös olemisesta Herran edessä. Daavid karkeloi Herran edessä, ei ihmisten (ks. 2.Sam.6:21).

2.Sam.5

"Ja kun kuulet astunnan kahinan balsamipuiden latvoista, niin ryntää nopeasti, sillä silloin Herra on käynyt sinun edelläsi tuhotakseen filistealaisten leirin." (2.Sam.5:24)

Daavid kysyi Herralta kuinka menetellä sodassa filistealaisia vastaan. Herra antoi tarkat ohjeet. Lähtömerkki hyökkäykseen oli askelten kahinan ääni balsamipuiden latvoissa. 

Tämä jae kehottaa herkkyyteen Jumalan äänen kuulemisessa. Jumala on luonut korvat. Eikö Hän puhuisi myös kuultavin äänin?

2.Sam.4

Daavid sanoi: "-Niin totta kuin Herra elää, joka on vapahtanut minut kaikesta hädästä:-" (ks. 2.Sam.4:9).

Kun sinä Jeesukseen uskova rakas veli tai sisar katsot elämääsi taaksepäin, eikö olekin Herra vapahtanut sinut monista, ellei peräti kaikista, kiperistä ja ahdistavista tilanteista, niin että nyt voit todeta, että ne ovat olleet ja menneet? Ja jos joku hätä on parhaillaan päälläsi, tiedät itsekin, että se ei tule kestämään ikuisesti vaan Herra tulee sinut siitä päästämään. Sama koskee myös tulevaisuutta. Kun Herra on auttanut tähän asti kenties jo vuosikymmenet, kyllä hän auttaa omaansa loppuun asti. 

Toki monet tulevaisuuden asiat saattavat jännittää ja ahdistaa. Ajattelen, että ei kuitenkaan kannata keskittyä niihin asioihin jotka voivat mennä pieleen vaan itse hoidettavaan asiaan - eikä sitäkään tarvitse vatvoa viikko tolkulla etukäteen. "-Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." (Matt.6:34) 

2.Sam.3

"Kun Abner tuli takaisin Hebroniin, vei Jooab hänet syrjään porttiholvin keskelle, muka puhutellakseen häntä kahden kesken, ja pisti häntä siellä vatsaan, niin että hän kuoli-hänen veljensä Asaelin veren kostoksi." (2.Sam.3:27, ks myös 2.Sam.2:19-23). 

Kun yksi tappaa yhden ja kostoksi toinen tappaa toisen, niin onko siinä tuloksena rauha? Ei ole. Kostonkierre ja sukupolvien vihanpito voi jatkua satoja, jopa tuhansia vuosia. 

Raamatussa kehotetaan pyrkimään rauhaan kaikkien kanssa (Hebr.12:14, Room.12:18). Efesolaiskirjeessä kerrotaan, että Jeesus Kristus on purkanut erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden (ks. Ef.2:13-15). Silti uskovienkin kesken voi olla jos jonkinlaista vihanpitoa. Se on kyllä tarpeetonta, ikävää ja turhaa. Kristuksessa entiset viholliset saavat täyden oikeuden olla rakkaita ystäviä ja veljiä ja sisaruksia riippumatta siitä mitä ennen on tapahtunut. Toki asian kirkastuminen tarvitsee Jumalan kosketusta: Että voi katsoa ympärilleen Jumalan silmin ja nähdä "vihollisessa" rakkaan ihmisen, joille voi antaa anteeksi ennen kuin anteeksi pyydetään.

2.Sam.2

Luvussa kaksi Daavid voidellaan Juudan kuninkaaksi. Se oli Daavidin toinen voitelu, sillä Samuel oli jo voidellut Daavidin aikaisemmin (ks. 1.Sam.16:13). Myöhemmin kun Daavidista tuli koko Israelin kuningas, hänet voideltiin kolmannen kerran (2.Sam.5). Mutta ennen kuin Daavidista tuli koko Israelin kuningas, Israelin kuninkaana oli Saulin poika Iisboset. "Saulin poika Iisboset oli neljänkymmenen vuoden vanha tullessaan Israelin kuninkaaksi ja hallitsi kaksi vuotta. Ainoastaan Juudan heimo seurasi Daavidia." (2.Sam.2:10). 

Iisbosetista ei kerrota muualla kuin toisessa Samuelin kirjassa. Tai oikeastaan hiukan kerrotaan, sillä ilmeisesti hänen nimensä oli ennen Esbaal (1.Aik.8:33, 9:39). Kumpikaan nimi ei ole kovin kunniakas. Esbaal viittaa epäjumalan palvontaan (baalin mies) ja Iisboset tarkoittaa 'häpeän mies'. Vertailun vuoksi Vapahtajamme Jeesuksen nimi (Jeshua) juontuu sanasta pelastus (Jeshuah). Raamatussa sanotaan Jeesuksesta: "Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman." (Ap.t.4:12)

2.Sam.1

Kuningas Saul ja hänen kolme poikaansa olivat kuolleet sodassa filistealaisia vastaan. Kun Daavid kuuli asiasta, repäisi hän, ja hänen väkensä, vaatteensa. "Ja he pitivät valittajaisia ja itkivät ja paastosivat iltaan asti Saulin ja hänen poikansa Joonatanin tähden ja Herran kansan tähden ja Israelin heimon tähden, koska he olivat kaatuneet miekkaan." (2.Sam.1:12).

Daavid viritti itkuvirren, jossa sanotaan: "Kuinka ovat sankarit taistelussa kaatuneet!-" (ks.2.Sam.1:19,25,27). 

Niin todellakin, sankaritkin kuolevat.  "Ihminen on kuin tuulen henkäys, hänen päivänsä niinkuin pakeneva varjo." (Ps.144:4). Ihmiselämä on lyhyt. Kuoremme rapistuu. Mutta oletko koskaan ajatellut, että Jumalan sinuun laittama henki ei vanhene! Jumala on laittanut sinun sydämeesi iankaikkisuuden (Saarn.3:11). Haluathan sinäkin viettää iankaikkisuuden siellä, missä näemme rakkaan Jeesuksen ja kaikki ne sukulaiset, jotka Jeesus on pelastanut?