Haluanko rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä?
Kyllä minä haluan rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä. Ja jos sellainen vaihe elämässä tulisikin, etten haluaisi rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, toivoisin, että veli tai sisar tulisi luokseni hyvän sanoman kanssa.
Mutta mitkä ovat oikeat eväät otsikon asioihin?
"Sillä: "joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta, kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen." (1.Piet.3:10-11)
En siis puhu pahaa enkä valehtele. Käännyn Jumalan puoleen ja teen mitä Hän tahtoo. Etsin rauhaa ja pyrin siihen.
Onhan nämä selkeitä asioita. Välillä ihminen vain haluaa tehdä kaikkea muuta kuin jumalisia asioita. Ihminen lankeaa syntiin.
Ah, me uskovatkin olemme sellaisia. Me lankeamme. Me nousemme.
Kerran armosta pelastetunkin tekoja tarkkaillaan Kristuksen tuomioistuimen edessä. Palkkiot jaetaan. Jokainen uskova saa jotakin, ainakin kruunun uskostaan, jos ei muuta.
Hedelmää juuri oikeaan aikaan
"Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat,
vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!
Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.
Niin eivät jumalattomat! Vaan he ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa.
Sentähden eivät jumalattomat kestä tuomiolla eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa.
Sillä Herra tuntee vanhurskasten tien, mutta jumalattomain tie hukkuu." (Ps.1)
Nämä jakeet voisi kristillisesti tiivistää Johanneksen sanoihin: "Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää." (1.Joh.5:12)
Uskova ei kuuntele jumalattomien neuvoja, ei ota heistä esimerkkiä eikä seuraa heitä - edes somessa! Uskova kuuntelee Jumalan Sanan neuvoja, tutkii Raamattua ja Jumala tuottaa hänessä hedelmää juuri oikeaan aikaan (Ps.6:3).
"Mutta minun sarveni sinä kohotat kuin villihärän sarvet; minut voidellaan tuoreella öljyllä." (Ps.92:11)
Arvokas ja pyhä palvelustyö
Olen tässä blogissa viimeisimpien tekstien mukaan pohdiskellut ja harmitellut kristillisten arvojen alas ajoa ja muutenkin synkein kynän vedoin piirtänyt aika masentavaakin kuvaa nykyisestä tilasta mitä tulee kirkkoon ja kristillisyyteen. No, onhan se masentavaa, mutta ajattelin, että jatkossa kynäni voisi itsepintaisesti pysyä positiivisissa asioissa. Ja tämä positiivisuus löytyy Jeesuksessa.
Aivan viime aikoina minua on puhutellut Jumalan palvelustyön arvo ja pyhyys. On valtava asia, jos joku antaa omaa aikaansa esimerkiksi leipomalla korvapuusteja seurakunnan tilaisuuteen! Tällainenkin tehtävä on Jumalan palvelemista. Ei sitäkään voi tehdä synnissä rypien, eikä suoraan synninsuosta nousten, vaan raittiissa Hengessä, rukoillen ja jo etukäteen rakastaen ja siunaten jokaista ihmistä joka tulee ottamaan korvapuustin käteensä. Tähän liittyy se, että aika ennen palvelustyötä tulisi olla hiljentymistä, kiireetöntä rukousta ja pidättäytymistä kaikesta minkä ymmärtää Jumalan tahdon vastaiseksi.
Kaikki Jumalan palvelustyöt Kristuksen kirkkauden kiitokseksi ovat tavattoman arvokkaita. Niillä on suuri merkitys, voi sanoa jopa iankaikkinen merkitys. Siksi näihin tehtäviin on hyvä panostaa täysillä, tehdä ne parhaan kykynsä mukaan ja vain iloita siitä, jos niihin kuluu omaa aikaa.
"Mutta Uuria sanoi Daavidille: "Arkki ja Israel ja Juuda asuvat lehtimajoissa, minun herrani Jooab ja herrani palvelijat ovat leiriytyneinä kedolla; menisinkö minä kotiin syömään, juomaan ja makaamaan vaimoni kanssa? Niin totta kuin sinä elät ja sinun sielusi elää: sitä minä en tee."" (2.Sam.11:11)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
