Jumalan silmin

”Minä olen musta, mutta ihana, te Jerusalemin tyttäret, kuin Keedarin teltat, kuin Salomon seinäverhot.” (Kork.v 1:5)

Tässä on äänessä Salomon morsian, suulemilainen kaunis neitsyt. Teksti antaa ymmärtää, että hän olisi työskennellyt viinitarhassa (1:6). Ilmeisesti iho oli päivänpaisteessa erityisesti päivettynyt. Salomo kohtasi naisen ja lopulta hän päätyi Salomon palatsiin.  Kaunis tarina miehen ja naisen välisestä intiimistä rakkaudesta minkä väliin ei voinut mikään tulla. (2:15).

Minkä väriseksi sinä koet itsesi? Kun katsot itseäsi, saatat nähdä itsesi syntisyyden tähden mustana. Tai saatat nähdä itsesi minkä värisenä milloinkin. Ehkä minä olen tällä hetkellä tunteiden mukaan harmaankeltainen. Raamatussa sanotaan, että Jumala on sovittanut meidän mustimmatkin syntimme (2.Kor.5:19, 1.Joh.2:2). Oletko ottanut vastaan tämän ihanan sovituksen Sanan? Jos olet, niin tiedä että Jeesuksessa Jumala ei näe sinua mustana vaan kuvaannollisesti katsoen valkoisena puhtaana neitsyenä (2.Kor.11:2); Voit itse valita katsotko itseäsi omin silmin vai Jumalan silmin.

jumalankuva

"Kuulkaa minua, te Jaakobin heimo, te kaikki Israelin heimon tähteet, te, joita on pitänyt kantaa äidinkohdusta asti, nostaa hamasta äidinhelmasta. Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan." (Jes.46:3-4)

Muutama jae myöhemmin puhutaan myös nostamisesta ja kantamisesta, mutta siinä ihmiset nostavat olilleen jumalankuvan ja kantavat sitä. "He kaatavat kultaa kukkarosta ja punnitsevat hopeata vaa'alla; he palkkaavat kultasepän, ja hän tekee siitä jumalan, jonka eteen he lankeavat maahan ja jota he kumartavat. He nostavat sen olallensa, kantavat ja asettavat sen paikoilleen, ja se seisoo eikä liikahda paikaltansa. Sitä huudetaan avuksi, mutta se ei vastaa, hädästä se ei pelasta." (Jes.46:6-7)

Mooseksen kirja sanoo:

"Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat;" (2.Moos.20:4-5)

Aihe jumalankuvista on puhuttanut kristikuntaa halki vuosituhansien aina varhaisten vuosisatojen mosaiikkikuvista tämän päivän Jeesus-paimenena tauluihin. On myös keskusteltu mikä käskyvoima Mooseksen kirjan lailla on Uuden liiton uskoville.

Itse sanon tähän vain sen, että siinä vaiheessa kun kuvista on alettu puhua armoa välittävinä kuvina tai kuvina jotka tekevät ihmeitä, on varmasti menty jo metsään ja rajusti. Ei ihminen tarvitse mitään fyysistä esinettä lähestyessään Jumalaa. Sellaista tapaa on turha opetella. Saati sitten, että kumartaisi jotakin puupökkelöä.

Elämä voittaa

”Mutta Iisain kannosta nousee verso, ja vesa puhkeaa sen juurista” (Jes.11:1)

Iisai oli Daavidin isä (Matt.1:6, ks. myös Matt.1:1). Daavid oli kuningas. Vesa, hepreaksi netser, maistuu suussa vähän sanalta Nasaret. Vesa viittaa Jeesukseen, Daavidin Poikaan. Jeesus itse sanoo: ”- Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti.” (Ilm.22:16b). Mirja Ronning ja hänen käännösryhmänsä suomentaa jakeen lopun: ”ja vesa sen juurista tuottaa hedelmää”.

Kanto tuo mieleen kirveen, brutaalin toiminnan ja kuoleman. Vesa tuo mieleen uuden elämän ja kuoleman voiton. "Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?" (Joh.11:26)

Ajatellaan tänään elämän ihmettä. Kuinka se hauras työntyy esiin ja esteet murtuvat. Kurottaudutaan kohti valkeutta sillä Elämä voittaa.