Pastori ja rahapalkka

Esitin seurakunnassa näkemystä, että pastorille tulisi maksaa palkkaa millä hän eläisi. Kuulostaa kohtuulliselta, eikö totta? Ajatus oli se, että näin pastorille jäisi koko aika laumansa paimentamiseen, kun hänen ei tarvitsisi osaa ajastaan käyttää toisessa palkallisessa työssä käymiseen.

Tätä näkemystäni vastaan voi käydä esimerkiksi seuraavin sanoin: ”Paavalikin oli teltantekijä”, ”puhtaasta sydämestä tehty työ on palkatonta työtä”, ”pienellä seurakunnalla ei ole varaa maksaa palkkaa”, ”Jumala kyllä huolehtii omistaan” tai ”Jumala antaa tarvittavan voiman.”

Joissakin yhteisöissä näyttäisi, että nähdään jopa hyveenä jos pastori on kaikista seurakuntalaisista köyhin, se jotenkin oudosti kuvastaa sitä, että pastorilla on suurin luotto Jumalaan. 

Ajattelen, että on monella tapaa tervettä, jos pastori seurakunnassa saisi sellaisen normaalin palkan millä tulisi toimeen eläen kohtuullista elämää.  Näin myös eläkeikä olisi turvattu, sillä voihan olla, että Jeesus ei tule takaisin vielä kymmeniin vuosiin.  

Paavali ei käyttänyt Herran Jeesuksen Kristuksen säätämää oikeutta saada elatus evankeliumin julistuksesta (1.Kor.9:12-14) - mutta kaikki eivät ole Paavaleita.

1.Moos.35

Kaikkivaltias Jumala käski Jaakobia menemään Beeteliin.

”Niin Jaakob sanoi perheellensä ja kaikille, jotka olivat hänen kanssaan: ’Poistakaa vieraat jumalat, joita teillä on keskuudessanne, puhdistautukaa ja muuttakaa vaatteenne. Ja nouskaamme ja menkäämme Beeteliin, rakentaakseni sinne alttarin Jumalalle, joka kuuli minua ahdistukseni aikana ja oli minun kanssani tiellä, jota vaelsin.’” (jae 2). 

Juuri tänä päivänä ja nyt on paikallaan heittää kaikki vieraat jumalat pois, puhdistautua ja hakeutua Elävän Jumalan luo. Kaikkivaltias Jumala antaa siihen voiman ja halun.  Kuinka se tapahtuu? ”-Kääntykää minun tyköni, niin minä käännyn teidän tykönne, sanoo Herra Sebaot.-” (Mal.3:7)

1.Moos.34

Sikem, ruhtinas Hamorin poika, raiskasi Jaakobin tyttären, Diinan. Vieläpä sen jälkeen Sikem halusi Diinan vaimokseen. Jaakobin pojat Simeon ja Leevi kostivat teon tappamalla kaikki kaupungin miehet, röstämällä kaupungin ja ottamalla kaikki kaupungin lapset ja vaimot saaliikseen.

Mitä tästä ajatteli Jaakob? Oliko hän riemuissaan siitä mitä pojat tekivät? Luvussa 49 jaakob sanoo Simeonista ja Leevistä: ”Simeon ja Leevi, veljekset, heidän aseensa ovat väkivallan aseet. Heidän neuvoonsa ei suostu minun sieluni, heidän seuraansa ei yhdy minun sydämeni; sillä vihassaan he murhasivat miehiä, omavaltaisuudessaan he silpoivat härkiä. Kirottu olkoon heidän vihansa, sillä se on raju, heidän kiukkunsa, sillä se on julma. Minä jakelen heidät Jaakobin sekaan ja hajotan heidät Israelin sekaan.” (1.Moos.49:5-7)

Koston tie ei ole oikea tie.

1.Moos.33

Jaakob pelkäsi kohdata veljensä Eesaun 20 vuoden tauon jälkeen. Jaakob ei tiennyt kostaisiko veli hänelle aiemmin tekemänsä vääryyden. Raamatussa kuvataan veljesten kohtaaminen:  ”Mutta Eesau riensi häntä vastaan ja sulki hänet syliinsä, halasi häntä kaulasta ja suuteli häntä; ja he itkivät.” (jae 4).

Kun tuhlaajapoika Luukkaan evankeliumissa luvussa 15 palasi kaiken tuhlanneena takaisin isänsä kotiin, odotti hän todennäköisesti selkäsaunaa. Mutta Raamattu sanoo: ”-Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.” (Luuk.15:20).

Kummassakaan tapauksessa ei muisteltu menneitä rikkomuksia vaan iloittiin nykyhetkestä, kun lähimmäinen palasi takaisin. Osaammeko me iloita tästä päivästä vai painaako meitä joku mennyt asia joka anteeksiantamattomana vie ilomme? 

1.Moos.32

Luvussa 32 Jaakob paini Jumalan kanssa. Raamatussa sanotaan: ”-Silloin painiskeli hänen kanssaan muuan mies päivän koittoon saakka.” (jae 24). Myöhemmin sanotaan ”Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut.” (jae 28). 

Jaakob oli vaikeassa tilanteessa. Hän oli palannut Mesopotamiasta kotiseudulleen ja todella pelkäsi kohdata veljensä 20 vuoden tauon jälkeen. Hän rukoili Jumalaa: ”Pelasta minut veljeni Eesaun käsistä, sillä minä pelkään, että hän tulee ja tuhoaa minut ynnä äidit lapsineen.” (jae 11). Jaakobille oli kertynyt vieraalla maalla runsaasti perhettä, palvelijoita ja karjaa. Parikymmentä vuotta aiemmin Jaakob oli riistänyt isän veljelleen Eesaulle tarkoitetun siunauksen itselleen ja oli joutunut pakenemaan. 

Jakeessa 24 Jaakob oli yksinänsä kun hän kohtasi ”muuan miehen”.

Kun pelkäämme jotakin edessä olevaa tilannetta, on hyvä vetäytyä johonkin rauhaisaan paikkaan ja rukoilla Jumalaa. Voimme siinä itkeä jos siltä tuntuu. Rukous on tärkeää sillä siinä Jumala vahvistaa meitä. Sitten voimme jatkaa matkaa nöyrinä mutta Jumalaan luottaen.

1.Moos.31

Jakeessa 1.Moos.28:15 Herra sanoo Jaakobille: ”Ja katso, minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, missä ikinä kuljet, ja saatan sinut takaisin tähän maahan; sillä minä en jätä sinua, ennenkuin olen toteuttanut sen, minkä minä olen sinulle puhunut.”

Jaakobin tekemiset eivät aina olleet aivan puhtaat: Hän oli käyttänyt veljensä nälkäistä tilaa hyväkseen ja ostanut häneltä esikoisuuden yhdellä soppa-aterialla (1.Moos.25:21-34). Myöhemmin hän oli viekkaudellaan riistänyt veljelleen tarkoitetun siunauksen itselleen (1.Moos.27). Luvussa 31 Jaakob lähti salaa kotimatkalleen oltuaan 20 vuotta äitinsä veljen , Laabanin, luona; oliko tässä jotakin vilunkia - kyllä minusta oli.

Minulle Jaakobista piirtyy kuva vähän huijaavasta miehestä. Mutta niinkuin tiedämme: ihminen voi muuttua kun muuttajana on Jumala. Luvussa 32 Jumala tulee muuttamaan jopa Jaakobin nimen (1.Moos.32:27-28). Raamattu on totuudenmukainen ja rehellinen kirja myös niin sanottujen suurmiesten kuvauksissa. Sanalla sanoen, Raamattu on totta (Ps.119:160, Joh.17:17)

1.Moos.30

Jaakobille syntyi 12 poikaa neljästä eri naisesta - kahdesta vaimosta ja heidän orjattaristaan. Jaakobin pojat olivat: Ruuben, Simeon, Leevi, Juuda, Isaskar, Sebulon, Joosef, Benjamin, Daan, Naftali, Gaad ja Asser (1.Moos.35:23-26). Jaakobilla oli myös tytär nimeltä Diina (1.Moos.30:20-21).

Jaakobin poikia sanotaan kantaisiksi (Ap.t.7:8). Kun Raamatun takalehtien karttoja tutkii, huomaa, että siellä todennäköisesti on kartta, jossa on Israel ja sen 12 eri heimoa. Kun heimojen nimiä vertaa poikien nimiin, niin ne ovat lähes yhtä. Kartasta löytyvät myös Manasse ja Efraim nimet, jotka ovat Joosefille, Jaakobin pojalle, syntyneitä poikia (ks.1.Moos.48:5, Joos.14:4). Toisaalta Joosef ja Leevi nimisiä heimoja ei kartasta löydy. ”-leeviläisille ei annettu osuutta maahan, vaan ainoastaan kaupunkeja heidän asuaksensa sekä niiden laidunmaat heidän karjaansa ja omaisuuttansa varten.”(Joos.14:4).

Aabraham-Iisak-Jaakob-Juuda... Näin eteemme piirtyy pikku hiljaa Raamatun kultainen sukulinja, sillä ”Onhan tunnettua, että meidän Herramme on noussut Juudasta, -” (Hebr.7:14)