2.Kun.17

Pakkosiirtolaisuus oli syntielämän seurausta (ks. 2.Kun.17:6-7). Jumala oli varoittanut monin tavoin: "Ja Herra oli varoittanut sekä Israelia että Juudaa kaikkien profeettainsa, kaikkien näkijäin, kautta ja sanonut: "Palatkaa pahoilta teiltänne ja noudattakaa minun käskyjäni ja säädöksiäni, kaiken sen lain mukaan, jonka minä annoin teidän isillenne ja jonka minä olen teille ilmoittanut palvelijaini, profeettain, kautta"." (2.Kun.17:13). Sitten seuraa masentava lause: "Mutta he eivät kuulleet..."

Jumala on aina puhunut tavalla tai toisella, esimerkiksi profeettojen, tuomareiden, tapahtumien, lain ja ihmeiden kautta. Viimeisinä aikoina, mikä pitää sisällään myös tämän ajan jossa nyt elämme, Jumala on puhunut Poikansa Jeesuksen kautta (ks. Hebr.1:1-2). Jos et tiedä, miten kuunnella Jumalan ääntä, voit harjoitella lukemalla esimerkiksi Johanneksen evankeliumin luvun kymmenen. Lue se läpi. Vastaa itsellesi sen jälkeen: puhuiko Jumala sinulle?

2.Kun.16

Jeesus sanoi Johanneksen ilmestyksessä Efeson seurakunnalle: "Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi." (Ilm.2:4). Jos voit määritellä uskoontulosi ajankohdan, niin muistatko, mitkä olivat ne ensimmäiset rakkauden tekosi tuoreena uskovana? Minä kerroin uskoontulostani ensin läheisilleni ja sitten vähän myöhemmin rohkenin kertoa muillekin. Ei olisi tullut mieleenkään, että siinä ensirakkaudessa olisin jakanut poliittisia mielipiteitä, näkemyksiä terveydellisistä kysymyksistä, kiistanäkemyksiä oppikysymyksistä tai ylipäätä mitään muuta kuin Jeesuksesta ja siitä kuinka ihana ja mahtava Hän on. 

Miten tämä liittyy otsikon lukuun? Ajattelen, että Juudan kuningas Aahas oli äärimmäisen kaukana Jeesuksen rakkaudesta. Hän kävi käsiksi temppelin Jumalan palvelus kaluihin. Hän ei ainoastaan muuttanut tai korvannut niitä uusilla (ks. 2.Kun.16:14,17,18) vaan hän suoraan sanoen hakkasi niitä palasiksi ja sulki Herran temppelin ovet (ks. 2.Aik.28:24). 

Ensirakkautta ja sen ensimmäisiä tekoja kannattaa itsekunkin pohtia ja verrata siihen mitä tänä päivänä tekee ja julistaa. 

2.Kun.15

"Israelin kuninkaan Pekahin aikana tuli Tiglat-Pileser, Assurin kuningas, ja valloitti Iijonin, Aabel-Beet-Maakan, Jaanoahin, Kedeksen, Haasorin, Gileadin ja Galilean, koko Naftalin maan, ja vei asukkaat pakkosiirtolaisuuteen Assuriin." (2.Kun.15:29)

Yllä olevassa jakeessa mainittu pakkosiirtolaisuus tapahtui yli 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää. Kyseessä oli jakaantuneen valtakunnan pohjoisosan, Israelin pakkosiirtolaisuus Assuriin. Muutama sukupolvi myöhemmin jakaantuneen valtakunnan eteläosa, Juuda, joutui pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin. Juudan pakkosiirtolaisuus mainitaan myös Matteuksen evankeliumin alun sukuluettelossa (ks. Matt.1:11-12,17).

Pakkosiirtolaisuusasiaan voisi sanoa, että sitä saa mitä tilaa. Peli oli tehty etukäteen selväksi: joko olet kuuliainen Jumalalle ja saat siunauksen tai olet tottelematon ja saat kirouksen. Jo Mooseksen kirjassa sanotaan tottelemattomasta kansasta: "Herra vie sinut ja kuninkaan, jonka sinä itsellesi asetat, kansan luo, jota sinä et tunne ja jota sinun isäsi eivät tunteneet; ja siellä sinä palvelet muita jumalia, puu-ja kivijumalia. Ja sinä tulet kauhistukseksi, sananparreksi ja pistopuheeksi kaikille niille kansoille, joiden keskuuteen Herra sinut kuljettaa." (5.Moos. 28:36-37)

Jumalaton elämä ei johda hyvään lopputulokseen. Kääntyminen Jumalan puoleen tulee tehdä kun se vielä on mahdollista. Kuoleman jälkeen ei enään asiaan voi vaikuttaa; mitkään pyhien rukoukset eivät kanna kuollutta Jumalan kieltäjää helvetin porteilta taivaan porteille.

2.Kun.14

"Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa." (Hes.18:20)

Otsikon luvussa Juudan kuningas Amasja jätti surmaamatta isänsä murhanneiden lapset. Asiayhteydessä viittattiin Mooseksen lakiin: "Älköön isiä rangaistako kuolemalla lasten tähden älköönkä lapsia isien tähden; kukin rangaistakoon kuolemalla oman syntinsä tähden." (5.Moos.24:16,ks. 2.Kun.14:6)

Syntielämän vaikutukset voivat toki kantaa tuleville sukupolville (ks.2.Moos.20:5), mutta kukin on vastuussa omasta rikkomuksestaan. Esimerkiksi jos lapsi saa jumalattoman kasvatuksen, niin eikö hän sen mukaan sitten elä. 

Nähdessään syntymästään saakka sokean miehen opetuslapset kysyivät Jeesukselta: "Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntymän?" (Joh.9:2). "Jeesus vastasi: "Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki." (Joh.9:3). Jumalan teot tulivat julki, kun Jeesus paransi sokean, ja kun näön saanut todisti Jeesuksesta (ks.Joh.9).