Entä jos emme rakasta ihmistä

Entä jos emme rakasta ihmistä? Tämä maailmahan on kääntynyt ihmisestä kasvien ja eläinten puoleen. Eläimiä ja kasveja rakastetaan enemmän kuin ihmistä. Raamatussa sanotaan ihmisestä verrattuna taivaan lintuihin: "Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne" (Matt.6:26). Jeesus ei luvannut taivaspaikkaa lemmikkikanille tai nostanut koiranpentua esimerkiksi viattomuudesta. Hän otti lapsia syliinsä ja siunasi heitä (Mar.10:16). "Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle" (Mark.10:15).

Entä jos emme rakasta ihmistä? Silloin emme tunne vielä Jumalaa tai jos olemmekin tunteneet, olemme vieraantuneet Hänestä kauemmaksi. Lääke rakkaudettomuuteen on suunnata maailmasta, perkeleestä tai lihan vallasta lähemmäksi Jumalaa. Se tapahtuu lukemalla Raamattua (ilman mitään Raamatun selitysopasta) ja herättelemällä rukouselämää teennäisyydestä ja rituaalisuorituksesta avoimeen rehelliseen keskusteluun Jumalan kanssa.

Evankelioinnista

Evankeliointi ei ole manipulointia, missä yritämme saada ihmisen rukoilemaan tahtomallamme tavalla pelastusrukouksen. Evankeliointi ei ole sitä, että saamme sanoillamme houkuteltua ihmisen sanomaan tahtomamme sanat. Tavoitteemme evankelioinnissa ei tulisi edes olla se, että voitamme mahdollisimman monta sielua Jeesukselle. Tavoitteemme on rakastaa ihmisiä. Mitä evankeliointi on? Se on sitä, että rakastamme lähimmäistämme. Hienoimmillaan se on sitä, että sinulle tullaan sanomaan, että sinulla on jotakin sellaista mitä minäkin haluaisin. Sitten sinä voit kertoa Jeesuksesta, kuinka sinä syntisenä sait armon kun Jeesus sovitti sinun syntisi. Ja kuinka sinä havahduit siihen todellisuuteen, että Jeesus elää tänäkin päivänä ja auttaa kaikessa. Että Hän todella voitti kuoleman ja nousi kuolleista kolmantena päivänä. Että kaikki tämä on totta ja että se voi tulla todeksi myös sinulle. Sitten voit ojentaa hänelle Uuden testamentin. Älä tuputa yhtään mitään. Älä yritä taivutella. Anna Jumala hoitaa asian. Älä mene väliin sähläämään. Sinä et saa ketään pelastettua. Vain Jumala pelastaa.

Kuinka saatana voi toimia seurakunnassa

Seurakunnissa yksi pahin ja petollisin asia on yritys "älykkäästi kuin käärme, viattomasti kuin kyyhkyset" sitouttaa ihmisiä toimintaan. Nämä suunnitelmallisesti toimivat sitouttajat saavat vahinkoa aikaan. Yleensä he nauttivat siitä, että he voivat pitää ihmistä otteessa, kontrolloida ja neuvoa heitä henkilökohtaisessa elämässä. He kätkeytyvät hymyn ja kauniiden sanojen taakse. He pitävät säännöllisesti yhteyttä kunnes kohde joko kyllästyy tai jää ansaan. Jos ihminen jää tähän viritettyyn ansaan, hän on aina suhteessa tähän aktiiviseen ihmiseen jotenkin alempi. Tämä on yksi tapa miten saatana toimii seurakunnissa. Tällainen aktiivinen sitouttaja voi olla pastori, vanhimmiston veli tai aktiiviseurakuntalainen. 

Haluan tähän sanoa vain yhden asian. Antakaa ihmisten olla rauhassa. Antakaa Jumala vie asioita eteen päin. Kuka ikinä olet, älä mene väliin sähläämään ja näin kenties ajamaan ihmistä pois siitä yhteydestä jossa hänen olisi ollut hyvä kasvaa rauhassa ajan kanssa armoon ja totuuteen.

Nimistä korkein

"Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta. Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra." (Fil.2:1-11)

Jeesuksen nimi on kaikkia muita nimiä korkeampi.

"Mutta kun he puhuivat kansalle, astuivat papit ja pyhäkön vartioston päällikkö ja saddukeukset heidän eteensä, närkästyneinä siitä, että he opettivat kansaa ja julistivat Jeesuksessa ylösnousemusta kuolleista. Ja he kävivät heihin käsiksi ja panivat heidät vankeuteen seuraavaan päivään asti, sillä oli jo ehtoo. Mutta monet niistä, jotka olivat kuulleet sanan, uskoivat, ja miesten luku nousi noin viiteentuhanteen. Seuraavana päivänä heidän hallitusmiehensä ja vanhimpansa ja kirjanoppineensa kokoontuivat Jerusalemissa, niin myös ylimmäinen pappi Hannas ja Kaifas ja Johannes ja Aleksander sekä kaikki, jotka olivat ylimmäispapillista sukua. Ja he asettivat heidät eteensä ja kysyivät: "Millä voimalla tai kenen nimeen te tämän teitte?" Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä, sanoi heille: "Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat! Jos meitä tänään kuulustellaan sairaalle miehelle tehdystä hyvästä työstä ja siitä, kenen kautta hän on parantunut, niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut'. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."" (Ap.t.4:1-12)

Ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.

"Ja siitä, kun hän jälleen tuo esikoisensa maailmaan, hän sanoo: "Ja kumartakoot häntä kaikki Jumalan enkelit"." (Hebr.1:6)

Kaikki Jumalan enkelitkin kumartavat Jeesusta.

Jeesus on Jumalan Poika (Hebr.1:5; Ps. 2:7) ja Messias (Ap.t.13:23). Hänet yhdistetään Daavidin liiton lupauksiin (ks. Ap.t.13:21-23; Matt.1:1; Luuk.1:31-33; Ilm.22:16). 

Raamatun mukaan Jeesus on ainoa tie Jumalan luo (Joh.14:6-7).

Ketä tai mitä me seuraamme?

"Ja hän sanoi heille: "Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi"." (Luuk.12:15)

Ihmisen elä ei riipu omaisuudesta. Ihmisen elämä riippuu Jumalasta. Jumala on antanut ihmeellisen elämän. Elämä on lahja. Ihminen jolla ei ole omaisuutta, voi elää yltäkylläistä elämää. Jeesus kehoittaa seuraamaan Häntä, ei niinkään keskittymään omaisuuden keräämiseen. "Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: "Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua"." (Mark.10:21)

Armahdettu on armahdettu

Daavid kertoi voittolaulussaan, kun Jumala oli lyönyt viholliset:

"Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun. Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa." (2.Sam.22:20-21)

Aikaisemmin Daavid oli langennut syntiin ja tehnyt aviorikoksen. Daavid tunnisti syntinsä, tunnusti sen ja Jumala antoi hänelle anteeksi. (2.Sam.12; Ps.51)

Kun ihminen saa syntinsä anteeksi, se tarkoittaa todella, että saa syntinsä anteeksi. Sen takia anteeksi saanut langennut kristittykin voi sanoa: Olen vanhurskas, olen puhdas kuin tahraton neitsyt. Minut on pesty puhtaaksi Kristuksen verellä. 

Tässä yhteydessä sinä saatat ajatella katumusta tai sen määrää. Saatat ajatella, näkyykö parannus teoissa. Ne ovat tietysti hyviä asioita mutta katumuksella ja näkyvillä teoilla ei ole mitään yhteyttä Jumalan armahdukseen joka perustuu Kristuksen tekoon Golgatan ristillä, ja ihmisen uskoon Jeesukseen. 

Jokainen uudestisyntynytkin ihminen lankeaa, mutta hän nousee taas. Niinkuin huomaat, armo on suuri asia; suurempi kuin luontaisesti ajattelemme.

Askel kerrallaan

"Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni." (ps.119:105)

Kun Jumalan Sana valaisee askeleemme, kuljemme oikealla tiellä.  Ehkä se riittää, että näemme yhden askeleen kerrallaan mihin jalkamme asetamme. Siinä on ainakin minulle riittävästi.

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." (Matt.6:34)

Muutoin kuin minun kauttani

"Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." (1.Joh.4:10)

Jumala rakastaa meitä riippmatta siitä millaisia me olemme. Jumala on pelastanut Jeesukseen uskovat yksin armosta, riippumatta teoista.

Kun olemme tehneet syntiä, käännymme Jumalan puoleen, tunnustamme syntimme, kadumme ja hylkäämme synnin. Voimme olla vakuuttuneita siitä, että Jumala antaa meille anteeksi Jeesuksen sijaiskuoleman tähden. Jeesus kantoi rikkomuksemme ristinpuulle ja sovitti ne.

Maailmassa on paljon niitä, jotka eivät usko Jeesukseen. Voimme toteuttaa tehtäväämme olla kunniaksi Jumalalle osoittamalla maailman ihmisille oikeaa suuntaa Jumalan yhteyteen Jeesuksen Kristuksen kautta. "Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." (Joh.14:6)

Nälänhätä

"Niin tuli nälänhätä maahan, ja Abram meni Egyptiin, asuakseen siellä jonkun aikaa, sillä nälänhätä maassa oli kova." (1.Moos.12:10)

"Mutta maahan tuli nälänhätä, toinen kuin se nälänhätä, joka oli ollut aikaisemmin, Aabrahamin päivinä. Silloin Iisak meni Abimelekin, filistealaisten kuninkaan, luo Gerariin." (1.Moos.26:1)

Joosefin aikana oli seitsemän nälkävuotta (1.Moos.41:54-57)

"Siihen aikaan kun tuomarit hallitsivat, tuli nälänhätä maahan. Silloin muuan Juudan Beetlehemin mies lähti sieltä ja asettui vaimonsa ja kahden poikansa kanssa muukalaisena asumaan Mooabin maahan." (Ruut.1:1)

"Daavidin aikana oli nälänhätä, jota kesti kolme vuotta peräkkäin; silloin Daavid etsi Herran kasvoja. Herra vastasi: "Saulin tähden, verivelan alaisen suvun tähden, koska hän surmasi gibeonilaiset"." (2.Sam.21:1)

"Niin Elia meni näyttäytymään Ahabille. Mutta Samariassa oli kova nälänhätä." (1.Kun.18:2)

"Ja eräs heistä, nimeltä Agabus, nousi ja antoi Hengen vaikutuksesta tiedoksi, että oli tuleva suuri nälkä kaikkeen maailmaan; ja se tulikin Klaudiuksen aikana." (Ap.t.11:28)

Nämä Raamatun jakeet ovat karkeasti arvioiden noin 2200 vuoden aikahaarukan sisällä.

Mutta on olemassa myös Sanan nälkää. "Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, jolloin minä lähetän nälän maahan: en leivän nälkää enkä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän. Silloin he hoippuvat merestä mereen, pohjoisesta itään; he samoavat etsien Herran sanaa, mutta eivät löydä." (Aam.8:11-12)

Kristityt tarvitsevat Jumalan Sanaa ravinnokseen. Muuten on kovin tyhjää, tulee nälkä ja hätä. Raamatun jakeilla huitova ja lyövä kristitty on todennäköisesti kiukkuinen nälän takia. Hän on saanut vain lakia, mutta se ei voi täyttää. Kiukkuinen kristitty, kuten kuka tahansa muukin,  tarvitsee armoa ja rakkautta.  

Taivaallinen toivo

"Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan." (Job.19:25-26)

Toivo suuntaa tulevaan. Siellä on jotakin parempaa. Ehkä se on lähellä tai vähän kaueampana, mutta se on siellä - minun toivoni. Ei enää kärsimyksiä, ei enää itkemistä. Ilo ottaa sijaa antaen kyyneleille uuden merkityksen.

Raamatun Jumalaa pelkäävillä ihmisillä oli toivo. Heidän toivonsa oli olla Taivaassa Herran Jeesuksen kanssa. Hirvittävissä vaikeuksissakin he kääntyivät Herran puoleen.(ks. Ap.7:55-60; Joona 2:7-8)

"Mutta minä panen toivoni Herraan, odotan pelastukseni Jumalaa: minun Jumalani on minua kuuleva. Älkää iloitko, minun viholliseni, minusta: jos minä olen langennut, niin minä nousen; jos istun pimeydessä, on Herra minun valkeuteni." (Miika 7:7-8)

"Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa." (Ps.130:5)

ks. myös Room.8:18; 2.Kor.4:17-18; 1.Piet.1:3-4; Kol.1:5)