3.Moos.3

”Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.” (1.Moos.9:4). ”kuka ikinä Israelin heimosta tai muukalaisista, jotka asuvat teidän keskellänne, syö verta, mitä tahansa, sitä ihmistä vastaan, joka verta syö, minä käännän kasvoni ja hävitän hänet kansastansa.” (3.Moos.17:10, ks. myös Ap.t.15:20).

Yli 20 vuotta sitten olin mototaxin kyydissä Etelä-Amerikassa Perussa. Olin matkalla tutustumaan paikalliseen teurastamoon. Olin piakkoin menossa naimisiin ja minulle oli paikallisen uskomuksen nojalla suositeltu, että minun tulisi käyntini aikana juoda mustan härän verta. Vierailun aikana teurastamoon ei onnekseni tullut yhtään mustaa härkää, joten vältyin tilanteelta. 

Esimerkkini kaltainen veren juonti Raamatun valossa olisi kyllä ollut kauhistus. Ajattelen, että eläimen veren juonti olisi ollut myös epäterveellistä ja suorastaan ällöttävää. 

Jotkut Raamatun Vanhan testamentin käskyt ja ohjeet saattavat tähän päiväämme sovellettuina tuntua kaukaisilta - ajatellen esimerkiksi verilettujen tai mustan makkaran syöntiä joiden valmistuksessa on käytetty verta. Onko niiden syönti huono juttu? En silti sivuuttaisi Raamatun paikkoja noin vain, vaan kysyisin ensin Jumalalta, mitä Hän haluaa puhua Sanansa kautta. Ja tässä hetkessä Hän kehottaa, että olisi hyvä jatkaa omantunnon tutkimista Raamatun valossa.

3.Moos.2

 Luvussa 2 annetaan ohjeet eri tavalla valmistetuista vapaaehtoisista ruokauhreista. ”Jos joku tahtoo tuoda Herralle...”. (jae 1). Uhreja voitiin valmistaa mm. paistamalla uunissa, leivinlevyllä, pannussa tai paahtamalla tulessa. Kyllä Mooseksen aikana ruokaa osattiin tehdä! ”Mutta jos tahdot tuoda ruokauhrilahjan uunissa paistetusta, olkoon uhrinasi lestyistä jauhoista valmistetut, öljyyn leivotut happamattomat kakut tai öljyllä voidellut happamattomat ohukaiset.” (jae 4). 

Tänä päivänä ei ole mitään tarvetta, eikä mitään hyötyä, uhrata ruokauhreja. Mitä me niillä antaisimme Jumalalle? Sillä Jeesus Kristus, Jumalan Poika, oli kertakaikkinen täydellinen uhri Jumalalle Golgatan ristillä, minun ja sinun edestä. Siihen ei voi lisätä yhtään mitään, ei kakun palaakaan, oli se sitten kuinka happamaton tahansa. Jos haluamme uhrata Jumalallemme tänä päivänä, on uhrimme huultemme hedelmä, kiitos (Hebr.13:15).

3.Moos.1

Kolmannen Mooseksen kirjan ensimmäinen luku käsittelee polttouhrilakia. Siinä on eritelty tilanteet, joissa polttouhri on raavas (urossonni), pikkukarjasta (lammas tai vuohi) tai lintu (metsäkyyhkysiä tai kyyhkysenpoikia). Raavaasta sanotaan, että tuli tuoda virheetön urospuoli ilmestysmajan ovelle. ”Ja hän laskekoon kätensä polttouhriteuraan pään päälle; niin se on oleva otollinen ja tuottava hänelle sovituksen.” (jae 4).

Raavaspolttouhri poltettiin kokonaan. ”Ja papit, Aaronin pojat, asettakoot kappaleet ynnä pään ja rasvan halkojen päälle, jotka ovat tulessa alttarilla. Mutta sisälmykset ja jalat hän pesköön vedessä, ja pappi polttakoon kaiken alttarilla; se on polttouhri, suloisesti tuoksuva uhri Herralle.” (jakeet 8-9).

Raamatussa sanotaan: ”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.” (Room.12:1). Jumalalle annetaan itsemme kokonaan, kaikkinensa. Myös vapaa tahtomme annetaan Herralle, jotta tahtoisimme oikeita asioita.

2.Moos.40

 ”Ja niin valmistui koko työ: asumus, ilmestysmaja. Ja israelilaiset tekivät kaiken, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut; niin he tekivät.” (2.Moos.39:32). ”Ja Mooses katseli kaikkea työtä, ja katso, he olivat tehneet sen niin, kuin Herra oli käskenyt; niin he olivat tehneet. Silloin Mooses siunasi heidät.” (2.Moos.39:43).

Enää oli jäljellä ilmestysmajan pystyttäminen. Sen Mooses teki niin kuin Herra oli häntä käskenyt. Luvussa 40 mainitaan kahdeksan kertaa, että Mooses oli tehnyt niinkuin Herra oli käskenyt.

Kuinka tärkeää onkaan tehdä niinkuin Herra käskee! Silloin asiat menevät oikein ja vieläpä siitä saa siunauksen. Joskus mieleemme saattaa tulla halu ikäänkuin ohjeistaa Jumalaa; Katsomme olosuhteita ja napisemme: miksi näin painavia tavaroita sinä Herra annat kannettavaksi erämaassa? Emme kai jotenkin näe, että Jumalan kansa tekee yhteistyötä. ”Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain.” (Gal.6:2, ks. myös Room. 12:15).

2.Moos.39

”Ja viitan helmaan tehtiin granaattiomenia punasinisistä, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista kerratuista langoista. Sitten tehtiin tiukuja puhtaasta kullasta, ja nämä tiuvut kiinnitettiin granaattiomenien väliin viitan helmaan ympärinsä, granaattiomenien väliin: vuorotellen tiuku ja granaattiomena viitan helmaan ympärinsä, käytettäviksi virantoimituksessa, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut.” (jakeet 24-26).

Luvussa 28 sanottiin kasukan viitasta ja sen helman tiu’uista: ”Ja Aaron pitäköön sen yllään toimittaessaan virkaansa, niin että kuuluu, kun hän menee pyhäkköön Herran eteen ja tulee sieltä ulos, ettei hän kuolisi.” (2.Moos.28:35).

Kaikkein Pyhimpään sai mennä vain ylimmäinen pappi kerran vuodessa (Hebr.9:7). Mitä jos ylimmäinen pappi olisi kuollut siellä? Kiinnitettiinkö ylimmäiseen pappiin köysi jonka toinen pää oli Pyhä-huoneessa; sellaisesta ei Raamattu kerro. Mutta Raamattu kertoo kyllä, että Jumala voi estää ihmistä kuolemasta (ks.Ilm.9:6).

2.Moos.38

Ilmestysmaja kaikkine tarvekaluineen oli kannettava kokonaisuus. Sen rakentamisessa oli otettu huomioon siirrettävyys. Kuitenkin metallia oli käytetty valtavat määrät. Vaikka painojärjestelmiä oli Vanhan testamentin aikana todennäköisesti erilaisia ja painomittojen paino saattoi vaihdella (vrt. 1.Moos.23:15, 2.Moos.30:24, 2.Sam.14:26), niin joka tapauksessa kyseessä oli tuhansia kiloja metalleja.

”Näin sanoo Herra: Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkojeni astinlauta. Mikä olisi huone, jonka te minulle rakentaisitte, mikä paikka olisi minun leposijani?” (Jes.66:1). 

Tiirailkoot turistit kameran läpi kaikessa rauhassa kirkkojen kultakoukeroita. Jumala ei sellaista ulkoista loistoa kaipaa. Jumala katsoo sen puoleen, ”joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.” (Jes.66:2). Pöyhkeä ihminenkin näyttää suuren kirkon oven edessä pieneltä. Mutta nöyrtyykö syntisen ihmisen sydän ulkoisen prameuden ja mahtipontisten elementtien edessä? 

2.Moos.37

Luvussa 37 tehtiin ilmestysmajan varusteita: liitonarkki, näkyleipäpöytä, seitsenhaarainen lamppu ja suitsutusalttari. Suitsutusalttari oli suitsutuksen polttamista varten. ”Ja hän teki pyhän voiteluöljyn ja puhtaan, hyvänhajuisen suitsukkeen, jollaista voiteensekoittaja valmistaa.” (jae 29). Luvussa 30 kerrotaan, että pyhän voiteluöljyn valmistuksessa käytettiin mirhaa, kanelia, kalmoruokoa, kassiaa ja öljypuun öljyä. Suitsukkeessa käytettiin mm. hajupihkaa, simpukankuorta, tuoksukumia ja puhdasta suitsuketta. (30:22-38).  Sekä suitsuke että pyhä voiteluöljy tuoksuivat hyviltä. Pyhän voiteluöljyn käytöstä kerrotaan jakeissa 30: 23-33.

Kun Jeesus-lapsi syntyi kirjoitusten mukaisesti Juudan Beetlehemissä, itämaan tietäjät tulivat kumartamaan Häntä. ”Niin he menivät huoneeseen ja näkivät lapsen ynnä Marian, hänen äitinsä. Ja he lankesivat maahan ja kumarsivat häntä, avasivat aarteensa ja antoivat hänelle lahjoja: kultaa ja suitsuketta ja mirhaa.” (Matt.2:11) 

Raamatussa sanotaan, että Jeesukseen uskova on Kristuksen tuoksu Jumalalle (2.Kor.2:15).

2.Moos.36

Luvussa 26 Jumala antoi ohjeet asumuksensa, telttamajan tekemiseksi. Luvussa 36 annettuja ohjeita käytännössä toteutettiin tekemällä telttamajan osia. Lukija voi ikään kuin seurata luvussa 36, menikö kaikki oikein. Minä kyllä putosin kelkasta aika pian. Huomioni kuitenkin kiinnittyi tehtävään esirippuun. Siitä sanottiin: ”Vielä tehtiin esirippu punasinisistä, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista ja kerratuista valkoisista pellavalangoista; ja siihen tehtiin taidokkaasti kudottuja kerubeja.” (jae 35).

Miksi minua kiinnostaa esirippu, joka jakoi asumuksen tilan eri osiin, Pyhään ja Kaikkein Pyhimpään? Koska Uuden testamentin puolella puhutaan temppelin esiripusta joka repesi, kun Jeesus oli ristiinnaulittuna. ”Ja temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti.” (Mark. 15:38). Raamatussa sanotaan myös: ”Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta,” (Hebr.10:19-20).

Jeesus vuodatti veren Golgatan ristillä. Ja se armoistuin on siellä Kaikkein Pyhimmässä, jonne siis Hän, Jeesus, avasi tien ristillä (ks. Hebr.4:16). Armoon on pääsy Jeesuksen veren kautta. 

Tämä ei ole mikään vaikea juttu, vaikka saattaa näin luettuna tuntua monimutkaiselta. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että Jeesukseen uskova on armahdettu. Uskokin on armosta annettu lahja, jonka saamista voi rukoilla (ks. Mark.9:24).

2.Moos.35

”jokainen, jonka sydän on siihen altis, tuokoon anniksi Herralle kultaa, hopeata ja vaskea,”, ”jokainen, jonka sydän häntä siihen vaatii”, ”Kaikki israelilaiset, miehet ja naiset, joiden sydän oli altis ja vaati heitä tuomaan jotakin niitä töitä varten, joita Herra Mooseksen kautta oli käskenyt tehdä, toivat vapaaehtoisen lahjan Herralle.” (jakeet 5, 21 ja 29).

Herralle annin antaminen on vapaaehtoista. Se tarkoittaa, että ei ole pakko antaa. Herralle annettu anti on lahja. Se tarkoittaa, että ei tule odottaa tai vaatia mitään vastalahjaa tai  palvelua esimerkiksi lahjan arvon mukaan. Herralle annettu anti annetaan sydämen halusta; sydän on valmis antamaan. 

Herran työ hienoimmillaan on sitä hiljaista kristityn uuden luonnon mukaista normaalia elämää missä ei lasketa avunantojen määrää, vertailla anteja tai tuoda itseä julki. Arvostan valtavasti niitä ihmisiä, jotka omissa oloissaan kenenkään näkemättä ja kiittämättä, omissa rukouskammioissaan, ovat yhteydessä Elävään Jumalaan. 

2.Moos.34

Kun Jumala käski Moosesta veistämään kaksi kivitaulua, ei Mooses aikaillut. Varhain seuraavana aamuna Mooses oli jo kivitaulujen kanssa Siinain vuoren huipulla.

”Ja Herra sanoi Moosekselle: ’Kirjoita itsellesi nämä sanat, sillä näiden sanojen mukaisesti minä olen tehnyt liiton sinun ja Israelin kanssa.’ Ja hän oli siellä Herran tykönä neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä syömättä ja juomatta. Ja hän kirjoitti tauluihin liiton sanat, ne kymmenen sanaa.” (jakeet 27 ja 28, ks. myös 5. Moos.4:13, 10:4).

Tauluihin tuli kymmenen käskyä. Ei niihin paljoa enempää varmaan olisi edes mahtunut. Luvussa 2.Moos.20 luetellaan käskyt. Yhden niistä nostan tähän pohdittavaksi: ”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.” (2.Moos.20:16). Tuntuu, että tänä päivänä on valehtelusta ja lain rikkomuksesta tullut hyväksyttävää - jos vain luottamus säilyy. 

Ylisuolatuille

Olen pannut merkille, että joillekin ylisuolatuille, ns. tosiuskoville, joulun perinteet ovat liikaa.  Joulupuu nähdään belsebuuna tai ainakin jonkinlaisena Vanhan testamentin aserana jota palvotaan. Jeesuksen syntymän todellinen ajankohta otetaan esille ja kaikin puolin yritetään vesittää perinteistä joulun viettoa. Pahin kaikista lienee tonttulakki, joka viittaa perkeleen joukkoihin, ja voi sitä joka tämän päähineen päähänsä laittaa, se on kuin pirulle elämänsä antaisi.

”Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.” (Matt.5:13)

Toivomukseni kaikille ylisuolatuille on tämä: Antakaa ihmisten viettää perinteistä joulua. Älkää pahoittako heidän mieltään.

Jouluna me perheenä laitamme joululahjoja koristellun joulukuusen alle. Ja voitteko kuvitella, minä luen tonttulakki päässä jouluevankeliumin! Jouluevankeliumi löytyy Luukkaan evankeliumin toisesta luvusta: ”Ja tapahtui niinä päivinä...”

2.Moos.33

Mooseksella oli erityinen, avoin, selvä, läheinen  ja suora yhteys Jumalan kanssa. Sitä kuvaa Raamatun sanat: ”Ja Herra puhutteli Moosesta kasvoista kasvoihin, niinkuin mies puhuttelee toista.” (jae 11). Samaa läheistä suhdetta kuvaa jakeessa 4.Moos.12:8 olevat sanat: ”hänen kanssaan minä puhun suusta suuhun, avoimesti enkä peitetyin sanoin, ja hän saa katsella Herran muotoa.-”. 

Näissä yllä olevissa jakeissa on käytetty kuvailevaa kieltä. Jakeistahan voisi saada vaikutelman, että Mooses näki Jumalan todella sellaisena kun Hän on, kasvoista kasvoihin. Jos kuitenkin näin olisi tapahtunut, Mooses olisi kuollut (ks. jae 20, 23 ja myös Joh.1:18).

Raamattua lukiessa tulee toisinaan vastaan tekstikohtia, jotka tarvitsisivat tuekseen laajempaa kokonaisuutta tai asian valaistumista jota ei syystä tai toisesta ole vielä lukijalle suotu. Jos minulla tai sinulla, kun luemme Raamattua, tulee vastaan tekstikohtia joita ihmettelemme, meidän ei tulisi luovuttaa. Tulee muistaa, että Raamattu on Jumalan pyhää Sanaa, eikä siinä ole virheitä (ks.esim. Joh.17:17, Ps. 119:160). Minulle on jopa toisen uskontokunnan edustajien taholta näytetty erityisiä  virhelistoja. Ihmettelen suuresti sitä henkeä minkä vallassa tällaiset listat on luotu. Ehkä niitä käytetään apukeinoina käännyttämään ihmisiä pois totuudesta, ”Onko Jumala todellakin sanonut-” (1.Moos.3:1).

2.Moos.32

Kun Mooses viipyi Jumalan vuorella, pyysi kansa Aaronia tekemään jumalan. Aaron teki kullasta valetun vasikan. Kansa sanoi: ”Tämä on sinun jumalasi, Israel, se, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta.” (jae 4).  Niin kansa kumarsi kullasta tehtyä jumalaa, valettua kuvaa, syntikuvastusta (ks. Ps.106:19).

Vuorella Jumala oli sanonut Moosekselle: ”Mene, astu alas, sillä sinun kansasi, jonka johdatit Egyptin maasta, on turmion tehnyt.” (jae 7). 

Miten on mahdollista, että kansa, jonka Jumala oli väkevällä kädellä vapauttanut ihmeiden kautta Egyptin orjuudesta, näin sortui totaaliseen epäjumalanpalvontaan? Sanon sinulle rakas lähimmäinen, että näin voi käydä ihmiselle - tänäkin päivänä. Maailma on täynnä epäjumalia. Sanot ehkä, että ehkä kaikki muut, mutta sinä et voisi ikinä sortua. Hyvä, jos näin on. Kehoitan silti lukemaan Raamattua päivittäin, rukoilemaan Jumalaa ja etsimään seurakuntayhteyden jos sellaista ei sinulla ole.

2.Moos.31

”Ja sinä astuit alas Siinain vuorelle ja puhuit heille taivaasta ja annoit heille oikeat tuomiot ja totiset lait, hyvät säädökset ja käskyt. Sinä ilmoitit heille pyhän sapattisi ja annoit heille käskyt, säädökset ja lain palvelijasi Mooseksen kautta.” (Neh. 9:13-14)

Luvussa 2.Moos.31 Herra Jumala puhui mm. sapattikäskystä: ”Siis pitäkää sapatti, sillä se on teille pyhä.-” (jae 14, ks. 1.Moos.2:1-3). Jakeissa 4.Moos.15:32-36 voimme lukea miehestä, joka kokosi sapattina puita. Hänen kohtalonsa oli karu, hänet kivitettiin kuoliaaksi. Uuden testamentin puolella Jeesus paransi 38 vuotta sairastaneen miehen sapattina. Koska teko tapahtui sapattina, juutalaiset vainosivat häntä (Joh.5:16, ks. myös Luuk.6:1-11). Jeesus sanoi Luukkaan evankeliumissa: ”Ihmisen Poika on sapatin herra.” (Luuk.6:5).

Mikä on sinun näkemyksesi Vanhan testamentit laista ja säädöksistä? Tulisiko kristittyjen yrittää noudattaa niitä? Ajattelen, että Vanhan testamentin laki ei sido kristittyä. Kristitty ei ole lain alla vaan armon alla. Jumalan antama rakkaus sisältää tarvittavan lain: rakkaus on lain täyttymys (Room.13:10). Jolla on Jumalan rakkaus, se esimerkiksi kunnioittaa ihmisiä, etsii toisen parasta, kertoo Jeesuksesta, ei vihaa veljeään, huolehtii riittävästä levosta jne. Jumalan rakkaus on vuodatettu uskovan sydämeen Pyhän Hengen kautta (Room.5:5).

2.Moos.30

Jos seisoisimme ilmestysmajan portin edessä ja astuisimme portista ilmestysmajan esipihalle, ensin kohtaisisimme polttouhrialttarin. Jos jatkaisimme kävelyä eteenpäin tulisimme vaskialtaan luokse. Edelleen jos etenisimme, tulisimme rakennuksen luokse, jonka sisällä on kaksi huonetta: pyhä ja Kaikkein pyhin. Ensin tulisimme huoneeseen, jonka nimi on pyhä. Pyhän oikeassa reunassa olisi näkyleipäpöytä ja vasemmassa reunassa seitsenhaarainen lamppu. Edessämme Kaikkein pyhimmän suljetun verhon edessä olisi suitsutusalttari. Kaikkein pyhimmässä olisi liitonarkki.

Kun Vanhan testamentin aikana uhrattiin Jumalalle syntiuhreja, synti peittyi. Synti ei poistunut. Raamatussa sanotaan suoraan: ”Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä.” (Hebr.10:4). Mutta on yksi, joka otti pois synnin: Jeesus Kristus. ”Eikä hän mennyt uhratakseen itseänsä monta kertaa, niinkuin ylimmäinen pappi joka vuosi menee kaikkeinpyhimpään, vierasta verta mukanaan, sillä muutoin hänen olisi pitänyt kärsimän monta kertaa maailman perustamisesta asti; mutta nyt hän on yhden ainoan kerran maailmanaikojen lopulla ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsensä.” (Hebr.9:25-26).

Minulle hebrealaiskirje on portti Vanhaan testamenttiin. Kun esimmäisen kerran luin Raamatun läpi ja pääsin hebrealaiskirjeeseen, silmieni edessä vilisi Vanhan testamentin tapahtumat. Ymmärsin, että myös Vanha testamentti kertoo Jeesuksesta.

2.Moos.29

 ”Ja tuo mullikka ilmestysmajan eteen, ja Aaron poikineen laskekoon kätensä mullikan  pään päälle. Ja teurasta sitten mullikka Herran edessä, ilmestysmajan ovella. Ja ota mullikan verta ja sivele sitä sormellasi alttarin sarviin; mutta kaikki muu veri vuodata alttarin juurelle. Ja ota kaikki sisälmyksiä peittävä rasva ja maksanlisäke ja molemmat munuaiset ynnä niiden päällä oleva rasva, ja polta ne alttarilla. Mutta mullikan liha, nahka ja rapa polta tulessa leirin ulkopuolella. Se on syntiuhri.” (2.Moos.29:10-14).

Synti - likaa, rapaa ja saastaa. Yök! Mutta kiitos Jumalalle: ”Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.” (2.Kor.5:21). ”Sillä niiden eläinten ruumiit, joiden veren ylimmäinen pappi syntien sovitukseksi kantaa kaikkeinpyhimpään, poltetaan ulkopuolella leirin. Sentähden myös Jeesus, pyhittääkseen omalla verellänsä kansan, kärsi portin ulkopuolella. Niin menkäämme siis hänen tykönsä ’ulkopuolelle leirin’, hänen pilkkaansa kantaen; sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme.” (Hebr. 13:11-14).

Jeesus, Sinun tähtesi saamamme pilkka, otamme sen riemulla vastaan. Ei mikään tässä maailmassa, eikä missään muuallakaan, saa Sinun kertakaikkista ristintyötäsi tekemättömäksi. Ei mikään eikä kukaan. Iankaikkinen voitto on saatu Golgatan keskimmäisellä ristillä, Hallelujaa!

2.Moos.28

Luvussa 28 kerrotaan pappien pyhien vaatteiden valmistamisesta. Vaatteiden valmistus annettiin henkilöille, jotka Herra oli täyttänyt taidollisuuden hengellä (jae 3).  ”Ja nämä ovat ne vaatteet, jotka heidän on tehtävä: rintakilpi, kasukka, viitta, ruutuinen ihokas, käärelakki ja vyö. Ja he tehkööt sinun veljellesi Aaronille ja hänen pojilleen pyhät vaatteet, että he pappeina palvelisivat minua.” (jae 4).

Rintakilvestä sanotaan, että se on jumalanvastausten rintakilpi (jae 15). Rintakilpi oli tehty taskun muotoon ja sinne pantiin uurim ja tummim (jae 30).  Uurimia ja tummimia käytettiin jotenkin Jumalan vastausten hankkimiseksi joissakin tilanteissa. 

Uurimista ja tummimista ja niiden käytöstä Raamattu kertoo hyvin vähän (3.Moos.8:8, 4.Moos.27:21, 5.Moos.33:8, 1.Sam.28:6, Esra 2:63, Neh. 7:65.) Oliko kyseessä ”arvan” käyttö niin, että toinen kappaleista tarkoitti ’kyllä’ ja toinen ’ei’’? Tähän en osaa varmuudella vastata. Ajattelen joka tapauksessa, että tänä päivänä meidän ei tule mennä Herran eteen kysymään neuvoa ainakaan heittämällä kruunua tai klaavaa.

2.Moos.27

Luvussa 27 kerrottiin mm. polttouhrialttarin ja esipihan tekemisestä. Polttouhrialttari sijoitettui ilmestysmajan oven eteen (2.Moos.40:29). Esipiha tuli olemaan ilmestysmajan ja polttouhrialttarin ympärillä (2.Moos.40:33). ”Tee myös asumukselle esipiha. Etelän puolella olkoot esipihan ympärysverhot kerratuista valkoisista pellavalangoista, sadan kyynärän pituiset tätä yhtä sivua varten; ja olkoot niiden pylväitä  kaksikymmentä ja näiden  vaskijalustoja kaksikymmentä, mutta pylväiden koukut ja niiden koristepienat olkoot hopeata.” (jakeet 9-10).

Tiedätkö, kun Jumalan pyhäkkökokonaisuus kaikkine tarvikkeineen oli lopulta pystyssä (luku 40), ei se tarkoittanut sitä, että pyhäkkö olisi jäänyt ainaisesti pystyttämispaikkaansa. Vaikka tarvikkeina valmistuksessa oli käytetty myös metalleja, oli kokonaisuus kannettava. Ilmestysmajaa kaikkine tarvikkeineen siirrettiin useita kertoja. On mielenkiintoista kuvitella kuinka paljon väkeä tarvittiin siirtämiseen ja kuinka järjestäytynyttä kaiken tuli olla. ”Ja joka kerta, kun pilvi kohosi asumuksen päältä, lähtivät israelilaiset liikkeelle; näin oli koko heidän vaelluksensa ajan.” (2.Moos. 40:36). Joidenkin täytyi huolehtia esipihan ympärysverhon vaskisista jalustoistakin. Eivät nekään mitään kevyitä olleet.

2.Moos.26

Luvussa 26 kerrotaan Jumalan asumuksen, telttamajan, valmistusohjeet. Jos minulle annettaisiin tehtäväkseni piirtää valmis telttamaja tämän luvun ohjeiden perusteella, luulen, että siitä tulisi eri näköinen kuin sen pitäisi olla. Minulla on jonkinlainen epätäydellinen kuva telttamajasta päässäni sen perusteella mitä tekstistä olen ymmärtänyt ja miten jotkut ovat telttamajaa eri kirjoissa kuvanneet.

Mutta Moosekselle Jumala ei ainoastaan kertonut ”rakennusohjeita” vaan Jumala näytti hänelle kaavan. ”Ja aseta asumus pystyyn sen muotoiseksi, kuin sinulle vuorella näytettiin.” (jae 30). ”Tehkää asumus ja kaikki sen kalusto tarkoin sen kaavan mukaan, jonka minä sinulle näytän.” (2.Moos.25:9, 40). ”Todistuksen maja oli meidän isillämme erämaassa, niinkuin hän, joka puhui Moosekselle, oli määrännyt sen tehtäväksi, sen kaavan mukaan, minkä Mooses oli nähnyt.” (Ap.t.7:44).

Jumala on monelle uskovalle ikään kuin raottanut taivaalista verhoa, antanut näyn ja varmuuden tulevasta. Kuva täydellisestä on siinä aivan kuin käsin kosketeltavana mutta ei kuitenkaan aivan. Jo Aabrahamista sanotaan: ”sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala.” (Hebr.11:10)

2.Moos.25

Luvussa 25 Herra Jumala antoi Mooseksen kautta israelilaisille käskyt mm. liitonarkin, näkyleipäpöydän ja seitsenhaaraisen lampun valmistamiseksi. Kaikki nämä olivat rakennettavan Jumalan pyhäkön kalustoa (jakeet 8-9). Liitonarkki oli ikään kuin kannettava arkku tai laatikko jonka päällä oli kansi. Kantta nimitettiin armoistuimeksi. Jumala antoi arkin rakentamiseksi tarkat ohjeet.

”Ja aseta armoistuin arkin päälle ja pane arkkiin laki, jonka minä sinulle annan.” (jae 21). 

Armoistuin oli siis lain päällä. Roomalaiskirjeessä sanotaan Jeesusta armoistuimeksi (Room. 3:24-25). ”Ja siinä minä ilmestyn sinulle ja puhun sinulle armoistuimelta...” (2.Moos.25:22). Hebrealaiskirjeessä sanotaan, että näinä viimeisinä päivinä Jumala puhuu Poikansa Jeesuksen kautta (Hebr.1:1-2). ”-Ja kumartakoot häntä kaikki Jumalan enkelit” (Hebr.1:6).

Kun ajattelet armoa ja lakia, niin kumpi sinun elämässäsi on päälimmäisenä?

Kun hyvä halutaan tappaa

”Siitä päivästä lähtien oli heillä siis tehtynä päätös tappaa hänet.” (Joh.11:53). Aikaisemmin Jeesus oli mm. sapattina parantanut 38 vuotta sairastaneen miehen. Kaikki eivät silloinkaan ilahtuneet tapahtumasta: ”Ja sentähden juutalaiset vainosivat Jeesusta, koska hän semmoista teki sapattina.” (Joh.5:16). Jakeessa Joh.8:59 Jeesusta vastaan kerättiin kiviä käsiin... Jakeessa Joh.10:39 Jeesus haluttiin ottaa kiinni.

”Niin ylipapit ja fariseukset kokosivat neuvoston ja sanoivat: ”Mitä me teemme, sillä tuo mies tekee paljon tunnustekoja? Jos annamme hänen näin olla, niin kaikki uskovat häneen, ja roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä maan että kansan.” (Joh.11:47-48). Ylipapit ja fariseukset pelkäsivät, että heidän uskonnollinen rakennelmansa ja maallinen asemansa kärsisivät.

Eikö sen, että Jeesus oli luvussa 11 herättynyt kuolleen Lasaruksen henkiin, olisi pitänyt kertoa, että Hän, Jeesus, oli ja on, kuolemaa väkevämpi? Niinkuin Hän todella onkin; Jeesus kuoli Golgatan ristillä, mutta Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan (1.Kor.15:3-5). Jeesus ei ole uskonto, eikä oppirakennelma, vaan elävän Jumalan Poika (ks.Matt.16:16).

2.Moos.24

Luvussa 24 Herra teki liiton Israelin kanssa. Mooses ilmoitti kansalle Herralta saadut Sanat ja säädökset. Kansa vastasi: ”Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme.” (jae 3). ”Kaikkea, mitä Herra on puhunut, me noudatamme ja tottelemme.” (jae 7). ”Niin Mooses otti veren ja vihmoi sitä kansan päälle ja sanoi: ’Katso, tämä on sen liiton veri, jonka Herra on tehnyt teidän kanssanne näiden sanojen perusteella.’” (jae 8). Tehtyä liittoa yleisesti kutsutaan lakiliitoksi.

Luvusta 24 ilmenee, että Herran läheisyyteen ei ollut asiaa muilla kuin Mooseksella. ”Mooses yksinään lähestyköön Herraa;” (jae 2) ”Ja Herra sanoi Moosekselle: ”Nouse minun tyköni vuorelle...” (jae 12).

Jeesukseen uskovalla on se ihana etuoikeus, että hänellä voi olla yhteys Jumalaan. Siihen ei tarvita pappia tai ketään toista ihmistä. Jeesuksen kertakaikkinen uhrikuolema Golgatan ristillä teki tämän mahdolliseksi. Jos et tunne vielä Jeesusta ja haluat, että sinulla on yhteys Jumalaan, voit rukoilla Häntä esimerkiksi seuraavan musiikkivideon aikana.

Linkki: musiikkikappale

2.Moos.23

Luvussa 23 puhutaan mm. sapattivuodesta ja sapattipäivästä. Sapattipäivästä sanotaan: ”Kuusi päivää tee työtäsi, mutta lepää seitsemäs päivä, että härkäsi ja aasisi saisivat hengähtää ja orjattaresi poika ynnä muukalainen saisivat virkistyä.” (jae 6). Perustana levolle on: ”Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.” (2.Moos.20:11). Lepopäivä on varmasti ihmiselle terveellistä, on se sitten minä viikonpäivänä tahansa.

Sapattivuodesta sanotaan: ”Kuutena vuotena kylvä maasi ja korjaa sen sato. Mutta seitsemäntenä vuotena jätä se korjaamatta ja lepäämään, että kansasi köyhät saisivat siitä syödä; ja mitä jäljelle jää, sen metsän eläimet syökööt. Samoin tee viinitarhallesi ja öljytarhallesi.” (jakeet 10-11). En ole maanviljelijä, mutta voisin kuvitella, että maa jaksaa taas tuottaa hyvää satoa oltuaan vuoden kesannolla.

Herra on tehnyt taivaan, maan ja meren ja kaikki mitä niissä on. Ihmistä, eläintä ja maatakin Hän ajattelee.

2.Moos.22

 ”Älä sorra äläkä ahdista muukalaista, sillä te olette itse olleet muukalaisina Egyptin maassa.” (jae 21). Israelilaiset olivat olleet muukalaisina Egyptin maassa 430 vuotta (2.Moos.12:40). ”-te tiedätte muukalaisen mielialan-” (2.Moos.23:9). ”Muukalainen, joka asuu teidän luonanne, olkoon niinkuin maassa syntynyt teikäläinen. Rakasta häntä niinkuin itseäsi, sillä tekin olitte muukalaisina Egyptin maassa. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.” (3.Moos.19:34, ks.5.Moos.10:19). 

Jumala viittaa muukalaisasiassa, ja myös orjuusasiassa, israelilaisten omiin kokemuksiin Egyptissä. Jos itse on käynyt jonkun asian läpi, niin ymmärtää vastaavassa tilanteessa olevaa ja voi auttaa. Kirjoituksia lukemalla jälkipolvi voi myös samaistua isiensä kokemuksiin.

Jeesuksesta sanotaan: ”Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.” (Hebr.2:18).

2.Moos.21

 Vanhan testamentin ja Uuden testamentin aikana on ollut palvelijoita, mutta myös orjia. Luvussa 21 puhutaan orjista. Orjillakin oli oikeutensa. ”Jos sinä ostat hebrealaisen orjan, niin hän palvelkoon kuusi vuotta, mutta seitsemäntenä hän pääsköön vapaaksi maksutta.” (jae 2). Saattoi olla, että olosuhteiden pakosta ihminen myi itse itsensä toista palvelemaan (3.Moos.25:39). Orja-asiassa Jumala muistutti kansaansa: ”Muista, että itse olit orjana Egyptin maassa ja että Herra, sinun Jumalasi, vapahti sinut. -” (5.Moos.15:15).

”Sillä joka orjana on kutsuttu Herrassa, on Herran vapaa; samoin vapaana kutsuttu on Kristuksen orja.” (1.Kor.7:22). Oli asemamme tai tehtävämme yhteiskunnassamme mikä tahansa, Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa olemme vapaita palvelemaan Jumalaa.

2.Moos.20

Luvussa 20 Jumala aloitti lain antamisen. Siinä sanotaan mm.

”Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.” (jae 2)

”Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, ” (jae 7)

”Muista pyhittää lepopäivä” (jae 8).

”Kunnioita isääsi ja äitiäsi” (jae 12).

”Älä tapa”. (jae 13).

”Älä tee huorin. (jae 14).

”Älä varasta.” (jae 15).

”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.” (jae 16).

”Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa.” (jae 17).

Erinomaisen hyviä ohjeita kaikille. Onhan se päivän selvää, että näitä käskyjä on hyvä noudattaa.

2.Moos.19

Luvussa 19 Mooses kävi kolme kertaa Siinain vuoren laella.  Siellä hän kohtasi Jumalan, joka puhui hänelle. Sitten Mooses vei Herralta Sanan alas kansalle. Voi sanoa, että luvussa valmistauduttiin vastaan ottamaan Herran laki. Seuraavat luvut käsittelevät lakeja ja säädöksiä; niitä kyllä Vanhassa testamentissa riittää.

On lohdullista, että Ihminen ei tule vanhurskaaksi lain kautta. ”Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska ’vanhurskas on elävä uskosta.’” (Gal.3:11). ”mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen-” (Gal.2:16).

Jos sinä uskot Jeesukseen Kristukseen, niin sinä olet vanhurskas. Mitä tarkoittaa ’olla vanhurskas’? Kas, siinä onkin hyvä kysymys. Tähän vastaaminen on kotiläksysi :)

2.Moos.18

Luvussa 18 Mooseksen appi tuli tervehtimään Moosesta erämaahan Jumalan vuoren juurelle. Appi Jetro huomasi Mooseksen suuren työtaakan kansan tuomarina. ”Kun Mooseksen appi näki kaiken, mitä hän teki kansalle, sanoi hän: ’Mitä tämä puuha on, jota sinulla on kansan kanssa? Miksi sinä istut yksin ja kaikki kansa seisoo ympärilläsi aamusta iltaan asti?’” (jakeet 14 j 15).

Appi Jetro neuvoi Moosesta delegoimaan työtään. Sitä varten Mooseksen tuli valita koko kansasta kelvollisia ja Jumalaa pelkääväisiä, luotettavia ja väärää voittoa vihaavia miehiä (jae 21).  Mooses noudatti appensa neuvoa. Hän valitsi kelvollisia miehiä koko Israelista (jae 25).

Millainen on hyvä työmies? Hyvä työmies on kelvollinen, Jumalaa pelkääväinen, luotettava ja väärää voittoa vihaava. CV saattaa olla täynnä erilaisin suorittein saatuja arvonimiä mutta kertovatko ne todella luotettavuudesta tai Jumalaa pelkääväisyydestä? Jumalaa pelkäävä työntekijä todennäköisesti ymmärtää esimies-alainen suhdetta, on tunnollinen, päihteetön sekä tekee työnsä parhaansa mukaan kuin tekisi työtä Herralle eikä ihmiselle. (ks. Kol.3:23, Ef.6:7).

2.Moos.17

Luvuissa 15, 16 ja 17 voi löytää napisevan Israelin kansan erämaassa. On luonnollista, että kun sadat tuhannet ihmiset karjoineen vaeltavat erämaassa, on huoli vedestä, ruoasta ja niiden riittävyydestä. Ei se auta, että löytää jonkin lätäkön, vettä tulee olla valtavasti. 

Luvussa 17 ”-kansa riiteli Moosesta vastaan ja sanoi: ’Antakaa meille vettä juoda!’ Mooses vastasi heille: ’Miksi riitelette minua vastaan? Miksi kiusaatte Herraa?’ Mutta kansalla oli siellä jano ja he napisivat yhä Moosesta vastaan ja sanoivat: ’Minkätähden olet tuonut meidät Egyptistä, antaaksesi meidän ja meidän lastemme ja karjamme kuolla janoon?’” (jakeet 2 ja 3). 

Jumala antoi ja antaa kansallensa ravintoa yliluonnollisesti. Luvussa 15 Mooses heitti karvaaseen veteen Herran osoittaman puun ja vesi muuttui makeaksi. Luvussa 16 Jumala antoi mannaa kansalle Taivaasta. Luvussa 17 Jumala käski Moosesta lyömään sauvalla kallioon, ja kalliosta vuosi vettä.

Vaikeat olosuhteet voivat olla koetuksia sen suhteen, luottaako uskova Jumalaan käytännön elämässä; pitääkö Jumala lapsistaan todella huolta. 

2.Moos.16

Israelin kansa oli Jumalan johtamina matkalla Egyptistä kohti luvattua maata, kohti maata, joka vuoti maitoa ja mettä (2.Moos.13:5). Mooses ja Aaron olivat kansan ja Jumalan välissä. Erämaassa ollessaan kansa alkoi napista Moosesta ja Aaronia vastaan. Ilmeisesti huoli ruoan riittävyydestä oli ilmeinen. Jumala kuuli napinan ja sanoi Moosekselle: ”Katso, minä annan sataa teille leipää taivaasta.-” (jae 16). Israelin heimo antoi taivaan leivälle nimen manna. He söivät mannaa 40 vuotta, ”kunnes tulivat Kanaanin maan rajalle” (jae 35). 

Mitä manna oli? Raamattu sanoo, että se oli valkean korianderinsiemenen kaltaista ja maistui hunajakakulta (jae 31). ”Ja kun kastesumu oli haihtunut, katso, erämaassa oli maan pinnalla jotakin hienoa, suomujen tapaista, jotakin hienoa niinkuin härmä.” (jae 14). Mannaa kerättiin päivän annos, Goomer-mitta miestä kohden, perhekoon mukaan (jae 36). Kuudentena päivänä mannaa kerättiin kaksinkertaiseksi, koska seuraava päivä oli levon päivä, Herran sapatti. Goomer-mitta vastasi ilmeisesti muutamaa litraa.

Raamatussa Uuden testamentin puolella sanotaan: 

”Meidän isämme söivät mannaa erämaassa, niinkuin kirjoitettu on: ’Hän antoi leipää taivaasta heille syötäväksi’. Niin Jeesus sanoi heille: ’Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän. Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän’. Niin he sanoivat hänelle: ’Herra, anna meille aina sitä leipää’. Jeesus sanoi heille: ’Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.’” (Joh. 6:31-35).

2.Moos.15

Edellisessä luvussa Jumala oli käskenyt Moosesta: ”Mutta sinä nosta sauvasi ja ojenna kätesi meren yli ja halkaise se, niin että israelilaiset voivat käydä meren poikki kuivaa myöten.” (2.Moos.14:16).  ”Ja israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa myöten, ja vesi oli heillä muurina sekä oikealla että vasemmalla puolella.” (2.Moos.14:22). Luvussa 15 sanotaan: ”Ja sinun vihasi puhalluksesta kasaantuivat vedet, laineet seisahtuivat roukkioiksi, syvyyden aallot hyytyivät keskelle merta.” (jae 8). 

Jumalan avulla Isarelilaiset pääsivät turvaan, mutta vihollinen hukkui. ”Sinun tuulesi puhalsi, ja meri peitti heidät; he upposivat valtavesiin niinkuin lyijy” (jae 10). Riemu israelilaisten keskuudessa oli suuri. Siinä ei pullisteltu omia lihaksia vaan osoitettiin kiitos  ja kunnia Jumalalle. ”Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, ja hänestä tuli minulle pelastus. Hän on minun Jumalani, ja minä ylistän häntä, hän on minun isäni Jumala, ja minä kunnioitan häntä” (jae 2). 

Minua erityisesti kiehtoo Jumalan muuttumattomuus. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän on yli tämän maailman hömpötysten. ”Herra on kuningas aina ja iankaikkisesti.” (jae 18).

2.Moos.14

Kymmenennen vitsauksen jälkeen Egyptin farao päästi Jumalan kansan, Israelin, lähtemään Egyptin orjuudesta. Raamatussa sanotaan, että ”israelilaiset olivat lähteneet voimallisen käden suojassa.” (jae 8). Luvussa 13 sanottiin: ” Ja Herra kulki heidän edellänsä, päivällä pilvenpatsaassa johdattaaksensa heitä tietä myöten ja yöllä tulenpatsaassa valaistaksensa heidän kulkunsa, niin että he voivat vaeltaa sekä päivällä että yöllä. Pilvenpatsas ei poistunut päivällä eikä tulenpatsas yöllä kansan edestä.” (2.Moos.13:21-22).  

Vaikka faraon mieli vielä muuttuikin ja sotavaunut lähtivät Israelin perään, olivat israelilaiset turvattuja. ”Niin Jumalan enkeli, joka oli kulkenut Israelin joukon edellä, siirtyi kulkemaan heidän takanansa; ja pilvenpatsas siirtyi heidän edeltänsä ja asettui heidän taaksensa ja tuli egyptiläisten joukon ja Israelin joukon väliin; ja pilvi oli pimeä noille ja valaisi yön näille. Näin koko yönä  toinen joukko ei voinut lähestyä toista.” (jakeet 19-20).

Vaikka Israelilla oli selkeä yliluonnollinen tuki, jonka kaikki näkivät omin silmin, se ei kuitenkaan estänyt israelilaisia pelkäämästä. Heillähän ei ollut tilanteessa luonnollista pakotietä ja vihollinen oli väkevä. Mutta niinkuin voimme lukea, Jumala oli, ja on tänäkin päivänä, vihollista väkevämpi. Jumala näytti yliluonnollisen pelastustien halkaisemalla meren kahtia ja saattamalla hämminkiin Egyptin joukon.

Kun ihminen on elämässään satimessa eikä näe mitään ratkaisua edessään, on Jumalalla vielä tarjota pelastustie minkä olemassa olosta ihminen ei tiedä mitään. Raamatussa sanotaan: ”Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua” (Ps.50:15). 

2.Moos.13

Luvussa 13 mainitaan useasti kuinka Jumala vei israelilaiset Egyptin orjuudesta väkevällä kädellä. Kun selaa tapahtumia edellisissä luvuissa, voi todeta kuinka Jumala toteutti kymmenen vitsausta, rangaistustuomiota Egyptiä ja faraota vastaan: veri, sammakot, sääsket, paarmat, karjarutto, paiseet, rakeet, heinäsirkat, pimeys ja esikoisten surma. 

En usko, että tänä päivänä Jumala rankaisee Jeesuksen veren suojassa olevaa uskovaa (vertaa 2.Moos.12:13). Jumala kyllä koettelee ja kasvattaa uskovaa monella eri tapaa, mikä voi tuottaa kärsimystä. Kaikki mitä Jumala tekee, on ehdottoman hyvää ja oikein. Saan olla kiitollinen myös siitä, että olen ollut arvollinen olemaan Jumalan taivuttelevassa koulussa. ’Auts ja aamen’ ovat kyllä tulleet tutuiksi ja ovat myös ihan tätä päivää.

Kun seuraa korona-ajan tapahtumia, mieleen voi tulla, että nyt Jumala rankaisee kansaa, joka on kääntänyt Jumalalle selkänsä. Tätä on hyvä pohtia. Kyse voi olla myös Jumalan väkevästä puheesta. Mutta kuuleeko kansa?

2.Moos.12

Luvussa 12 Jumala toteutti kymmenennen vitsauksen rangaistustuomiona kakista Egyptin jumalista (jae 12). Herra surmasi Egyptin maan esikoiset, sekä ihmiset että eläimet. Vain ne, jotka olivat karitsan verellä merkityissä taloissa, säästyivät. ”Ja veri on oleva merkki, teille suojelukseksi, taloissa, joissa olette; sillä kun minä näen veren, niin minä menen teidän ohitsenne, eikä rangaistus ole tuhoava teitä, kun minä rankaisen Egyptin maata.” (jae 13).

Karitsa ja veri viittaavat Jeesukseen Kristukseen, Jumalan karitsaan ja Hänen kalliiseen vereensä (Joh.1:29, Ilm.5:12, 7:14, 1.Piet.1:18-19). Jeesukseen uskova on Karitsan veren suojassa. Hän ei joudu tuhoon, vaan hänet on iankaikkisesti lunastettu (Hebr. 9:12).

Kun puhun Kristuksen verestä, puhun asioista, jotka ovat perustavaa laatuaan olevia, iankaikkisia asioista, mitä kukaan dosenttiteologi ei voi vesittää tai järkeillä pois. 

2.Moos.11

Luvussa 10 Jumala toteutti Egyptille kaksi vitsausta: heinäsirkat ja pimeyden. Vitsauksissa Jumala varjeli israelilaiset. Esimerkiksi pimeydestä sanotaan: ”Ei kukaan voinut nähdä toistansa, eikä kukaan voinut liikkua paikaltansa kolmeen päivään. Mutta kaikilla israelilaisilla oli valoista asuinpaikoissansa.” (2.Moos.10:23)

Luvussa 11 Jumala ilmoitti viimeisen vitsauksen, esikoisten kuoleman. Israelilaisten erityisvarjeluksesta sanotaan: ”Mutta kenellekään israelilaiselle ei koirakaan ole muriseva, ei ihmiselle eikä eläimelle, tietääksesi, että Herra tekee erotuksen egyptiläisten ja Israelin välillä.” (2.Moos.11:7).

Sama muuttumaton iankaikkinen Jumala varjelee omiaan myös tänä päivänä. Kyllä minulle koira voi murista, voin kaatua maton reunasta ja saada jonkun virustaudin, mutta yhtä kaikki, Jumalan omana kompastelen rauhassa Jeesus sydämessä; Tiedän, että eräänä päivänä kompastelu loppuu ja saan nähdä rakkaan Vapahtajani, Jeesuksen, kasvoista kasvoihin.

2.Moos.10

”Sitten Herra sanoi Moosekselle: ’Mene faraon tykö, sillä minä olen koventanut hänen sydämensä ja hänen palvelijainsa sydämet, että tekisin nämä tunnustekoni heidän keskellänsä ja että sinä kertoisit lapsillesi ja lastesi lapsille, mitä minä olen tehnyt egyptiläisille, ja minun tunnustekoni, jotka olen tehnyt heidän keskellänsä, tietääksenne, että minä olen Herra.’” (jakeet 1-2).

Jumala tekee ihmeitä. Sitä tuskin kukaan Jumalaan uskova kiistää. On tärkeää kertoa Jumalasta ja Hänen teoistaan lapsille. Lapsilla on myös oikeus kuulla evankeliumi Jeesuksesta, jotta he tulisivat tuntemaan totuuden. On Raamatun mukaista ja ymmärrettävää, että lapsen jumalaton vanhempi vastustaa Jumalaa. Vastustus ei kuitenkaan tee Jumalaa olemattomaksi, minkä faraokin sai kokea. 

Raamatussa sanotaan: ”Ja hän sanoi heille: ’Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.’” (Mark.16:15).

2.Moos.9

Luvussa 9 Jumala jatkoi Egyptin rangaistustuomioita. Luvussa on kolme vitsausta: karjarutto, paiseet ja rakeet. Jumala sanoi faraolle: ”mutta juuri sitä varten minä olen antanut sinun säilyä, että näyttäisin sinulle voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä.” (jae 16). Farao myönsi, että hän oli tehnyt syntiä, mutta hänen sydämensä ei ollut vielä kääntynyt Herran puoleen. Mooses sanoi: ”Mutta et sinä eivätkä sinun palvelijasi, sen kyllä tiedän, vielä nytkään pelkää Herraa Jumalaa.” (jakeet 27 ja 30).

Suullaan ihminen voi pälpättää mitä tahansa. Sydämessä tapahtuu ihmisen kääntyminen Jumalan puoleen. 

Raamatussa Uuden testamentin puolella sanotaan, että tie Isän luo tapahtuu Jeesuksen Kristuksen kautta (Joh.14:6). Anteeksianto synneistä tapahtuu ottamalla vastaan Jeesuksen Kristuksen tekemä sovitustyö. ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa -”, ”Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.” (2.Kor.5:19-21, ks. myös 1. Kor.15:3-4).

2.Moos.8

Israelilaisten lähtöä Egyptin orjuudesta edelsi kymmenen Jumalan toteuttamaa vitsausta Egyptin maata ja faraota kohtaan. Luvussa 7 oli vitsauksista ensimmäinen, vesien muuttuminen vereksi. Juomakelpoisen veden löytyminen kävi työlääksi (2.Moos.7:24). Toinen vitsaus oli sammakot luvussa 8. Sammakoita tuli joka paikkaan. Kolmas vitsaus oli sääsket. Sääskien tullessa myös Egyptin tietäjät totesivat asian olevan Jumalasta: ”Tämä on Jumalan sormi.” (jae 19). Neljäs vitsaus oli paarmat, jotka tulivat koko maan turmioksi. (jae 24). Kerta toisensa jälkeen faraon sydän koveni eikä hän päästänyt israelilaisia lähtemään maasta.

Ihminen jolla on kova sydän, ei ajattele toisen parasta. Jos lapsi haluaa yksinään jäädä leikkimään pauhaavan kosken partaalle, ja isä kieltää sen tilanteen vaaran tähden, voi isä lapsen silmin näyttäytyä kovasydämisenä. Toisaalta lapsi voi myös ajatella, että isää tulee totella, isä kyllä tietää mikä minulle on parasta. 

Millainen Jumala-kuva sinulla on? Tykkäätkö ”leikkiä” kosken partaalla?