1.Moos.43

Seitsemäntoistavuotiaana Joosef kertoi unen veljilleen: ”Katso, me olimme sitovinamme lyhteitä vainiolla, ja katso, minun lyhteeni nousi seisomaan, ja teidän lyhteenne asettuivat ympärille ja kumarsivat minun lyhdettäni.” (1.Moos.37:7) Veljet eivät luonnollisesti tykäneet Joosefin unesta, eivätkä varmasti uskoneet, että joskus koittaisi se päivä, että he todella kumartaisivat pikkuveljeään.

Myöhemmin voimme Raamatusta lukea monesta kohtaa kuinka uni toteutui: ”Mutta Joosef oli vallanpitäjänä maassa; hän myi viljaa kaikelle maan kansalle. Niin Joosefin veljet tulivat ja kumartuivat hänen edessään kasvoilleen maahan.” (1.Moos.42:6), ”Kun Joosef oli tullut kotiin, veivät he hänelle huoneeseen lahjat, jotka heillä oli mukanaan, ja kumartuivat maahan hänen edessänsä.” (1.Moos.43:26), ”Sitten tulivat Joosefin veljet itse, lankesivat maahan hänen eteensä ja sanoivat: ’Katso, me olemme sinun orjiasi’” (1.Moos.50:18).

Jumalan on mahdollista muokata olosuhteitamme ja elämäntilanteitamme niin, että Hänen hyvä tahtonsa toteutuu Hänen aivoituksensa mukaisesti. Se tuo lohtua ja toivoa, että Jumalalle kaikki on mahdollista. Kun itsellemme jokin tilanne näyttäytyy mahdottomana, on se edelleen Jumalalle mahdollinen. Mahdoton toteutuu, jos Jumala niin haluaa.

1.Moos.42

Joosefin veljet olivat tahtoneet tappaa Joosefin. He heittivät hänet kaivoon ja myivät ohikulkeville kauppiaille (luku 37). Joosef päätyi orjana Egyptiin. Egyptissä Jumala nosti Joosefin aina maan kakkosmieheksi (luku 41). Jumalan antaman viisauden avulla Joosef varautui tulevaan nälänhätään varastoimalla Egyptissä valtavat määrät viljaa (1.Moos.41:49). Kun nälänhätä kohtasi kansat, ympäröivistä maista lähdettiin  Egyptiin: ”-Menkää sinne ja ostakaa meille sieltä viljaa, että pysyisimme hengissä emmekä kuolisi.” (1.Moos.42:2).

”Niin Israelin pojat tulivat muiden tulijain mukana ostamaan viljaa, sillä Kanaanin maassa oli nälänhätä. Mutta Joosef oli vallanpitäjänä maassa; hän myi viljaa kaikelle maan kansalle. Niin Joosefin veljet tulivat ja kumartuivat hänen edessään kasvoilleen maahan.” (jakeet 5-6, ks. 1.Moos.37:5-8). ”Ja Joosef tunsi veljensä, mutta he eivät tunteneet häntä.” (jae 8).

Tällaisessa tilanteessa tulee mieleen koston mahdollisuus. Joosefilla olisi ollut mahdollisuus kostaa. Kun ajattelen kostonhalua ja sen muuttumista haluksi armahtaa, täytyy siinä ihmisen sisimmässä tapahtua jotakin todella suurta. Onkin hyvä pohtia, miten armo ottaa sijaa ihmisen sydämessä.

1.Moos.41

Jumala oli antanut Joosefille unien selittämisen lahjan. Hän oli selittänyt kahden vangin unet oikein. Luvussa 41 Joosef selittää faraon unen. Joosef painottaa pariin kertaan, että unien selitys tulee Jumalalta: ”-En minä; mutta Jumala antaa faraolle suotuisan vastauksen.” (jae 16). ”Tätä minä tarkoitin, kun sanoin faraolle: Jumala on antanut faraon nähdä, mitä hän on tekevä.” (jae 28), ”Jumala on ilmaissut faraolle” (jae 25). Ja edellisessä luvussa: ”Unien selitykset ovat Jumalan; kertokaa kuitenkin minulle.” (1.Moos.40:8)

Joosef painottaa, että tekijä oli Jumala, ei hän, vaikka Jumala hänelle olikin antanut lahjan selittää. Tämä on meidän tärkeää huomata. Kaikki riippuu Jumalasta, ei ihmisestä.

1Moos.40

Joosef joutui Egyptissä faraon henkivartijain päämiehen vaimon petoksen tähden vankilaan. Mutta vankilassakin Herra antoi menestyä minkä Joosef teki. Vankilassa Herran avulla Joosef selitti kahden vangin unet oikein. Joosef sanoi vangille jonka unen hän oli selittänyt: ”Mutta muista minua, kun sinun hyvin käy, ja tee minulle laupeus mainitsemalla minusta faraolle ja toimittamalla minut pois tästä talosta.” (jae 14). ”Mutta ylimmäinen juomanlaskija ei muistanut Joosefia, vaan unhotti hänet.” (jae 23).

Tällainen on ihminen. Helposti hän unohtaa velvollisuudet menneeseen, jos oma tulevaisuus on herkullisesti esillä. Ei Raamatussa turhaan sanota: ”Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ihmisiin.” (Ps. 118:8).

1.Moos.39

Kun veljet myivät Joosefin ohikulkeville kauppiaille, Joosefista tuli orja. Hänet vietiin kahleissa Egyptiin, jossa hänet myytiin korkea-arvoiselle miehelle. Kun Joosef palveli miehen talossa, kaikessa  hänen tekemisessään oli menestys sillä Herra oli hänen kanssaan.

Vaikka olosuhteet muuttuivatkin dramaattisesti Joosefin joutuessa petoksen uhrina vankilaan, oli Herra edelleen Joosefin kanssa ja sitä myötä menestys jatkui.

Niin vankilan päällikkö kuin faaraon hoviherra ja henkivartijain päämies näkivät kuinka Herra toimi Joosefissa. ”Ja hänen isäntänsä näki, että Herra oli hänen kanssaan ja että Herra antoi kaiken, mitä hän teki, menestyä hänen käsissään.” (jae 3).

Tämä luku kertoo siitä, että menestys Herrassa ei riipu olosuhteista.

1.Moos.38

Jaakobin pojalla Juudalla oli kolme poikaa kanaanilaisesta Suuasta: Eer, Oonan ja Seela. Eer oli esikoinen ja hänen vaimokseen tuli Taamar. Kun Eer kuoli, Taamar jäi leskeksi eikä hänellä ollut poikaa. 

Myöhemmin laissa, jakeissa 5.Moos.25:5-6, kerrotaan mitä tämänkaltaisessa tilanteessa tuli tehdä: ”Kun veljeksiä asuu yhdessä ja joku heistä kuolee eikä hänellä ole poikaa, niin älköön vainajan leski menkö naimisiin muuhun sukuun, syrjäisen miehen kanssa. Hänen lankonsa yhtyköön häneen, ottakoon hänet vaimokseen ja täyttäköön häntä kohtaan langon velvollisuuden. Ja esikoinen, jonka vaimo synnyttää, katsottakoon kuolleen veljen omaksi, ettei hänen nimensä pyyhittäisi pois Israelista.”

Oonanin tuli yhtyä kuolleen veljensä vaimoon, Taamariin. Mutta jostain syystä Oonanin ollessa Taamarin kanssa, Oonan laski siemenensä maahan (jae 9). Ja myös Oonan kuoli. Jäljelle jäi Seela, joka ei vielä ollut täysi-ikäinen... Tuli siis odottaa...

Mikäköhän oli Seelan Ja Taamarin ikäero? Kenestä Taamar lopulta sai lapsen, se selviää lukemalla tämä vauhtia ja vaarallisia tilanteita sisältävä luku. Kiitos Jumalalle, että vastaavaa lankousavioliittosysteemiä ei ole enää käytössä - ainakaan kristillisyydessä.

1.Moos.37

Joosefin veljet kadehtivat ja vihasivat Joosefia, heidän isänsä Jaakobin suosikkipoikaa (jae 4 ja 11). Kun Joosef meni katsomaan paimenessa olevia veljiään, riisuivat veljet hänen päältään heidän isänsä teettämän pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan ja heittivät Joosefin kaivoon. Veljet myivät Joosefin ohikulkeville kauppiaille kahdestakymmenestä hopeasekelistä (jae 28, Ps. 105:17).

Tässä luvussa ei kerrota miltä kaikki Joosefista tuntui. Jakeessa 1.Moos.42:21 sanotaan veljien suulla: ”-sillä me näimme hänen sielunsa tuskan, kun hän anoi meiltä armoa, emmekä kuulleet häntä.-”. Psalmin 105 jakeessa 18 sanotaan: ”Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin,”

Joosefin tie oli kärsimysten tie orjuudesta Egyptin maan kakkosmieheksi. 

Myös Jeesuksen tie oli kärsimysten tie. Jeesus, joka otti orjan muodon (Fil.2:7), kärsi kuoleman syntiemme tähden (1.Piet.3:18). Hänestä maksettiin 30 hopearahaa. Jeesus todella kuoli, mutta kuolema ei voinut häntä pidättää. Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä kirjoitusten mukaan (1.Kor.15:3-4).

1.Moos.36

Jaakobilla ja hänen veljellään oli paljon omaisuutta. Raamatussa sanotaan: ”Ja Eesau otti vaimonsa, poikansa ja tyttärensä ja kaiken talonväkensä, karjansa ja kaikki juhtansa ja kaiken tavaransa, jonka hän oli hankkinut Kanaanin maassa; ja hän lähti toiseen maahan, pois veljensä Jaakobin luota. Sillä heidän omaisuutensa oli niin suuri, etteivät he voineet asua yhdessä, eikä se maa, jossa he asuivat muukalaisina, riittänyt heille heidän karjansa paljouden tähden.” (1.Moos.36:6-7)

Myös Aabrahamilla ja Lootilla oli vastaavaa omaisuuden tuomaa haastetta: ”Eikä maa riittänyt heidän asuakseen yhdessä, sillä heillä oli paljon omaisuutta, niin etteivät voineet yhdessä asua.” (1.Moos.13:6).

Kyseessä oli rikkauden tuoma käytännön ongelma. Oli paljon omaisuutta, mutta ei ollut tarpeeksi maata karjan laiduntaa. 

On ihmeellistä, että rikkaalta voi puuttua ja köyhällä voi olla kaikki mitä tarvitaan.