Olen käynyt Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan
joitakin kursseja läpi mitä minulta puuttuu opinnoista jotka siellä
keskeytyivät aikanaan. Opintoni siellä keskeytyivät koska pelästyin koulun
jumalattomuutta ja hengettömyyttä. Kun olen nyt juurtunut Jumalan armoon ja
käynyt Raamattu-opinnot toisaalla, uskallan taas käydä noita yliopiston kirjoja
läpi tosin suurin suodattamin.
Haluan sanoa sinulle, että
ei ole mikään ihme ja yllätys, että koulusta valmistuu uskosta osattomia pappeja. Vanhempi sukupolvi kertoo, että saarnapöntöstä kuulee yhä harvemmin vahvaa Jumalan Sanaa. Itse olen huomannut, että yliopistolle tyypillinen kriittisyys Raamattua ja Jeesusta
kohtaan on lipsahtanut kielteisyydeksi Raamattua ja Jeesusta kohtaan. Hyvä,
että kursseilla on vielä joitakin uskovia opiskelijoita jotka uskaltavat
puolustaa perinteisiä kristillisiä arvoja ja tunnustaa Jumalan Sanan
auktoriteettia.
Opiskelijoilla on myös
opinnoissa valtava kiire. On ehkä myös taloudellinen paine suorittaa opinnot
nopeasti. Jääkö siinä aikaa hakea tukea hengelliselle kasvulle toisaalta kun
sitä yliopiston sisältä ei saa? Olen kysynyt suoraan tätä asiaa professorilta
ja minulle vastattiin, että yliopiston tehtävä ei ole tukea tulevan papin
hengellistä elämää.
Tilanne on minusta
huolestuttava ja surkea. Osa vanhemmasta sukupolvesta muistelee kaihoisasti
niitä aikoja kun kirkossa kuuli Jumalan Sanaa pisteeseen asti. Ei ole mikään
ihme, että kirkon ovi käy yhä harvemmin.
